Hyppää sisältöön

Maailman kuumin paikka

Lämpötilat ovat kivunneet Pakistanissa ennätyskorkealle viimeisten viikkojen aikana. Helleaallot tulevat nyt tavallista aikaisemmin ja koettelevat sietokyvyn rajoja.

DADU Pakistanin suurimmasta kaupungista Karachista poistuttaessa maisema muuttuu nopeasti autiomaaksi. Sisämaassa satamakaupungin kosteus ja merituuli jäävät kauas taakse. Autosta noustessa kuiva ilma lyö vasten kasvoja - aivan kuin joku puhaltaisi hiustenkuivaajalla sisään. Tältä tuntuu +48 astetta.

Kaakkois-Pakistanin maakunta Sindh on kärsinyt viikkoja ennätyksellisen korkeista lämpötiloista – Dadun, Jacobabadin ja Nawabshahin alueilla lukemat ovat toistuvasti kohonneet 50 asteen kieppeille. Kuumuus alkaa olla asiantuntijoiden mukaan vaarallista ihmiskeholle.

Kolme lastani on kuollut kuumuuteen ja ripuliin.

30-vuotias Marvi

Lämpötilat saattaisivat olla siedettäviä, jos tarjoilla olisi tarpeeksi suojaisia paikkoja tai sähköä, jolla käyttää tuulettimia. Tai edes juoksevaa vettä, jolla viilentää kroppaa.

Täällä Dadun piirikunnassa, saastuneen Manchar-järven liepeillä sijaitsevassa Shah Hasan -nimisessä kylässä ei ole mitään näistä.

Ajoittain vettä tulee pienestä putkesta. Se ei kuitenkaan ole kylmää tai edes juomakelpoista. Kuva: Saiyna Bashir

Ihmiset asuvat pienissä kaislahökkeleissä hiekan keskellä. Keskipäivän aurinko paahtaa armottomasti taivaalta, kun värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneet naiset ja lapset parveilevat pienen lava-auton ympärillä.

Valkoiseen tunikamaiseen salwar kamiz -asuun pukeutunut mies astuu alas ohjaamosta ja astelee kohti lavaa. Sinisen pressun alta paljastuu suuria jääkimpaleita. Mies hakkaa niistä suurella piikillä pienempiä lohkoja.

Naiset vievät jääkimpaleet koteihinsa ja laittavat ne muovisiin juomakanistereihin. Tämä on ainoa tapa saada vettä viilennettyä jääkaappien puutteessa.

Yksi naisista, Allah Wasai, kertookin heidän useimmiten joutuvan juomaan kuumaa vettä.

Jääkimpaleita saa ostettua 50 rupian eli 0,25 euron hintaan. Summa on suuri kylässä, jossa suurin osa ansaitsee alle euron päivässä. Kuva: Saiyna Bashir

Veden puute johtaa kuolemiin

Vettä ei ole kylässä helposti saatavilla ja sitä on säännösteltävä. Shah Hasaniin on johdettu pieni vesiputki, mutta sieltä tulee vettä vain silloin tällöin.

Tänään vettä tulee pienellä paineella. Naiset kyykkivät maan alta tulevan putken ympärillä keltaisten kanistereiden kanssa. Vesi ei kuitenkaan ole kylmää tai sellaisenaan juomakelpoista.

30-vuotias Marvi kaataa vettä taaperonsa päälle kaislamökissään.

Varsinkin lapsilla on vaikeuksia pärjätä lähes +50 asteen helteessä. Kuva: Saiyna Bashir

– Kolme lastani on kuollut kuumuuteen ja ripuliin, hän kertoo.

Sairaaloita ei ole lähistöllä.

Kylissä kiertelevät vesitankkerit käyvät kyllä täälläkin, mutta Marvi kertoo, ettei hänen perheellään ole varaa ostaa niistä puhdasta juomavettä. Hänen miehensä ansaitsee hyvinäkin päivinä vain noin euron.

Saastunut järvi ei enää tarjoa elantoa

Paikalliset kuuluvat pieneen kalastajayhteisöön. Järven vesi on pilaantunut aikoja sitten lähistön tehtaiden päästöistä, eikä se ole juomakelpoista.

Kuva: Otso Ritonummi / Yle

Joka vuosi kuumuus pahenee.

Liaqat Ali, kalastaja

Rannassa on muutamia pieniä veneitä. Kaislojen lähistöllä kelluu suuria valkoisia pelikaaneja. Yksi linnuista on kuollut.

Pakistanin korkein oikeus määräsi seitsemän vuotta sitten järven myrkylliseksi muuttuneen veden puhdistettavaksi. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Kyläyhteisö on kyhännyt järven vesirajaan käymälän – muutaman kepin varaan ripustetun kankaan.

Silti lapset leikkivät aivan sen vieressä likaisessa vedessä, roiskuttavat sitä toistensa päälle ja sukeltavat uppeluksiin.

Kalastaja Azizullahilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suunnata vesille helteessä. Joskus kalastajia kuolee järvellä kuumuuteen. Kuva: Saiyna Bashir

Azizullah on työskennellyt kalastajana järvellä 15 vuotta.

– Aiemmin kaloja oli runsaasti täällä, mutta saasteiden vuoksi elinkeinomme on kärsinyt pahasti, hän kertoo.

Nykyään enää yksi kalalaji selviää vedessä.

Azizullahin veneessä on vain muutamia pieniä sinttejä – se on kalastajan päivän saalis. Kello alkaa lähestyä kahta iltapäivällä. On aika siirtyä varjoon, sillä iltapäivän aurinko voi olla kuolettava.

Joskus kalastajat eivät koskaan saavu takaisin järveltä. He pyörtyvät kuumuudesta ja hukkuvat järveen, paikalliset kertovat.

Monet kyläläiset joutuvat käyttämään arvokasta vettä viilentääkseen kroppaansa. Kuva: Saiyna Bashir

Ilmastonmuutos johtaa muuttoliikkeeseen

Karachissa Maliha Abbas Zaidi, National Dialogue on Climate Change -nimisen järjestön perustaja korostaa, että Pakistanin osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on alle prosentin.

Silti ilmastonmuutos koettelee maata ankarammin kuin suurinta osaa muusta maailmasta.

–Saamme jatkuvasti tuta ilmastonmuutoksen seuraukset, mutta emme tee mitään niiden eteen, Zaidi sanoo.

Kyläläiset asuvat kaisloissa kyhätyissä hökkeleissä. Sähköä ei ole - vain harvoilla on ollut varaa ostaa aurinkopaneeli. Kuva: Saiyna Bashir

Ilmastonmuutos johtaa jo nyt muuttoliikkeeseen kaupunkeja kohti. Slummit kasvavat, eikä valtio panosta kohtuuhintaiseen asumiseen Zaidin mukaan.

– Maaseudulla elävien on pakko muuttaa kaupunkeihin, kuten Karachiin saadakseen parempia palveluita. Heillä ei ole minkäänlaisia mekanismeja selvitä nousevista lämpötiloista kotiseuduillaan

Veden puute on suuri ongelma maassa: se saattaa jo kolmen vuoden päästä olla hälyttävällä tasolla.

–Asumme maassa, jossa yli 90 prosenttia makeasta vedestä menee maanviljelyyn, Zaidi huomauttaa.

Manchar-järvi on saastunut lähialueen teollisuusjätteestä. Kyläläiset ovat myös pystyttäneet veteen käymälän. Kuva: Saiyna Bashir

Kaikki eivät voi lähteä

Manchar-järvellä maanviljely ei ole aikoihin ollut enää mahdollista. Veden puute on saanut puutkin kuolemaan.

– Joka vuosi kuumuus pahenee, kalastaja Liaqat Ali päivittelee järven rannalla.

– Kaikki ovat lähteneet täältä. Täällä ei ole mitään.

Järvelle ovatkin jääneet vain ne, joilla ei ole muita vaihtoehtoja.

Marvinkin perhe haluaisi lähteä, mutta hänen miehensä on tuhansien eurojen veloissa.

Kalastajat eivät voi täällä itse myydä saalistaan, sillä valtio myy kalastusoikeuksia korkeimman hinnan tarjoavalle. Paikallisilla ei siis ole muuta vaihtoehtoa, kuin työskennellä välikäsille.

– Emme pysty maksamaan velkojamme takaisin, eikä rahanlainaaja antaisi meidän edes lähteä täältä, Marvi sanoo.

Kyyneleet nousevat naisen silmiin.

Lähivuosien aikana sisämaa tulee muuttumaan entistä pahemmaksi pätsiksi.

Kuumuudessa leikkivät lapset eivät piittaa siitä, että vesi on saastunut. Kuva: Saiyna Bashir

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun 14.6. kello 23 saakka.

Lue myös: