Hyppää sisältöön

Riitasoinnut ja rytminvaihdokset harkitaan tarkkaan, kun elokuvamusiikilla ohjataan katsoja tunteesta toiseen – ohjaaja: "Se on kuin näkymätön näyttelijä"

Musiikin merkityksestä elokuvan tarjoamalle tunnekokemukselle valmistui tutkielma Lapin yliopistossa. Teemu Haapaniemi sävelsi lyhytelokuvaan musiikin affektiteoriaan nojaten.

Elokuvamusiikin tärkein tehtävä on antaa katsojalle tunne-elämys
Elokuvamusiikin tärkein tehtävä on antaa katsojalle tunne-elämys

Oletko koskaan miettinyt elokuvateatterissa, että jos elokuvasta puuttuu ääni, tunnetko mitään? Tai antaako elokuvan kuva vai ääni katsojalle vahvemman tunnereaktion?

Muusikko Teemu Haapaniemi kirjoitti pro gradu -tutkielmansa Lapin yliopistoon musiikin vaikutuksesta katsojan tunnereaktioon.

Osana tutkielmaansa Haapaniemi sävelsi musiikin The Demon of Midday -lyhytelokuvaan. Sävellystyössä hyödynnettiin psykologiasta tuttua affektiteoriaa.

Affektiteoria tutkii (siirryt toiseen palveluun) yksilön tunteiden kokemusta, joka muuttuu ulkoisista ärsykkeistä ilman, että järki hallitsee sitä. Affekti ei ole hetkellinen tila, vaan se liukuu tunteesta toiseen ärsykkeiden vaihtuessa.

Musiikki vaikuttaaa

The Demon of Midday -elokuva kertoo mielenterveysongelmista ja parannuskeinon etsimisestä niihin. Juoni sisältää paljon eri tunnetilojen vaihteluita.

Haapaniemen tutkimuksen viitekehyksenä toimi psykologi Silvan Tomkinsin (1911-1991) määrittelemät kuusi tunneparia: pelko–kauhu, ahdistus–tuska, nautinto–ilo, kiinnostus–jännitys, viha–raivo ja yllätys–hätkähdys.

Kuvakaappaus elokuvasta The Demon of Midday. Myrkkysieni puhaltaa ilmaan myrkkyä.
Teemu Haapaniemi analysoi The Demon of Midday -elokuvan metsäkohtausta. Haapaniemi sävelsi lyhyetelokuvaan musiikin osana pro graduaan.

Haapaniemen johtoajatus oli, että musiikin teemaa voidaan muokata eri genreillä, rytmin taajuusvaihteluilla, riitasoinnuilla ja soinnullisuudella sekä sävelellisyyden ja sävelettömyyden avulla niin, että katsoja tai kuulija tuntee olevansa samassa elokuvassa, vaikka tunne vaihtuu kohtausten välillä.

– Demonin päämelodia on matala, värisevä ja pelottava. Pelkkä ääni, ei edes melodia, kertoo Haapaniemi.

Elokuvantekijä pyrkii kuvalla katsojan mielen liikuttamiseen ja tätä pyrkimystä musiikilla voidaan vahvistaa.

– Riitasoinnuilla voidaan luoda ahdistusta. Romantiikkaa puolestaan helmeilevällä melodialla, joka ei ahdista katsojaa, kertoo Haapaniemi.

Näkymätön näyttelijä

The Demon of Midday -elokuvan ohjaaja, turkulainen Fyr Romu on tyytyväinen lopputulokseen.

– Musiikkiraita tukee elokuvaa juuri niin kuin pitääkin, Romu sanoo.

Musiikin avulla kuuntelija pystyy valmistautumaan siihen tunteeseen mitä on tulossa. Musiikki ikään kuin virittää katsojaa oikeaan tunnelmaan.

– Se on kuin näkymätön näyttelijä.

Ilman musiikkia elokuvan katsominen olisi melko tunteetonta, laimeampi kokemus.

– Mutta musiikki on hyvä tehokeino, kun tunnetila muuttuu. Musiikki myös lyhentää tunnetta itse kuvan kestosta, kertoo Romu.

Musiikki on hyvä pohja, joka myös kertoo että tunnetila muuttuu pian.

– Esimerkiksi kauhua täynnä olevassa kohtauksessa on tärkeää että katsoja kuulee dramaattisen, uhkaavan äänen.

Aliarvioitu ääni

Hollywoodin suurtuotannot käyttävät niin paljo musiikkia, että elokuvien katsoja on oppinut tietynlaiseen kuvan ja musiikin yhteistyöhön.

– Kun auto kolaroi, katsoja odottaa suurta tulipatsasta ja räjähdystä. Kun suudellaan pitää puolestaan viulujen soida. Jos taas wc-kohtaukseen laitetaan rautatieaseman äänet, ihminen on ihan ihmeissään, Fyr Romu sanoo.

Viime aikoina elokuvaäänistä on puhuttu Suomessa varsin paljon. Olihan mm. kokkolalainen foley-äänitaiteilija Heikki Kossi tekemässä äänimaisemaa Sound of Metal -elokuvaan, joka palkittiin Oscarilla.

Elokuvien musiikki on muuttunut lähemmäs äänitehosteita. Nykypäivänä voidaan puhua enemmän äänien metsästämisestä.

– Hinkataan vaikka rautanauloja, joista saadaan tehoste tai ääni, jota ei ole muualla kuultu, Teemu Haapaniemi kertoo.

Tämä ääni saatetaan ns. sämplenä istuttaa pianoon, jolla soitetaan päämelodiaa.

Kuluttava prosessi

The Demon of Midday -elokuvan tekeminen on ollut monen kirjava projekti.

Välillä kuvaa on sovitettu musiikkiin ja musiikkia kuvaan, kun parasta mahdollista juonen kulkua on leikkauspöydällä haettu.

Musta varis laskeutuu ei sisäänpääsyä kieltomerkin päälle. Nuorisoporukka menee kielletylle alueelle. Kuva: Kuvakaappaus / The Demon Of Midday elokuvasta

– Se ei ole mitenkään taloudellisin tapa tehdä elokuvaa, mutta sillä tavalla syntyy paras lopputulos, kertoo ohjaa Fyr Romu.

Katsomalla ja analysoimalla kohtaukset musiikin kanssa on mahdollista tarkistaa ja miettiä voidaanko lopputulosta parantaa jotenkin.

– Se ei tarkoita, että joku asia olisi tehty huonosti tai muuta vastaavaa, vaan että silloin haetaan jotain muuta, Romu sanoo.

– Se on tekemistä ja analysointia, kertoo Haapaniemi.

Musiikin roolin suuruus oli yllätys

– En tiennyt, että musiikilla on niin iso rooli elokuvissa. Tutkimuksen kautta musiikin merkitys tunteiden kuljettajana aukesi ihan eri tavalla, Teemu Haapaniemi kertoo.

Elokuvamusiikin säveltäminen teorian pohjalta vahvisti Haapaniemen ajatuksia.

– Affektiteorian linkkien ja tunneliukuminen välinen yhteys oli jo jotenkin tiedossa, mutta nyt siihen sain vahvistuksen, kertoo Haapaniemi.

Voit keskustella aiheesta 7.6. kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

.
.