Utsjokelainan Aslak Järvensivu sai ilahtua, kun kuuli äitinsä haudan löytyneen Alavieskan Koissuon hautuumaalta. Elli Kristiina Järvensivun hauta oli ollut kadoksissa vuosikymmeniä.
Elli Kristiina Järvensivu kuoli kurkkumätään lokakuussa 1944 Alavieskassa. Tuohon aikaan käytiin Lapin sotaa suomalaisten ja saksalaisten välillä, ja koko Pohjois-Suomi tyhjeni sodan takia. Sen takia myös utsjokelainen Järvensivun perhe asui yhden talven yli evakossa Alavieskassa.
Noin 20 vuotta myöhemmin Aslak Järvensivu kävi veljensä kanssa Alavieskassa katsomassa äitinsä hautaa. Tuolloin haudan merkkinä oli jo lahonnut risti.
– Se vaikutti niin helposti tunnistettavalta paikalta, että kyllä sen löytäisi vielä uudestaan, enkä minä sen kummemmin sitä merkinnyt, harmittelee Järvensivu.
Hautaa ei kuitenkaan myöhemmin enää löytynyt. Järvensivu hämmästyi, kun meni pappilaan tiedustelemaan hautapaikkaa, sillä siellä ei osattu auttaa. Seurakunnan toimistosta ei löytynyt selvää tietoa hautapaikan sijainnista.
– Se oli ihme ja jäi vaivaamaan, kertoo Järvensivu.
Kirkon saamelaistyön sihteeri teki töitä haudan löytämiseksi
Evakon aikana kuolleiden hautapaikkoja ei ole kovin tarkasti merkitty, kertoo Oulun hiippakunnan saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopio. Siihen saattaa löytyä useampi syy. Aslak Järvensivu arvelee, etteivät omaiset tai seurakunta piitanneet haudoista kovin paljoa. Myös sota vaikutti asiaan.
Erva Niittyvuopio löysi haudan lopulta vanhoista kirkonkirjoista, joihin seurakuntalaiset eivät pääse käsiksi. Hän kertoo, että näihin kirjoihin liittyy paljon arkaluontoista tietoa.
Aluksi Niittyvuopio selvitti, mistä tieto löytyy. Sen jälkeen Alavieskan seurakunta oli valmis auttamaan ja lainasi hänelle hänen tarvitsemansa kirjat.
– Kyllä minulla siihen päivä meni, kertoo Niittyvuopio.
Kirkoilla on kirja, johon merkitään edesmenneiden nimet. Alavieskassa on kaksi tällaista kirjaa, toinen seurakunnan jäsenille ja toinen ulkopaikkakuntalaisille. Näitä kirjoja selaamalla voi löytyä tietoa pitkältäkin aikaväliltä: kuka kuoli ja milloin, mihin hänet haudattiin, mille hautuumaalle ja monennelleko riville.
Alavieskan seurakunta sai ensimmäisen hautakirjansa vasta vuonna 1955. Sitä ennen tiedot kirjattiin ylös muistomerkkien perusteella, seurakunnasta kerrotaan.
Alavieskaan jäi 22 utsjokelaista vainajaa
Utsjokelaisille oli Alavieskassa varattu yksi tai kaksi riviä, jonne heidät oli haudattu, kertoo Niittyvuopio. Heidän muistokseen on pystytetty yhteinen muistokivi. Nyt myös Elli Kristiina Järvensivun hautaa koristaa tuore, uudenkarhea puuristi.
– Laskin, että Alavieskaan olisi jäänyt 22 utsjokelaista ja Ylivieskaan 8 inarilaista.
Niittyvuopio kertoo, että jos haluaa löytää oman omaisensa hautapaikan, niin seurakunnat kyllä auttavat. Hän muistuttaa, että surutyön vuoksi on tärkeää tietää, minne omainen on haudattu. Myös Järvensivu on tyytyväinen, kun äidin hautapaikka on viimein tiedossa.
– Onhan se kiva, kun nyt me tiedämme, missä hauta on, ja ohi ajaessamme voimme viedä sinne vaikka kukkia, kertoo Järvensivu.