Satakunnan vahvuus on hyvät liikenneyhteydet. Niitä käytin heti, kun pystyin. Mutta pääsee niitä pitkin takaisinkin.
Juna kulkee Tampereelta Poriin seitsemän kertaa päivässä.
Valtatie kakkonen on vedetty aikanaan viivottimella Helsingistä Poriin. Kasitie johtaa Satakuntaan rantaa pitkin Turun tai Vaasan suunnasta. Tampereelta kulkee valtatie 12 Huittisten kautta Raumalle. Koilliskulmassa Järvi-Suomen tie 23 tuo Parkanosta Kankaanpään kautta Poriin.
Hienoin tapa saapua länsirannikon helmeen on kuitenkin Taikayöntie. Urjalasta Punkalaitumen kautta Huittisiin johtava seututie 230 on jopa Madventures-duon Rikun ja Tunnan mielestä Suomen matkailureittien Top 5:ssä.
Kun matka on tärkeämpi kuin päämäärä: Taikayöntie
Poikkea siis kakkostieltä Punkalaitumen suuntaan heti Humppilan koronan takia suljetun Kyläpelimanni-kahvilan jälkeen ja seuraa opasteita.
Taikayöntien nimi tulee Martti "Huuhaa" Innasen hittikappaleesta Urjalan taikayö (siirryt toiseen palveluun), mikä jo todistaa vääräksi ennakkoluulot satakuntalaisen luonteen jäykkyydestä. Renkutusta on lupa laulaa koko matka.
Mutkaisen asfalttitien pinta on hyvässä kunnossa, joten parhaiten siitä nauttii moottoripyörän selässä. Mutta autollakin sitä on mukava huristella perinnemaiseman läpi, jossa mäkisempi maasto vaihtuu peltomaisemiin.
Majavamelonta illan hämärässä antaa jokikokemuksen, jota sillalta ei saa
Kakkostieltä Kokemäenjoki ei näy, mutta pieni poikkeama kylätielle kannattaa. Huittisten Lauhanmaassa voi heinäkuun kaikkina iltoina rentoutua majavamelonnassa.
Kiettareenluodon yläpuolella, Isosuon kansallispuiston rantalepikossa melskaa majavayhteisö, jonka iltauintien sekaan kannattaa lähteä kajakilla, kanootilla tai sup-laudalla. Kiettareenluoto on muuten Satakunnan suurin saari – hyvä vinkki pubivisoihin.
– Majavatakuuta emme anna, mutta jos hiljaa osaa olla, niin hyvin todennäköisesti havaintoja tulee, kun iltahämärässä lähtee joelle melomaan, lupaa Lauhan kanoottivuokraamon vaimoineen perustanut Joonas Eklöf.
Lauhaan kannattaa ajaa Huittisten Härkäpakarin risteyksestä Tampere-Rauma-tieltä 12, sillä navigaattorin ehdottama suoraan kakkostieltä jokirantaan johtava tie on kehnossa kunnossa eikä turistin henkilöauton ja ison maatyökoneen kohtaaminen kapealla uralla ole aivan ongelmatonta.
Huittisissa vesille pääsee vuokravälineillä myös Kajakkikioskin rannasta Loimijoen ja Kokemäenjoen yhtymäkohdassa.
Kajakkikokemuksia on tarjolla myös parikymmentä kilometriä alajuoksulle päin. Ali-Ketolan tila Kokemäen Kakkulaisissa vuokraa kanootteja ja kajakkeja, joilla voi meloa vaikkapa läheisen Levonsaaren ympäri.
Satakunnan maakuntatuoksuna edelleen myös bensankatku
Porin Kellahden tulvapeltojen jäällä syntyi 1970-luvulla Suomen suosituin moottoriurheilumuoto, jokamiehenluokka, jokkis. (Lajin kotipaikka vaihtelee historioitsijan mukaan. toim. huom.)
Iskutilavuuden tai tehon sijaan auto luokiteltiin rahalla: korkeintaan 2000 markkaa. Kaudella 2022 jokkisrassit vaihtavat omistajaa kilpailun jälkeen 2000 eurolla.
Maakunnassa ajetaan kilpaa monella radalla: Karviassa, Porin Hangassuolla ja Huittisissa. Vauhdikkaimpana loistaa Kokemäen Risteen monttu. Siellä kilpaillaan tänä kesänä vielä 14.8. ja 17.9. Kokemäen urheiluautoilijat harjoittelevat radalla joka tiistai.
Pääsyliput jokkiskisoihin (siirryt toiseen palveluun)ovat edullisia, mutta katsomopalvelut sen mukaiset: oma tuoli ja sateenvarjo siis mukaan. Evästarjoilu rajoittuu yleensä kahviin ja pullaan sekä grillimakkaraan ja pillimehuun.
Pyssykankaan Verstas ja Tikkulan "luuparkki", jos fiinimmät kaksi- tai nelipyöräiset kiinnostavat
Rauhallisempia ja pinnaltaan viimeistellympiä ajokkeja voi ihastella Nakkilan Pyssykankaalla joka torstai. Vanha höyläämörakennus on remontoitu tapahtumakeskus Verstaaksi, joka kerää parkkipaikalleen hyvällä kelillä kymmenittäin niin kaksi- kuin nelipyöräisillä harrasteajoneuvoillaan ajelevia ihmisiä moottorikahvilaan.
Verstaan isäntä Harri Höglund on automies itsekin. Hän rakensi tiilirakennuksen yläkertaan ensin asuntonsa. Sitten täytyi miettiä muulle tilalle käyttöä.
– Moottorikahvilasta aloitimme. Nyt yritämme pitää Verstaalla sopivan sekoituksen juhlia ja omia tilaisuuksia.
Höglundin sydäntä lähellä oleva kustom-kulttuuri näkyy sekä Verstaan seinillä että tapahtumissa.
Verstaalle on matkaa valtatieltä viisi kilometriä, mutta syrjäinen sijainti ei haittaa.
– Maalla on totuttu siihen, että joku on aina kuski. Ja keikoille järjestämme maksuttoman bussikuljetuksen Porista.
Verstaan naapurissa on puolentoista hehtaarin varastoalue, jolla järjestetään rompetori 16.7. ja 6.8. Ja rompetta takuulla riittää!
Maanantaisin autointoilijan kannattaa suunnata alkuillasta Porin Tikkulan ABC:n parkkipaikalle. Veteraanimotoristit ja autoharrastajat muodostavat sinne "luuparkin". Nimi tulee viereisestä Käppärän hautausmaasta, jonka kapealla parkkipaikalla tapaamiset alkoivat.
Kansallispuistoja maalla ja merellä
Kokemäenjoen pohjoispuolella, Huittisten ja Kokemäen rajamailla, sijaitsee yksi maakunnan kolmesta kansallispuistosta. Puurijärven-Isosuon alue (siirryt toiseen palveluun) on lintuparatiisi, joka tosin keskikesällä näyttää sangen hiljaiselta, kun linnut pesivät. Muuttoaikaan Puurijärvellä käy kuhina.
Selkämeren kansallispuisto (siirryt toiseen palveluun) alkaa Uudenkaupungin edustalta ja ulottuu Merikarvialle asti. Majakkasaaret ovat hienoja matkakohteita, mutta ilman veneyhteyttäkin meren voimaa voi ihmetellä.
Autolla pääsee esimerkiksi Porin Kalloon (siirryt toiseen palveluun). Se on pieni majakkaluoto ennen Mäntyluodon satamaa ja Reposaaren kalastajakylää. Oivallinen paikka eväsretkelle.
Meri, joki tai järvi, aina nousee kalaa
Rannikkokalastus on täälläkin taantuva elinkeino, mutta huvikseen kaloja narraville Satakunta tarjoaa monenlaisia vesistöjä.
Merikarvianjokeen (siirryt toiseen palveluun)nousee merilohi ja meritaimen. Veden laatu on parantunut, koskia on kunnostettu, poikasia istutettu runsaasti ja verkkokalastusta jokisuussa on rajoitettu laajalti vapaaehtoisesti.
Jaakko Ojamo on veljensä Ollin kanssa luonut Merikarvian keskustan tuntumaan, vanhan sahan alueelle kalastusimperiumin, Eumer Oy:n. Veljesten alkuperäisen keksinnön, virvelillä heitettävän putkiperhon lisäksi tarjolla on kaikkea vapakalastukseen.
Tärkein on kuitenkin kala – tai ainakin toive sen saamisesta.
– Jos olen kuusi päivää luotsannut yritysryhmiä kalareissulla, niin seitsemäntenä päivänä täytyy päästä kalastamaan itselleen, kuvailee Ojamo tiivistä suhdettaan vapakalastukseen.
Päiväluvalla Merikarvianjoen koskista saa kotiin viedä istutetut taimenet sekä tavalliset hauet, ahvenet ja särjet. Arvokalat täytyy palauttaa jokeen, jotta niiden kannat säilyisivät ja vahvistuisivat.
Merikarvialla voisi myös tutustua vaikkapa Ouran saaristoon (siirryt toiseen palveluun) tai syödä satamaravintolan maineikkaat fish & chipsit. Jos Pohjois-Satakunta on liian kaukana, kannattaa etelästä tulevan kalamiehen pysähtyä ennen Poria Nakkilan Arantilankoskelle (siirryt toiseen palveluun).
Isompi joki, isommat kalat, kuulemma. Kalansaaliin varmuus taitaa silti Kokemäenjoessakin olla ns. kalamiehestä kiinni.
Pyhäjärven muikulle kaveri kuoreesta ja hauesta
Suomessa on 38 Pyhäjärveä. Säkylän Pyhäjärvi (siirryt toiseen palveluun)on omalaatuisin: lähes saareton järvi on sangen matala (keskisyvyys 5,5 metriä), ja siinä on paljon kalaa. Jouni Aaltonen jatkaa järvellä satavuotista ammattikalastuksen perinnettä.
Pyhäjärven muikku on haluttu herkku, mutta muikkukanta vaihtelee. Sen sijaan kuoretta ja haukea järvestä nousee hyvin. Aaltonen onkin kehittänyt näistä hyvin myyviä aterioita.
Torstaitorilla Säkylässä on aito markkinameininki
Pyhäjärven kalaa on tarjolla myös Säkylän torstaitorilla. Se on iso markkinatapahtuma, joka houkuttelee aamutuimaan suuren joukon myyjiä ja ostajia sekä vain torivilinästä viehättyneitä.
Järven antimien lisäksi torilta saa uudet perunat, vihannekset, yrtit ja mansikat. Kahvikojuilta saa suolaista ja makeaa. Soppatykki vierailee säännöllisesti: hernesoppaa saa omaan astiaan litrahinnalla.
Kengät, vaatteet ja tarvekalut tekevät myös kauppansa. Seassa on myös kirpputoripöytiä täynnä krääsää, joka tietysti voi jollekin muuttua ihan aarteeksi.
Myös Satakunnan isojen kaupunkien torit ovat viihtyisiä aamupäiväkohteita. Porin kauppatorilta saa erinomaisia savusilakoita, lihapiirakoita sekä paikallista herkkua, ohraryynipuuroa.
Rauman torilla pakollisiin kuvioihin kuuluu varhainen kahvihetki kioskilla, ns. "pystökaffet". Niiden lomassa voi kysellä paikallisilta lisää matkailuvinkkejä. Tosin vastausten ymmärtämiseen saattaa kulua pitkään, jos juttukumppaniksi valikoituu raumgiäline paikallinen.
Länsimaisen sivistyksen juurruttaminen Suomeen alkoi Kokemäeltä
Länsimainen sivistys tuli Suomeen Satakunnan kautta. Piispa Henrik saarnasi katolista oppia Teljän kauppapaikalla, joka vajaan tuhat vuotta sitten sijaitsi nykyisen Kokemäen keskustaajaman, Tulkkilan eteläreunalla.
Muinaisen kauppatien varteen jääneen riihen – oletetun saarnastuolin – hirsisalvos sai suojakseen tiilisen kappelin vuonna 1857, jolloin kristinuskon tulosta Suomeen oli kulunut 700 vuotta. Kappelia ympäröi englantilaistyyppinen puisto.
Ristiretki ja englantilaissyntyinen piispa ajoitetaan vuoteen 1155. Pyhän Henrikin kappelin (siirryt toiseen palveluun) suojissa olevan hirsisalvoksen vanhimmatkin hirsikerrat ovat 1470-luvulta, joten ihan aidosta pyhäinjäännöksestä ei ole kyse, mutta tarina toimii. Pikkuinen hirsikehikko on tiettävästi vanhin säilynyt puurakennus koko Suomessa.
