Hyppää sisältöön

Utsjokelaisen Aslak Järvensivun äiti kuoli evakossa, ja hänen hautansa oli vuosikymmeniä kadoksissa – tänä keväänä hauta sai uuden puuristin

Utsjokelainen Elli Kristiina Järvensivu kuoli evakon aikana vuonna 1944, ja hänet haudattiin Alavieskaan. Useiden sodanaikaisten hautojen tavoin myös tämä hauta katosi, mutta se löydettiin kirkonkirjojen avulla vuosikymmenien jälkeen.

Aslak Järvensivu kävi Alavieskassa 20 vuotta äidin kuoleman jälkeen katsomassa tämän hautaa. Myöhemmin hautapaikkaa ei enää löytynyt. Kuva: Ida Grønmo / Yle

Utsjokelainan Aslak Järvensivu sai ilahtua, kun kuuli äitinsä haudan löytyneen Alavieskan Koissuon hautuumaalta. Elli Kristiina Järvensivun hauta oli ollut kadoksissa vuosikymmeniä.

Elli Kristiina Järvensivu kuoli kurkkumätään lokakuussa 1944 Alavieskassa. Tuohon aikaan käytiin Lapin sotaa suomalaisten ja saksalaisten välillä, ja koko Pohjois-Suomi tyhjeni sodan takia. Sen takia myös utsjokelainen Järvensivun perhe asui yhden talven yli evakossa Alavieskassa.

Noin 20 vuotta myöhemmin Aslak Järvensivu kävi veljensä kanssa Alavieskassa katsomassa äitinsä hautaa. Tuolloin haudan merkkinä oli jo lahonnut risti.

– Se vaikutti niin helposti tunnistettavalta paikalta, että kyllä sen löytäisi vielä uudestaan, enkä minä sen kummemmin sitä merkinnyt, harmittelee Järvensivu.

Hautaa ei kuitenkaan myöhemmin enää löytynyt. Järvensivu hämmästyi, kun meni pappilaan tiedustelemaan hautapaikkaa, sillä siellä ei osattu auttaa. Seurakunnan toimistosta ei löytynyt selvää tietoa hautapaikan sijainnista.

– Se oli ihme ja jäi vaivaamaan, kertoo Järvensivu.

Elli Kristiina Järvensivun omaiset kokoontuivat siunaustilaisuuteen Alavieskan Koissuon hautaumaalle toukokuussa 2022. Kuva: Hanne Jokinen

Kirkon saamelaistyön sihteeri teki töitä haudan löytämiseksi

Evakon aikana kuolleiden hautapaikkoja ei ole kovin tarkasti merkitty, kertoo Oulun hiippakunnan saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopio. Siihen saattaa löytyä useampi syy. Aslak Järvensivu arvelee, etteivät omaiset tai seurakunta piitanneet haudoista kovin paljoa. Myös sota vaikutti asiaan.

Erva Niittyvuopio löysi haudan lopulta vanhoista kirkonkirjoista, joihin seurakuntalaiset eivät pääse käsiksi. Hän kertoo, että näihin kirjoihin liittyy paljon arkaluontoista tietoa.

Aluksi Niittyvuopio selvitti, mistä tieto löytyy. Sen jälkeen Alavieskan seurakunta oli valmis auttamaan ja lainasi hänelle hänen tarvitsemansa kirjat.

– Kyllä minulla siihen päivä meni, kertoo Niittyvuopio.

Elli Kristiina Järvensivun haudalle pystytettiin toukokuussa uusi puuristi. Kuva: Aslak Järvensivu

Kirkoilla on kirja, johon merkitään edesmenneiden nimet. Alavieskassa on kaksi tällaista kirjaa, toinen seurakunnan jäsenille ja toinen ulkopaikkakuntalaisille. Näitä kirjoja selaamalla voi löytyä tietoa pitkältäkin aikaväliltä: kuka kuoli ja milloin, mihin hänet haudattiin, mille hautuumaalle ja monennelleko riville.

Alavieskan seurakunta sai ensimmäisen hautakirjansa vasta vuonna 1955. Sitä ennen tiedot kirjattiin ylös muistomerkkien perusteella, seurakunnasta kerrotaan.

Alavieskaan jäi 22 utsjokelaista vainajaa

Utsjokelaisille oli Alavieskassa varattu yksi tai kaksi riviä, jonne heidät oli haudattu, kertoo Niittyvuopio. Heidän muistokseen on pystytetty yhteinen muistokivi. Nyt myös Elli Kristiina Järvensivun hautaa koristaa tuore, uudenkarhea puuristi.

– Laskin, että Alavieskaan olisi jäänyt 22 utsjokelaista ja Ylivieskaan 8 inarilaista.

Niittyvuopio kertoo, että jos haluaa löytää oman omaisensa hautapaikan, niin seurakunnat kyllä auttavat. Hän muistuttaa, että surutyön vuoksi on tärkeää tietää, minne omainen on haudattu. Myös Järvensivu on tyytyväinen, kun äidin hautapaikka on viimein tiedossa.

– Onhan se kiva, kun nyt me tiedämme, missä hauta on, ja ohi ajaessamme voimme viedä sinne vaikka kukkia, kertoo Järvensivu.

.
.