Hyppää sisältöön

Yle pääsi Tšernobylin ydinvoimalaan – "Luojan kiitos venäläissotilaat eivät koskeneet Punaiseen metsään", sanoo vuoropäällikkö

Serhi Makluk saapui Tšernobylin ydinvoimalaan ensimmäisen kerran vuonna 1986 juuri ennen räjähdystä. Sitä hän piti sotana – kunnes joutui tänä keväänä keskelle oikeaa sotaa.

Mika Mäkeläinen kertoo millaista on Tšernobylin vieressä, Pripjatin kaupungin hylätyssä huvipuistossa
Mika Mäkeläinen kertoo millaista on Tšernobylin vieressä, Pripjatin kaupungin hylätyssä huvipuistossa

TŠERNOBYL Jäähallin muotoinen suojarakennus kylpee auringon säteissä. Suojakuoren uumenissa hohkaavat Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktorin radioaktiiviset jäänteet.

Reaktorin sulanutta ydintä saa lähestyä 400 metrin päähän. Siinä säteilymittari raksuttaa noin kymmenen kertaa tiheämpään tahtiin kuin Suomessa.

Säteilyannos ei silti ole vielä vaarallinen, suuremman saa jo lentokoneessakin. Lähistöllä on kuitenkin paikkoja, joihin ei kannattaisi leiriytyä – ei, vaikka tunkeutuisi ydinvoimalaan panssarivaunulla.

Venäjän joukot miehittivät Tšernobylin käytöstä poistetun ydinvoimalan helmikuussa heti sodan alussa. Varsinaisena tavoitteena oli Kiovan valtaus, mutta Tšernobyl sattui matkan varrelle.

Sotilaat eivät piitanneet säteilystä, vaan mylläsivät radioaktiivista maata (siirryt toiseen palveluun) ja leiriytyivät maastoon.

– Sotilaat tiesivät vain sen, että säteily on vaarallista, mutta eivät mitään sen enempää, sanoo Tšernobylin ydinvoimalan vuoropäällikkö Serhi Makluk.

Makluk johti ydinvoimalan toimintaa osan miehitysajasta. Yle haastatteli häntä Tšernobylin ydinvoimalassa toukokuun lopussa.

Venäläiset sotilaat jättivät jälkeensä juoksuhautoja ja tuliasemia reilun kolmen kilometrin päässä ydinvoimalasta. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Osa sotilaista ei tiennyt onnettomuudesta mitään

Jotkut venäläissotilaat eivät olleet edes kuulleet (siirryt toiseen palveluun) vuonna 1986 sattuneesta historian pahimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta, jossa yksi reaktori räjähti ja levitti radioaktiivisen laskeuman ympäri Eurooppaa.

Ukrainan valtiollisen ydinvoimayhtiön Energoatomin mukaan (siirryt toiseen palveluun) venäläissotilaat rakensivat linnoituksia kaikkein saastuneimmalla alueella, niin sanotussa Punaisessa metsässä, ja saivat jopa säteilysairauden oireita.

Ylen haastattelema ydinvoimalan edustaja kuitenkin kiistää väitteen.

– Sotilaat eivät kaivaneet mitään Punaisessa metsässä, se oli joidenkin toimittajien keksintöä. He kyllä kaivoivat toisessa paikassa, joka on vähemmän saastunut, vuoropäällikkö Makluk sanoo.

Kyltti varoittaa niin sanotun Punaisen metsän radioaktiivisuudesta. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Ylen kuvausryhmä pääsi katsomaan venäläisten rakentamaa tiesulkua, juoksuhautoja ja linnoituksia. Esimerkiksi risteykseen rakennettu tuliasema oli koottu venäläisistä viljasäkeistä, jotka oli täytetty hiekalla.

Muut rakennelmat ovat heppoisia. Tien poikki on sijoitettu muun muassa käsivarren paksuisesta koivusta koottuja kolmejalkaisia panssariesteen muotoisia pukkeja.

Ylen näkemät rakennelmat ovat hyvin lähellä Punaista metsää, mutta kuitenkin saastuneimman alueen (siirryt toiseen palveluun) ulkopuolella.

– Luojan kiitos he eivät koskeneet Punaiseen metsään, Makluk sanoo.

Kaarteen vasemmalle puolelle jää niin sanottu Punainen metsä, jossa taustasäteilyn määrä on suhteellisen korkea. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Venäläiset tuhosivat ja varastivat minkä ehtivät

Sota on hankaloittanut Tšernobylin ydinvoimalan toimintaa monella tavalla.

Suurin osa työntekijöistä asuu nykyisin Dnepr-joen vastarannalla sijaitsevassa Slavutytšin kaupungissa, jonne kuljettiin rautateitse Valko-Venäjän kautta. Nyt rata on poikki, ja yhteyden korvaa pidempi bussikuljetus.

Kuva: Otso Ritonummi / Yle

Sähköä voimala ei ole tuottanut vuoden 2000 jälkeen. Voimalan turvallinen sulkeminen kestää kuitenkin vielä kymmeniä vuosia ja vaatii noin 2 500 ihmisen työpanoksen.

Useimpien työntekijöiden tehtävänä on valvoa ydinpolttoaineen käsittelyä sekä Tšernobylin ydinturman jälkihoitoa.

Maklukin mukaan työntekijöiden suhde miehittäjiin oli jäätävä. He puhuivat mahdollisimman vähän ja vain työnteon kannalta välttämättömistä asioista.

– Sanoimme heille suoraan, että olette miehittäjiä ja hyökkääjiä, ettekä mitään vapauttajia, Makluk kertoo.

Ainoa mistä venäläiset vapauttivat ydinvoimalan oli irtain omaisuus. Venäläissotilaat kähvelsivät tai tuhosivat kaiken (siirryt toiseen palveluun) minkä saivat käsiinsä.

– Näimme kun he varastivat useita autoja, ajoivat ne romuksi ja hylkäsivät. Ne olivat vartioimattomia autoja kadun varressa, Makluk kertoo.

Autoja hävisi tai tuhottiin yli 300.

Tšernobylin ydinvoimalan vuoropäällikkö Serhi Makluk pitää venäläissotilaiden toimintaa ydinvoimalassa rikollisena. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Pahempaa seurasi sitten kun Venäjän hyökkäys kilpistyi Kiovan lähiöihin, ja venäläissotilaat alkoivat valmistautua vetäytymään takaisin Valko-Venäjän puolelle.

– Viimeisenä päivänä he iskivät sisään kaikkien toimistojen ovet. He varastivat ties mitä. Näimme miten he kärräsivät pois ainakin tietokoneita ja sähkölämmittimiä, Makluk sanoo.

Sotilaat varastivat noin 700 tietokonetta ja niiden mukana arvokkaita ohjelmia, jotka oli suunniteltu nimenomaan Tšernobylin ydinvoimalaa varten.

Maklukin mukaan venäläiset tunkeutuivat kaikkiin mahdollisiin varastorakennuksiin, eikä ryöstösaaliin määrää vielä edes tiedetä. Heidän mukaansa lähti laboratorioista myös radioaktiivisia aineita (siirryt toiseen palveluun).

Venäläissotilaiden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen maksaa arviolta yli sata miljoonaa euroa (siirryt toiseen palveluun).

Tšernobylin alueella on paljon palanutta metsää. Tänä kesänä metsäpaloja ei voida sammuttaa, koska Venäjä varasti palontorjuntakaluston ja metsissä voi olla miinoja. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Onnettomuus ja miehitys olivat samankaltaisia sotatilanteita

Maklukin oma ura ydinvoimalassa alkoi 36 vuotta sitten, sattumalta juuri ennen Tšernobylin onnettomuutta. Hän saapui työharjoittelijana voimalaan ensimmäisen kerran perjantaina 25. huhtikuuta 1986, onnettomuutta edeltävänä päivänä.

Nuorelle noviisille ei kuitenkaan heti löytynyt voimalassa tehtäviä, joten hänet käskettiin vapaalle Pripjatin kaupunkiin. Onnekas sattuma saattoi pelastaa hänen henkensä tai terveytensä.

Voimalan työntekijöiden asuinpaikaksi rakennettu Pripjatin mallikaupunki sijaitsee kolmen kilometrin päässä onnettomuusreaktorista.

Tšernobylin ydinvoimala ei enää tuota sähköä vaan käyttää sähköä. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Katastrofi on syöpynyt syvälle Maklukin muistiin.

Maklukin mielestä Tšernobylin ydinvoimalan työntekijät toimivat onnettomuuden jälkeen sankarillisesti. Moni menetti henkensä yrittäessään rajoittaa onnettomuuden vaikutuksia.

– He hoitivat tehtävänsä tietämättä mitä oli tapahtunut. Ja vielä enemmän kunnioitan niitä, jotka tiesivät tilanteen vaarallisuudesta, mutta estivät silti vielä suuremman onnettomuuden, Makluk sanoo.

Räjähtäneen nelosreaktorin ympärille rakennetun suojakuoren on määrä kestää ainakin sata vuotta. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Maklukin mielestä Venäjän miehityksen aikaan tilanne oli hyvin samantapainen kuin reaktorin sulaessa.

– Meillä on tapana puhua Tšernobylin onnettomuudesta "sotana". En uskonut, että minun pitäisi koskaan enää lausua sitä sanaa, Makluk sanoo.

Maklukin mukaan miehitys toi kuitenkin esiin ihmisten parhaat puolet. Kaikki hoitivat velvollisuutensa vaikeuksista huolimatta.

– Olen siitä ammatillisesti erittäin ylpeä, Makluk sanoo.

Pripjatin kulttuuritalon edustalla on suojattu kohta, jossa voi olla esimerkiksi räjähtämätön ammus. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Miinavaara pitää turistit loitolla

Tšernobylin onnettomuus on kiinnostanut ihmisiä kautta maailman. Ydinvoimala ja Pripjatin kaupunki ovatkin olleet Ukrainan tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Pripjatin evakuointi vuonna 1986 alkoi puolitoista vuorokautta onnettomuuden jälkeen. Sen jälkeen kaupunki on rapistunut, ruostunut ja metsittynyt. Autiokaupungista on tullut erityisesti valokuvaajien suosima dystooppinen kuvauskohde. Ukraina haluaisi alueesta Unescon maailmanperintökohteen.

Sota on kuitenkin toistaiseksi keskeyttänyt Tšernobyl-turismin. Ylen kuvausryhmä pääsi käymään Pripjatissa erityisluvalla – ja omalla vastuulla.

Jo normaaliaikoina pääsy Pripjatin rakennusten sisätiloihin on kielletty kylteillä, jotka varoittavat rakennusten olevan vaarallisia. Nyt varoituksille on aiempaa enemmän katetta, sillä lähtiessään Venäjän joukot kylvivät Pripjatiin miinoja, joista osa on edelleen raivaamatta.

On siis katsottava tarkkaan mihin astuu, eikä kulkuväyliltä kannata poiketa.

Tšernobylissa oppaana työskentelevä Serhi Teslenko toivoo, että miinat saadaan raivattua pian. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Opas Serhi Teslenkon mukaan miinat ovatkin Pripjatissa nykyisin ainoa riski – jos alkukesän hyönteisinvaasiota ei lasketa. Mäkäräisen näköiset ötökät parveilevat tiiviisti harvojen ihmisuhriensa ympärillä.

– Vierailijoiden käyttämien reittien säteilytaso on tarkistettu. Emme siis pääse mihinkään terveydelle vaarallisiin paikkoihin. Lisäksi meillä on aina mukana säteilymittari, Teslenko kertoo.

Pripjatin keskusaukion laidalla sijaitsee raunioitunut supermarket, jonka ruostuneita ostoskärryjä lojuu yhä hujan hajan. Kaupan portaiden juurelta Teslenko näyttää kohdan, joka on merkitty poikkeuksellisen voimakkaasti säteileväksi paikaksi.

Teslenkon kädessä oleva säteilymittari alkaa rätistä kiihtyvään tahtiin.

– Tässä säteilyn määrä on korkea. Normaali lukema on 0,3 mikrosievertiä tunnissa, mutta tässä se on 25, eli melkein sata kertaa tavallista korkeampi, Teslenko sanoo.

Muuten taustasäteily Pripjatissa (siirryt toiseen palveluun) on vain pari-kolme kertaa korkeampaa kuin Suomessa, eikä siitä ole satunnaisille kävijöille mitään vaaraa.

Kettu Tšernobylin kaupungin eteläpuolella. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Se tiedetään, että säteilyn riskit vähenevät hitaasti mutta varmasti.

Venäjän riskistä kukaan ei sen sijaan tiedä varmuudella – onko vaara jo ohi, vai voisivatko miehittäjän sotilaat vielä palata tänne.

Valko-Venäjän joukkojen liikehdintä rajan lähellä (siirryt toiseen palveluun) on synnyttänyt pelkoa siitä, että Valko-Venäjä tai Venäjä voisivat yrittää Kiovan valtausta uudestaan.

Silloin Tšernobyl joutuisi taas sodan jalkoihin.

Lue lisää:

.
.