Pyhän Henrikin taival päättyi legendan mukaan Köyliönjärven jäälle. Koska jääolosuhteet ovat lähikuukausina kehnot, voi käydä ihmettelemässä talonpoika Lallin murhatyön jälkeistä "asumusta" Kokemäen ja Köyliön rajamailla. Kokemäen ja Köyliön väliseltä yhdystieltä 2040 on viitoitus paikalle.
Köyliö - Pariisi - Harjavalta: Emil Cedercreutzin museon patsaspuisto on viimein valmis
Köyliöön kun päästiin, tullaan sieltä vauhdilla pois. Köyliönkartanon nuorin perillinen perusti 1900-luvun alkupuolella taiteilijanateljeensa ja kansatieteellisen kokoelmansa Kokemäenjoen poukamaan Harjavallan Merstolassa. Aatelisperheen vesa oli Emil Cedercreutz, kotieläinten ja työn lahjakas kuvaaja, joka imi veistosoppinsa mm. Auguste Rodinilta Pariisissa.
Helsinkiläiset ajavat raitiovaunulla ohi Kaisaniemen Varsapuiston hevospatsaan, varsaansa ruokkivan tamman. Se on oikealta nimeltään Äidinrakkaus, ja sen pikkuinen toisinto on myös Emil Cedercreutzin museon (siirryt toiseen palveluun)pihapiirissä. Vuoden 2022 toukokuussa patsaspuistoon nousi 18. patsas, ja museota ylläpitävä säätiö päätti julistaa puiston valmiiksi.
Jos Satakunnassa sattuisi satamaan, niin Cedercreutzin museossa pääsee myös sisätiloihin. Vapaaherra suunnitteli taiteilijakotinsa Harjulan itse ilman arkkitehtiopintoja.
Eteishalli on täynnä taiteilijakollegoiden teoksia. Seinillä riippuu Cedercreutzin keräämiä ryijyjä. Asuinhuoneissa voi ihmetellä aatelismiehen sisustusmakua.
Ateljeerakennus 1930-luvulta on täynnä ahkeran veistostaiteilijan töitä. Uuteen Maahengen temppeliin on sijoitettu Cedercreutzin kokoelma tarvekaluista ennen maanviljelyksen koneellistumista.
Cedercreutzin museolle on kakkostieltä vain pari kilometriä Harjavallan Merstolan liittymästä.
Lapset puistoon, jokeen tai järveen
Varsinainen huvipuisto Satakunnasta puuttuu. Särkänniemeen Tampereelle on sata kilometriä. Mutta aika lähelle ainakin alle kouluikäisten kanssa pääsee Porissa: Kirjurinluodon puolella, heti Raumansillan jälkeen oikealla on Pelle Hermannin puisto (siirryt toiseen palveluun).
Puiston viereisen sorsalammen viherkasveja lyhentävät tänä kesänä vuohet ja alpakat. Lintuhäkeissä komeilee riikinkukko ja erilaisia kanoja.
Liikennepuisto Vinkkarissa (siirryt toiseen palveluun)4–10-vuotiaat voivat opetella liikennekäytöstä puolen tunnin ilmaisilla ajovuoroilla. Maanantaisin liikennepuisto on kiinni.
Kiipeilyssä ja riehunnassa tulleen hien ja pölyn voi Porissa huuhdella Yyteriä lähempänäkin. Kirjurinluodon uimaranta (siirryt toiseen palveluun) kylpee Kokemäenjoen pohjoisrannalla auringossa, ja virtaus on rannan tuntumassa olematon.
Porin maauimala (siirryt toiseen palveluun) Isomäen jäähallin kupeessa on myös varsin viihtyisä virkistäytymiskeidas. Rauman maauimala (siirryt toiseen palveluun) Otanlahden rannalla on juuri kunnostettu.
Keskellä Satakuntaakin on uimapaikkoja tiheässä. Yksi viihtyisimmistä on Kokemäen Pitkäjärvi (siirryt toiseen palveluun), 4 kilometriä kakkostieltä lounaaseen (tie 2140) Peipohjan liittymästä. Pitkäjärven vesi tulee lähteestä ja on kesähelteelläkin viileää ja levätöntä.
Lue Puoli seiskan matkavinkkejä myös muualta Suomesta: