Hyppää sisältöön

Yle Harkovassa: Kylä kahden tulen välissä ei ole nähnyt rauhallista päivää, vaikka Venäjän joukot ajettiin jo pois

Venäjän tykistön murjomassa Kutuzivkan kylässä vanhukset sinnittelevät ilman sähköä ja kaasua. Suuriin korjauksiin ei kuitenkaan kannata vielä ryhtyä, sillä kylää tulitetaan lähes joka päivä.

Ylen Mika Mäkeläinen raportoi tuhoista Kutuzivkan kylässä, Harkovan lähistöllä Ukrainassa.
Ylen Mika Mäkeläinen raportoi tuhoista Kutuzivkan kylässä, Harkovan lähistöllä Ukrainassa.

KUTUZIVKA Hämärässä, kosteassa ja ummehtuneessa kellarissa on hankala liikkua muuten kuin kumarassa. Katto on matalalla, ja pään korkeudella risteilee talon putkisto.

Yläpuolella on Venäjän pommittama päiväkoti, josta laskeutuvat pitkät portaat alas kylän ainoaan väestönsuojaan.

Maan pinnalla jatkuu sota, josta voi parhaiten selvitä hengissä pysyttelemällä kellarissa päivästä ja kuukaudesta toiseen. Siksi useimmat asukkaat ovat muuttaneet maan alle.

Kutuzivkan kylän väestönsuojassa on kymmeniä makuupaikkoja. Lähinnä täällä asuu vanhuksia, mutta myös äitejä ja yksi nuori poika, 8-vuotias Timofei Seidov.

Timofei viettää aikaa nurkkauksessa, jonne on tuotu pöytä ja sohva, shakkilauta ja piirustusvälineet.

Mitä piirrät?

– Panssarivaunuja, Timofei vastaa lyhyesti. Punaisesta tähdestä erottaa vihollisen, Venäjän panssarivaunut.

Timofei on kuitenkin piirtänyt myös iloisemman kuvan siitä, miten perhe on ulkona pihalla, jossa aurinko paistaa eikä enää sodita.

Kutuzivkan kylän liepeillä panssarivaunut ovat kuitenkin vielä todellisuutta, eikä rauhallinen arki näy muuta kuin lasten piirustuksissa.

Timofei Seidov on Kutuzivkan väestönsuojan nuorin asukas. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Donetskin sotilaat auttoivat, toisin kuin venäläiset

Miehittäjä valtasi Kutuzivkan kylän sodan alkupäivinä ja eteni lopulta aivan Harkovan miljoonakaupungin lähiöiden laidalle.

Kutuzivkan 1 500 asukasta kohtasivat ensimmäiseksi Venäjän rinnalla taistelleita sotilaita Donetskin niin sanotulta separatistialueelta.

– He auttoivat ja toivat ruokaa sekä vettä, koska pumppu oli pommitettu rikki, kertoo 58-vuotias Ljuba nelikerroksisen elementtitalonsa edustalla.

Neuvostoliiton aikaan oli tavallista, että pienessäkin kylässä asuttiin osittain kerrostaloissa. Nyt juuri kerrostaloissa on vaikeaa selviytyä, koska omaa huoneistoa ei voi lämmittää.

Ljuba voi valmistaa ruokaa vain ulkona, vaikka se onkin vaarallista tykistötulen takia. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Ljuba keittää teevettä puuliedellä kerrostalon pihalla. Kylän kissat kiehnäävät jaloissa.

– Kokkaan tässä lähes kaikkea mitä meillä on. Borssikeittoa on purkeissa valmiina, mutta en avaa niitä, kun ei ole syöjiä, Ljuba kertoo.

Ljuban mukaan separatistien jälkeen kylään tuli venäläisiä sotilaita, jotka syyttivät liittolaistaan, Donetskin joukkojen komentajaa petturiksi. Sen jälkeen kun venäläiset ottivat kylän haltuunsa, siviileille ei herunut enää mitään apua.

Miehitystä kesti huhtikuun loppuun asti (siirryt toiseen palveluun). Silloin Ukraina valtasi Harkovan koillispuolella sijaitsevan Kutuzivkan kylän takaisin.

Kun Ylen kuvausryhmä vieraili kylässä toukokuun lopulla, rintama oli ukrainalaisten sotilaiden mukaan noin viiden kilometrin päässä.

Vapautus miehittäjien vallasta ei kuitenkaan ole tuonut vapautta kyläläisille, vaan kylä on jatkuvasti Venäjän tykistötulen kohteena. Siksi suurin osa asukkaista on paennut kauemmas rintamasta. Jäljellä on vain muutamia kymmeniä ihmisiä.

Harkovan seudulla, kuten muuallakin, Venäjä käyttää rypäleammuksia, jotka tappavat sattumanvaraisesti siviileitä kaukana rintaman takana.

Ukrainan tykistö houkuttaa Venäjää vastaiskuihin

Vaikka Venäjän joukoista on päästy eroon, omienkaan sotilaiden läsnäolo ei ole ongelmatonta. Ylen kuvausryhmän käydessä Kutuzivkassa kylän lähelle on sijoitettu muun muassa ukrainalaista tykistöä.

Tykkien jylinä kaikuu kerrostalojen seinistä, pelästyttää linnut lentoon – ja enteilee kostoa.

Ukrainan tykistön tulitus houkuttelee Venäjää vastaiskuihin. Ylen vierailun jälkeen Venäjä iskikin takaisin, ja ammusten kerrotaan osuneen myös kylään.

Viktor Dronov asuu kylässä Venäjän rajan lähellä, mutta venäläisistä hän ei enää ajattele mitään hyvää. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Useimmat talot on jo pommitettu korjauskelvottomiksi. Erään kerrostalon rappukäytävän ainoa jäljellä oleva asukas on 56-vuotias Viktor Dronov. Hän on luvannut vartioida myös evakkoon lähteneiden naapureidensa vaatimatonta omaisuutta.

Dronovin mukaan Venäjän miehitysaika oli painajaismaista. Venäläissotilaat varastivat asukkailta sekä autot että puhelimet, ja ryöstivät kyläkaupan.

Miehityksen aikaan kyläläiset saivat liikkua ulkona vain päivällä valoisaan aikaan. Nyt on suurempi vapaus liikkua, mutta kranaatti-iskujen uhan takia se ei ole viisasta.

Dronovin koti on pimeä ja kylmä. Sinne ei tule sähköä, kaasua eikä vettä – mutta hänellä ei ole valinnanvaraa.

– Minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä. Ehkä minun pitää asentaa tänne tulipesä, Dronov sanoo.

Kovin kummoista remonttia kotiin ei kuitenkaan kannata enää suunnitella.

– Ei tässä kerrostalossa ole enää kattoakaan, joten kun vesi vuotaa sisään, se valuu tänne, Dronov kertoo.

Z-kirjain oli miehittäjän tunnus panssarivaunuissa ja ajoneuvoissa. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Venäläissotilailta jäi Z-autoja tukikohdan pihaan

Venäjän sotilaat pitivät tukikohtanaan kylän kulttuuritaloa, jonka he sotkivat ja rikkoivat perusteellisesti.

Pihalla lojuu räikeän vihreitä autoja, joihin on maalattu valkoisella iso Z-kirjain.

Yksi ikivanha kuorma-auto näyttää lähes ehjältä. Sen lava on kyhätty harmaista laudoista. Toinen takakumi on puhki ja kuljettajan kohdalla on luodinreikä tuulilasissa.

Venäläissotilaat joutuivat pakenemaan Kutuzivkan kylästä niin nopeasti, että eväät jäivät kesken pöydälle. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Sisällä kulttuuritalon lattioilla lojuu sekaisin venäläissotilaiden vaatteita, vanhoja kypäriä ja kaasunaamareita sekä sotilaiden homehtuneita eväitä. Hedelmistä tehty kompotti on jäänyt kesken.

Sotilaat toivat omat pullovedet Venäjältä. Lattialla on sikin sokin ammuslaatikoita, karkkeja, hammastahnaa, tupakkaa, lääkkeitä ja sideharsoa. Mitä nyt rintamalla tarvitaan.

Varusteiden joukossa on ukrainalainen aikakauslehti, jossa kerrotaan unelmien kesämökeistä.

Ylen kuvausryhmän mukana kulkeva asevoimien tiedottaja varoittaa siirtämästä esineitä, sillä kaikkea ei ole vielä tutkittu miinojen ja ansojen varalta.

Lattialle on levitetty sahanpurua imemään verilammikot kuiviin. Sotkun keskeltä erottuu toistakymmentä mustaoranssista yrjönnauhaa. Niillä on juhlistettu Venäjän voittoa natsi-Saksasta.

Sisällä ei ole enää yhtään ruumista, mutta yksi kärpästen peittämä venäläissotilaan ruumis makaa yhä nurmikossa kylän laidalla. Miinanraivaajat eivät vielä ole ehtineet tarkistaa sitä.

Kylän väestönsuojassa asuva Marfa Ivanivna keräsi kevättalvella lunta, josta hän sulatti juomavettä. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Kun Venäjä iskee, talot tärisevät ja asukkaat vapisevat

Kutuzivkan kylässä tulitus alkaa ilman varoitusta. Kaupungeissa annetaan sentään ilmahälytys, joka useimmiten on turha – ja johon ihmiset siksi ovat turtuneet. Erityisen tiiviisti Venäjä piinaa läheistä Harkovan kaupunkia (siirryt toiseen palveluun).

Kylässä vaaraa on paljon vaikeampi ennakoida, koska tykistöiskut ovat nopeita ja sattumanvaraisia.

Marfa Ivanivna muistelee, miten Venäjä pommitti hänen kotiaan.

– Koko talo tärisi. Istuin kylpyhuoneessa tuolilla, ja pidin pyyhkeellä kiinni ovesta. Vapisin, Ivanivna kertoo.

Koti meni pirstaleiksi, ja Ivanivna muutti pysyvästi väestönsuojaan. Viikkoa myöhemmin hän uskalsi palata katsomaan, mitä kodista oli jäljellä.

– Minulla ei ole enää kotia. Makuuhuoneessa oli reikä. Asuin ylimmässä neljännessä kerroksessa. Kattoni hajosi, Ivanivna sanoo.

Rojun keskellä ei voinut enää asua.

– Mitäpä siinä voi tehdä? Yritän rauhoittua. Olen elossa, ja se on tärkeintä, Ivanivna sanoo ja alkaa nyyhkyttää.

Takana hämärässä väestönsuojassa sirkuttavat häkkilinnut, ja kolhoa betoniseinää koristavat piirretyt sinikeltaiset Ukrainan liput.

Kyläläisillä on yksi tärkeä toive. Venäjän joukot pitäisi työntää niin kauas, että Venäjän tykit eivät enää pääsisi terrorisoimaan kylää.

– Uskon parempaan tulevaisuuteen. Kunhan ammuskelu loppuu ja venäläiset potkitaan pois, sanoo Ljuba.

Lue lisää:

.
.