Hyppää sisältöön

Miten metsät kasvavat?

Avohakkuista luopuminen tarkoittaisi sitä, että metsistä kaadettaisiin vain järeimpiä puita ja harvennettaisiin taimikoita. Kävimme asiantuntijan kanssa kolmessa kohteessa katsomassa, kuinka jatkuva kasvatus on onnistunut.

Tieteentekijöistä koostuvan Suomen Luontopaneelin raportin mukaan metsien hoidossa pitäisi siirtyä jatkuvan kasvatuksen käsittelytapaan. Silloin metsä uudistuisi luontaisesti ja eri-ikäisiä puita kasvaisi metsässä samaan aikaan.

Luontopaneelin toimenpide-ehdotuksiin luontokadon torjumisesta voit tutustua tästä jutusta:

Luontopaneelin mukaan metsien jatkuva kasvatus olisi usein taloudellisesti kannattavampaa, kun vältyttäisiin avohakkuun jälkeisiltä maapohjan käsittelyn ja uusien puuntaimien istutuksen kustannuksilta.

Tämän sijoituksen takaisinmaksu metsänomistajalle ajankohtaistuu vasta vuosikymmenien päästä. Jos korkotaso on yli kaksi prosenttia, niin jatkuva kasvatus katsotaan mahdollisesti kannattavammaksi, vaikka metsässä tehdään useammin korjuutöitä.

Jatkuvapeitteinen kasvatus hyväksyttiin laajemmin käytettäväksi vuoden 2014 lainmuutoksella. Sitä ennen ja varsinkin muutama vuosikymmen sitten metsien käsittely tuolla tavoin johti jopa käräjille.

Huhtikuun alussa Luontopaneelin raportista tekemäni jutun jälkeen sain myös kovasanaista palautetta. Näiden palautteiden mukaan jatkuvaa kasvatusta ei missään nimessä tule ottaa käyttöön. Se tuhoaa maamme metsät.

Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistys Lounametsän (siirryt toiseen palveluun) Kari Laihoon ja pyysin metsäasiantuntijaa esittelemään kohteita, joissa on toteutettu jatkuvaa kasvatusta. Metsänhoitoyhdistyksen tehtävä on tarjota erilaisia metsien käsittelyyn liittyviä palveluita.

Kesäkuun alussa koitti hetki tutustua Laitilan seudulla Varsinais-Suomessa erilaisiin metsäkohteisiin. Alkukesän vehreys antaa luonnosta aina kukoistavan kuvan, vaikka aluskasvillisuuden alla ryskyisi hakkuun jäljiltä jäänyt risukko.

Ensimmäinen kohde on pienen järven rannalla. Harvennettu metsä kasvaa eri-ikäisiä puita. Kari Laihon mukaan korpi on maapohjana otollinen jatkuvalle metsänkasvatukselle.

– Taimettuvuusherkkyys on hyvä. Männyn ja koivun alle tulee kuusta ja rehevyys riittää kuuselle.

Isot puut on tältä alueelta jo korjattu ja nyt metsässä kasvaa kaksi jäljelle jäänyttä ikäluokkaa. Harvennuksen ja ojituksen jälkeen puille riittää valoa.

Jatkuva kasvatus vaatii toistuvia metsänhoitotöitä, jotta saadaan luotua eri-ikäinen puusto, arvioi metsäasiantuntija Kari Laiho. Kuva: Mårten Lampén / Yle

– Tämä puusto on syntynyt ensin mäntynä mättäille, osin koivuna. Tässä on käyty kolme kertaa harventamassa ja vielä tulee kaksi, kolme kertaa, kun saadaan männyt ja kuuset nousemaan. Tosi usein käydään, että saadaan tämä onnistumaan, Laiho arvioi.

Ensi talvena isompia puita voisi taas harventaa, mutta lounaissuomalaiset, ilmastonmuutoksen seurauksena lyhentyvät talvet eivät suosi metsätöitä entiseen tapaan. Korjuukoneet eivät ehdi kaikkiin tarvittaviin paikkoihin pakkaskelien aikana.

Harvennuksella on kaadettu järeimpiä puita ja nyt alueella kasvaa myös nuorta metsää. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Toiseen kohteeseen ei ole kovin pitkä matka. Hiki uhkaa silti valua, kun kannamme kuvaaja Mårten Lampénin kanssa kuvausvälineitä paikalle. Kohdallemme sattuu alkukesän kaunein päivä.

Metsäasiantuntija Kari Laiho katselee maisemia kouliintuneella silmällä.

Kuivahkolla kankaalla kasvavat männyt ovat jopa 150-vuotiaita. Puiden kilpikaarna syntyy vasta 120 vuoden iässä. Kari Laiho sanoo, että tehtyyn pienaukkoon on tullut hyvin taimia. Vanhojen mäntyjen ohella paikalla kasvaa myös nuoria mäntyjä ja lehtipuita.

– Miellän tämän jatkuvaksi kasvatukseksi, kun tässä kasvaa kaksi jaksoa. Joku voi olla eri mieltä. Onnistuminen on taattua ja puuta saadaan tästä myyntiinkin.

Kuivahkolle kankaalle tehtyyn pienaukkoon on kasvanut nuoria koivuja, mäntyjä ja kuusia vanhojen mäntyjen alle. Kuva: Markku Sandell / Yle

Laihon mukaan luontaisen uudistumisen myötä metsästä kasvaa monimuotoinen. Aukkoon on kasvanut myös kuusia, vaikka maasto on kuivaa kangasta. Avohakkuun sijaan alueella kasvaa jatkuvasti puita, vaikka isompia kaadettaisiinkin.

Kuivilla kankailla kuusettuminen tulee Laihon mukaan usein ongelmaksi. Tuotto vähenee ja valopuut kärsivät.

Kilpikaarna männyn kyljessä kertoo puun olevan yli 120-vuotias. Kuva: Markku Sandell / Yle

Laiho muistuttaa puiden keskimääräisestä kasvuiästä. Koivu vanhenee 60 vuoden iässä, kuusi 80 ja mänty 100 vuoden ikäisenä.

Laki sallii nykyään metsien hakkuun nuorempana. Tämä on Kari Laihon mukaan virhe, vaikka hakkuiden taustalla on aina myös taloudellisia syitä.

– Lainmuutos oli turmiollista sahojen puunsaannille ja puuston kehittämiselle loppuun asti. Hiilensitominen alkaisi kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun moni lyö metsän tyhjäksi.

Lounametsän Kari Laiho esittelee videolla kolme kohdetta, joissa jatkuva kasvatus on onnistunut eri tavoin. Metsäasiantuntijan mukaan haastavimpia paikkoja ovat vanhat kuusikot, joissa nuoria puita ei ole päässyt kasvamaan isojen puiden varjossa.

Vanhat kuusikot uudistamisen ongelmana

Siirrymme kolmanteen kohteeseen muutaman kilometrin päähän. Kapealla metsätiellä pysäköimme auton polttopuupinojen tuntumaan.

Pinossa olevien puiden joukossa on havittavissa useita juurikäävän eli tyvilahon jälkiä. Osa paksuimmista rungoista on onttoja, ne kelpaavat vain polttopuuksi tai telkänpöntön aineksiksi. Kuusia tuhova sienitauti on yleinen vanhoissa kuusikoissa.

Lehtomaisella kankaalla kasvanutta vanhaa kuusikkoa ei oltu käsitelty 40–50 vuoteen. Nyt harvennushakkuun viereen on vielä jäänyt sankkaa kuusikkoa, jossa ei ole ollenkaan nuoria puita.

Ontot kuusitukit kelpaavat vain polttopuiksi. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Kari Laiho epäilee, että harvennuksen jäljiltä jääneet loputkin kuuset pitää kaataa.

Nyt on neljä vuotta aikaa uudistusvelvollisuuden täyttämiseen. Pari vuotta voidaan odotella, syntyykö luontaista uudistumista eli siementävätkö kuuset taimia maahan. Kari Laiho on kuitenkin pessimistinen kohteen tulevaisuudesta.

– Olisi tarvinnut olla toistuvia harvennuksia, että olisi saatu hyviä puita jäämään tähän.

Nyt isoja puita on otettu pois ja korjuuvaurioiden jäljet näkyvät pystyyn jääneissä puissa. Myös tykkylumi on katkonut latvoja sankassa reunapuukuusikossa.

– Tämä ei ihan nappiin ole mennyt. Nyt kesällä kuuset saavat valosokin. Lahoa juurta tässä oli myös ankarasti, eli tuulet kaatavat tästä vielä. Silloin lopullinen päätös helpottuu, Laiho arvioi.

Metsänomistajille suositellaan jatkuvaa kasvatusta, jos maapohja on sopiva, sanoo Lounametsä mhy:n Kari Laiho. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Tälle harvennushakkuukohteelle jäänee lopulta säästöpuuryhmä ja loputkin isot puut kaadetaan. Metsä uudistetaan istuttamalla kasvatettuja kuusentaimia.

