Hyppää sisältöön

Puutarhan maalari

Kulttuurivieras Anna Retulaisen mielestä opettaja oli oikeassa. Suora puhe ja kova työ kannustavat enemmän kuin “höpölöpö”. Taidemaalarina hän on yhtä värikäs kuin taulunsa.

Ruotsalaisen taidekorkeakoulu Konstfackin opettaja ei pelkästään haukkunut maalausta pahimmaksi näkemäkseen paskaksi. Hän myös lisäsi nuorelle Anna Retulaiselle:

– Teoksessasi on se hyvä puoli, että se voi muuttua ainoastaan paremmaksi.

Retulainen muistelee opettajan hänelle vuosikymmeniä sitten lausumia sanoja kiitollisena, ilman vihaa ja katkeruutta.

– Aloin tehdä töitä kuin hullu.

Hän arvosti opettajansa suorapuheisuutta jo silloin.

– En usko höpölöpöön ja selittelyyn. Jos teos on huono, se on huono eikä muutu siitä kehumalla paremmaksi.

Retulaisen mielestä suomalainen koulujärjestelmä on tasapäistävä ja kaikkien on oltava kuin samasta muotista.

Hänelle koulu oli “hurlumheitä”, mikä tarkoittaa, ettei oppilailta vaadittu tarpeeksi ja “heitä hyysättiin”.

– Jos unelman haluaa saavuttaa, on tehtävä töitä ja luovuttava paljosta muusta, Anna Retulainen sanoo. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Retulainen arvostaa opettajien työtä, mutta itse hän ei viihtynyt koulussa edes lapsena.

– Inhosin jokaista päivää. En oppinut yhtään mitään. Kouluaika oli totaalista ajanhukkaa.

– Sanon sen hyvin rajusti, koska sitä mieltä olen yhä.

On kuitenkin yksi hyvä muisto, ja se on Australiasta. Retulainen oli 16-vuotias vaihto-oppilas, kun kuvataideopettaja sanoi tärkeät sanat.

– Hän sanoi, että minusta voi tulla hyvä. Se on ihan eri asia kuin että olet hyvä.

Silloin Retulainen ymmärsi, ettei hänen ole pakko tehdä kuten muut oppilaat, asettua muottiin ja valita niin sanottua oikeaa ammattia.

– Opettaja sai minut ymmärtämään, että voin tehdä kuvataidetta ja vain taivas on rajana.

Jälkeenpäin hän on miettinyt, että myös puutarhuri on hyvä ammatti.

Retulainen vaalii vanhoja pelargonioitaan. Ne ovat äidin perintö. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Puutarha on Annan omakuva

Anna Retulainen laittaa jalkaansa kuraiset ulkohousut. Sataa tihuuttaa vettä. Maa on märkä ja kylmä, mutta se ei häntä haittaa.

– Rakastan sitä, että elämäni on ulkona.

Auringonkukkien siemenet ovat kasvaneet taimiksi. Hän löytää niille paikan portin vierestä ja upottaa kätensä multaan.

Puutarhan jokainen kolo on täynnä kasveja. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Siirtolapuutarhatontti Helsingin Kumpulassa on paljon muutakin kuin vain siirtolapuutarhatontti.

– Puutarha on minulle kuin maalaus. Se on omakuva minusta itsestäni.

Retulainen juttelee auringonkukille hellästi.

– Voi raukat. Kai sitä nyt säikähtää kun joutuu kylmään.

Sitten hän asettelee jokaisen taimen päälle suojaksi saviruukun.

– Ajattelen käsilläni. Käteni tekevät asioita ja aivot seuraavat perässä, että mitähän tuli tehtyä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Puutarhassa ei sohita omenapuun kukkaa

Tänään hänen lempikukkansa on palavarakkaus. Huomenna se voi olla joku toinen kukoistavan puutarhan sadoista kukista: iiris, kultapallo, lemmikki, syysleimu, kuunlilja tai jaloruusu.

– Täällä kasvaa pensasmustikkaa, vadelmia, omena- luumu-, ja päärynäpuita, Retulainen viittilöi.

Valokuvaajan salamavalon pitkä varsi hipaisee vaaleanpunertavana hehkuvan omenapuun kukkaa ja se leijailee maahan.

Retulainen istuu isossa tuolissa vanhan omenapuun alla kuin katoksessa ja kauhistuu.

– Eiii!

– Harvoin älähdän, mutta jos kasvejani kohdellaan kaltoin, niin sitä en kestä.

– En halua olla esillä. On suuri lahja, että rakastan yksinoloa, koska sitä maalaaminen vaatii. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Tänä vuonna puutarhaan istutetaan erityisen paljon perunaa.

Taiteilija haluaa kasvattaa ruokansa itse. Ukrainan sota sai hänet pohtimaan entistäkin enemmän omien ruokavarastojen merkitystä.

Eikä puutarha ole muutenkaan oleilua varten. Siellä täytyy tietää kasveista ja niitä vaivaavista taudeista.

– Puutarhanhoito ei ole aivotonta tekemistä. Minun täytyy ratkoa ongelmia. Viljely ja puutarhanhoito ovat äärimmäisen terapeuttisia, Retulainen sanoo.

Maapala on suuruudeltaan 350 neliömetriä. Sillä sijaitsee 1930-luvulla rakennettu pieni, vain 13 neliömetrin suuruinen mökki vailla mukavuuksia.

– Minulle riittää tämä. En kaipaa enempää. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Taiteilija ja hänen tutkijapuolisonsa asuvat puutarhamökissä viisi kuukautta joka vuosi.

– Elämäni kulkee vuodenaikojen mukaan, ja tähän aikaan vuodesta en juurikaan tee muuta kuin kylvän, viljelen ja istutan.

Samalla Retulaisen alitajunta pohtii maalaamista. Välillä hän hakee mökistä värit ja siveltimet ja tekee akvarelleja tai öljyväritöitä ulkona.

– Pitää voittaa tunne, että ei keksi mitään, eikä saa maalattua mitään, Anna Retulainen sanoo.

Teoksista löytyvät puutarhan kukat, vihannekset, hedelmät ja mehiläiset.

Tällä hetkellä kaikki valmiit maalaukset ovat esillä näyttelyissä, ja niitä on julkisissa sekä yksityisissä taidekokoelmissa. Kaksi Retulaisen maalausta löytyy Presidentinlinnasta.

– Tänä vuonna aion kokeilla keräkaalin kasvattamista. Eihän siinä ole tietenkään mitään järkeä. Tulee kallis kerä, taiteilija yllättäen sanoo.

Hän avaa paperilehtiön ulos pöydälle.

Vihreää, violettia, harmaata, paljon valkoista tyhjää tilaa sekä pieni värikäs täplä. Helpolta näyttävin siveltimenvedoin paperille hahmottuu omenapuun oksa.

– Mikään rasian väreistä ei ole parempi kuin toinen. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Tutkimusmatkailija, joka etsii kadonnutta sukkaa

Anna Retulaisen mielestä hyvän taidemaalarin pitää olla luonteeltaan utelias ja kehittää itseään myös muulla tavoin kuin maalaamalla. Taiteilijan on oltava jatkuvassa liikkeessä.

Hän kutsuu itseään seikkailijaksi ja tutkimusmatkailijaksi.

– En minä maalaa, maalaa ja maalaa. Se on vain 30 prosenttia työstäni. Muu on asioiden tutkimista ja miettimistä. Taidemaalarin ammatti on oikeastaan verrattavissa tutkijan ammattiin.

Puutarha ja maalaaminen kuuluvat yhteen: "En maalaisi ilman siirtolapuutarhaa." Kuva: Antti Haanpää / Yle

Retulainen vaikuttaa iloiselta ja puheliaalta, mutta silti hän sanoo olevansa introvertti ja viihtyvänsä parhaiten yksin ja hiljaisuudessa.

– Että minä nautin, kun vartijat huutavat ulkomailla taidenäyttelyssä "silence!"

Tamperelaisen Sara Hildénin taidemuseon näyttelyn nimi on Hiljaisuus, eikä se ole sattuma.

Esillä on lähes sata Anna Retulaisen maalausta parinkymmenen vuoden ajalta.

Ne ovat Retulaiselle kuin kuvia menneisyydestä. Hän muistaa, kuka oli käymässä työhuoneessa taulua maalatessa tai mistä he juttelivat.

– Maalaan täysin tyhjänpäiväistä arkeani ja joka päivä toistuvia ongelmia.

Sellaisia kuten kadonneet avaimet tai hävinnyt sukka.

– Saan tehdä työkseni juuri sitä mitä haluan. Koen olevani todella etuoikeutettu. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Taiteesta tuli hänelle elämän tärkein voimavara.

– Ihminen voi olla hyvä ainoastaan olemalla täysin rehellinen itselleen. Minun on oltava omien polkujeni kulkija.

Anna Retulainen hakee polkupyöränsä ja päättää lähteä ostamaan lisää uusia taimia puutarhaansa.

Anna Retulaisen teoksista löydät kuvia täältä (siirryt toiseen palveluun).

Taidenäyttely Hiljaisuus on avoinna Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella 21.8.2022 saakka.