Toistuvat metsänkäsittelyt vaurioittavat usein jäljelle jääneitä puita. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Kari Laihon mukaan jatkuva kasvatus ei sovi kuusivaltaisiin, hoitamattomiin metsiin. Kuusikoissa ei ole kasvanut nuoria puita isojen varjossa, joten lähtökohdat eivät ole kunnossa.

Vuosikymmeniä käsittelemättömänä olleen metsän harvennushakkuu ei tässä kohteessa onnistunut kovin hyvin. Kuva: Markku Sandell / Yle

Moneen kertaan toistuvat korjuutyöt aiheuttavat myös vaurioita puiden rungoille ja juurille. Samalla tyvilahosieni iskee helpommin vaurioituneisiin puihin ja kovertaa ne ontoiksi.

– Kyllä jatkuva kasvatus kuusikoissa on ongelma ja vähentää ihan valtakunnallisesti kasvua, tuottoa ja hiilensitomista, Laiho sanoo.

Jos siirrytään metsien jatkuvaan kasvatukseen, pitää korjuualojen suurentua, jotta sahojen ja teollisuuden nykyisen suuruinen puuntarve pystytään tyydyttämään. Nyt esimerkiksi Laitilassa avohakkuita tehdään sadan hehtaarin verran vuosittain, kun metsäala on 30 000 hehtaaria.

Metsäasiantuntija Kari Laihon mukaan jatkuvan kasvun metsänhoitoa suositellaan nyt metsänomistajille yhä enemmän, jos maapohja on sopiva. Harvennuksilla pyritään lisäämään sekapuustoa ja sitä kautta siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.

Hakkuita pitää tehdä nykyistä laajemmalla alueella, jos avohakkuista luovutaan ja teollisuuden puuntarve säilyy entisellään. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Avohakkuista luopuminen vaikuttaisi puuntuottoon

Kysely metsäomistajille (2020) (siirryt toiseen palveluun) kertoi, että kokonaan jatkuvaan kasvatukseen on oman ilmoituksen mukaan siirtynyt noin 14 prosenttia metsänomistajista. Osuus on hieman suurempi kuin ennen vuoden 2014 metsälain muutosta tehdyssä kyselyssä.

Jatkuvaan kasvatukseen siirtyneet painottuivat kuitenkin pienille tiloille, sillä kaikissa metsissään jatkuvaa kasvatusta harjoittavien osuus oli noin 8 prosenttia koko metsäpinta-alasta.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sauli Valkonen on tutkinut jatkuvan kasvatuksen metsänhoidon vaikutuksia jo pitkään. Hän kertoo, että jatkuvan kasvatuksen metsien osuus vuosittaisista hakkuista on vielä pieni, vain 1–5 prosenttia.

Metsien muuttaminen jaksollisesta kasvatuksesta avohakkuineen sellaisiksi, että niissä kasvaa jatkuvasti eri-ikäistä puuta, vaatii pitkän ajan. Nyt pääosa metsistä on hoidettu tasaikäisiksi.

Erikoistutkija Sauli Valkonen haluaa Suomen metsiin erilaisia ekosysteemeitä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

– Sieltä puuttuvat pienet puut ja alikasvokset. Niiden hankkiminen sinne on pitkä ja hankala prosessi. Tulee varmaan kasvutappioita eli kasvu pienenee. On ihan päivänselvä asia, että kun muutetaan systeemistä toiseen, niin siinä on omat riskinsä, Valkonen sanoo.

Ilmastonmuutos tuo Suomen metsiin myös uudenlaisia uhkia. Kirjanpainajat ja muut tuhohyönteiset voivat lämpimässä ilmastossa paremmin, ja jo nyt tyvilahon esiintymisalue on kivunnut kohti pohjoista. Uusia tuhoja on jo leviämässä etelästä, esimerkiksi havununna ja eteläversosurma.

Tyvilaho eli juurikääpä on sienitauti, joka leviää kuusen juurista runkoon ja lahottaa puun ontoksi. Kuva: Markku Sandell / Yle

Valkosen mukaan metsien vastustus- ja toipumiskyky näihin kasvaviin riskeihin on tulevaisuutta mietittäessä ratkaisevassa asemassa.

– Meidän pitää kehittää metsiä monipuolisemmiksi, erilaisia puulajeja, monipuolisempia ekosysteemejä. Jatkuvapeitteinen kasvatus on yksi mahdollisuus tähän suuntaan. Vain sellaiset metsät tulevat olemaan vastustuskykyisiä tässä ilmastonmuutoksen tuomassa tuhotilanteessa.

Sauli Valkonen sanoo, että tämä ei ole mikään tulevaisuuden kysymys, vaan meillä näkyvät merkit jo nyt. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin, missä metsätuhot ovat olleet mittavia.

Muurahaiset viihtyvät vanhassa kuusikossa. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Länsinaapurissa on ollut vuodesta 2018 paha kirjanpainaja-hyönteisen aiheuttama epidemia. Valkonen muistelee, että 28 miljoonan kuution verran tukkipuuta on muuttunut polttopuuksi.

Suomen metsäteollisuudelle puuta riittää kyllä tuleville vuosikymmenille, mutta erikoistutkija Sauli Valkonen sanoo, että paljon riippuu tulevien tuhojen määrästä.

Metsäteollisuudessa suhtaudutaan jatkuvaan kasvatukseen varauksellisesti

Suomen metsäteollisuus käytti vuonna 2021 puuta 72 miljoonaa kuutiota (siirryt toiseen palveluun), jossa oli kasvua kahdeksan prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tällä hetkellä aiemmin merkittävä puuntuonti Venäjältä on loppunut ja sen on arvioitu lisäävän kotimaisen puun tarvetta.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi arvioi siirtymisen jatkuvaan kasvatukseen vähentävän pitkällä aikajänteellä metsien puuntuottoa ja pienentävän hiilinielua.

– Suuret haasteet jatkuvassa kasvatuksessa liittyvät uuden puusukupolven kasvuun lähtöön ja sen jatkokehitykseen. Sitä kautta tulevat vaikutukset puuraaka-aineen tuotokseen ja hiilinieluihin.

Niemi viittaa tuloksiin, joita on saatu Etelä-Suomen kivennäismailla olevilta kuusikoilta. Niemen mukaan puuntuotos on jatkuvassa kasvatuksessa tutkimusten mukaan 10–20 prosenttia pienempi. Hän viittaa myös vastaaviin tuloksiin Ruotsista ja Norjasta.

Puuntuotto pienenee pitkällä aikajänteellä, kun siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Jatkuva kasvatus voi lisätä myös metsien muuttumista kuusivaltaisiksi, koska kuusi viihtyy myös muiden puiden varjossa. Samalla myös menetetään metsänjalostuksen tulokset, kun esimerkiksi nopeakasvuisempia ja taudinkestävämpiä taimia ei käytetä, vaan metsä uudistuu kokonaan luontaisesti.

Niemen mukaan avohakkuualueilla lehtipuut viihtyvät aluksi paremmin lisääntyneen valon vuoksi.

Niemi korostaa metsäteollisuuden tavoitteena olevan, että Suomen metsät olisivat hyvässä kasvukunnossa, jolloin myös hiilinielut säilyvät.

Monet metsänomistajat käyttävät metsissään eri kasvatustapoja ja osa alueista jää kokonaan puuntuotannon ulkopuolelle. Nyt jatkuvaa kasvatusta halutaan lisätä esimerkiksi turvemailla, mistä kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöt ovat isompia kuin kivennäismailla..

– Oikea menetelmä, oikeaan metsään, painottaa metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Vanhaa kuusikkoa harvennushakkuun vieressä Laitilassa. Kuva: mårten Lampén / Yle

Hänen mukaansa on syytä muistaa, että mikään metsänhoitomenetelmä ei ole autuaaksi tekevä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Metsien on monimuotoisuudesta on Niemen mielestä huolehdittava kaikissa tapauksissa.

Esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeiden järeiden haapojen määrä on metsissämme kasvanut, kun niitä on jätetty hakkuukohteille säästöpuiksi.

Euroopan unionin biodiversiteettistrategian mukaan unionin maa-alueesta on suojeltava 30 prosenttia. Suomessa ympäristöministeriön asettaman sitoumustyöryhmän on tämän vuoden aikana mietittävä ehdotuksensa siitä, miten Suomi vastaa EU:n tavoitteeseen.

– Ei ole kyse pelkästään metsistä, vaan koko maa-alasta, johon kuuluu muitakin alueita, Karoliina Niemi tähdentää.

Kuuntele Yle Areenasta:

Metsäkone metsässä.
Kun puhutaan metsänhoidosta, puhutaan usein myös rahasta eli minkä verran metsä tuottaa. Usein ansioista ja tuloista vaietaan, mutta nyt on tarjolla mielenkiintoinen laskelma. Sen mukaan jatkuvan kasvatuksen metsä tuottaa selvästi paremmin kuin avohakkuu. Ainakin näin näyttäisi olevan suurmetsänomistaja Timo Kujalan palstalla Heinävedellä. Toimittajana on Markku Sipi.

Lue myös: