Hyppää sisältöön

Rokkimimmi Muska

Veljien yllättävät kuolemat olivat shokki, mutta artistina hänellä on ollut hyvä tsägä.

Putkimies Leo Babitzinin mielestä elämä tuli ottaa vakavasti ja rokkitouhut olivat jonninjoutavaa pelleilyä. Sellaiseen ei kannattanut nuoruutta tuhlata.

Hän toivoi, että lapset opiskelisivat ja saisivat hyvät ammatit sekä paremman elämän kuin hänellä itsellään, sodan käyneellä miehellä oli ollut.

Babitzinin lapsista ei tullut lääkäreitä tai tuomareita, kuten hän oli suunnitellut.

Lapset Sammy, Kirka, Muska, Ykä ja Anna valitsivat jo varhain musiikista suunnan elämälleen.

– Yksikään päivä ei ollut tylsä. Emme liidelleet pilvilinnoissa, eikä kellään noussut hattuun, Muska sanoo.

Hänen lapsuudestaan ja värikkäistä elämänvaiheistaan on tänään ilmestynyt Sauli Miettisen kirjoittama elämäkerta nimeltään Muska.

– Olen poikasakissa kasvanut. Bändien pojat ovat aina suhtautuneet minuun sataprosenttisen hyvin, Muska Babitzin sanoo. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Sammyn ja Kirkan shokkikuolemat

Muska syntyi suomenvenäläiseen emigranttiperheeseen olympiakesänä 1952.

Koulunkäynti jäi kesken, kun hän veljiensä Sammyn ja Kirkan vanavedessä valitsi musiikin.

– Sami oli jo lapsena uskomaton vilperi, varsinainen adhd-tapaus. Hän ei ollut ilkeä tyyppi, mutta vaan niin vilkas.

Veljeään Kirkaa Muska kuvailee vetäytyvämmäksi ja hiljaisemmaksi.

– Hän oli aina muille ystävällinen. Laulajana hän oli loistava, ja siksi ihmiset yhä muistavat meidän Kirkaa.

Sammy kuoli traagisesti vain 24-vuotiaana auto-onnettomuudessa vuonna 1973. Suosikkilaulajan kuolema oli niin iso uutinen, että poikkeuksellisesti siitä kerrottiin myös Ylen tv-uutisissa.

Kirka kuoli yllättäen vuonna 2007. Kuolinsyy oli aortan repeämä.

– Kummankin veljen poismeno oli minulle suuri shokki. Nyt käyn viikoittain kastelemassa kukkia Hietaniemen hautausmaalla.

Muskaa ei haittaa, vaikka veljistä puhutaan silloinkin, kun keskusteluaiheena on Muska.

– Me lapset olimme tiivis porukka. Koskaan emme olleet toisillemme kateellisia.

Anna, Kirka ja Muska Babitzin esiintyvät yhdessä Eurovision laulukilpailussa vuonna 1979. Kuva: Håkan Sandblom

Raspikurkku Muska ja Krokotiilirock

Muskan tavaramerkki on persoonallinen, käheä ääni. Häntä on verrattu Janis Jopliniin.

– Joskus yleisö on huutanut, että älä rääy, mutta rokki on mun juttu, Muska sanoo.

Joplinin lisäksi hän kertoo ihailleensa myös Cheriä, Tina Turneria ja Aretha Franklinia.

Kuuntele Marijan eli Muska Babitzin hittikappale Kirjoita postikorttiin. Esitys on vuodelta 1998.

Varsinaisesti kaikki alkoi siitä, kun Dannyn D-tuotannossa suunniteltiin Kirkalle kesäkiertuetta nimeltä Villi Viihdyttäjä vuonna 1970. Kirka houkutteli sisarensa mukaan laulajaksi.

Muutama vuosi sen jälkeen julkaistiin Muskan oma esikoisalbumi, joka oli ensimmäinen naisen tekemä rockalbumi Suomessa.

Radiossa soivat hänen hittinsä Kirjoita postikorttiin, Krokotiilirock, Tää se päivä on, Jambalaya ja Senhän sanoo järkikin.

Muska muistelee, kuinka värjötteli talvipakkasessa alkeellisissa esiiintymispaikoissa, nuorisoseuraintaloissa ja lavoilla. Pukuhuoneita ei ollut, ja ruoaksi tarjottiin myymättä jäänyttä makkaraa.

Nykyisin esiintyjiä kohdellaan paremmin. Myös kehittynyt tekniikka saa laulajan kiitokset.

– Ennen jouduin huutamaan kilpaa bändin kanssa, joka mölysi takanani. Äänentoistokamat olivat todella alkeelliset.

Muska ja hänen veljensä Ykä (Georgij). Kuva: Yle

Pitkästä urastaan laulajana Muska toteaa vaatimattomaan tapaansa:

– Niin sattui vain käymään. Puhdas sattuma.

Sukujuuret Venäjällä ja Ukrainassa

Muskan isä Leo oli syntynyt Pietarissa. Hänen perheensä pakeni vuonna 1917 Venäjän vallankumousta Suomeen.

Äiti Elisabeth Babitzin, omaa sukua Zarubina, oli syntynyt Karjalassa, mutta hänenkin sukujuurensa olivat Venäjällä.

Muska kävi lapsena venäjänkielistä koulua, ja myös kotikieli oli venäjä.

Ortodoksikodissa oli ikoneita, ja perheen lapset kävivät lauantaisin ja sunnuntaisin Uspenskin katedraalissa.

Isälle oli tärkeää, että sisarukset tiesivät juurensa ja tunsivat sukunsa vaiherikkaan historian.

Muska sanoo, ettei "halua pitää melua itsestään". Hän suostuu keskipisteeksi vain esiintyessään yleisölle. Kuva: Petteri Bülow / Yle

– Olen taustastani ylpeä ja arvostan rikasta venäjän kieltä ja kulttuuria. Ortodoksinen uskonto on aina ollut lähellä sydäntäni, Muska sanoo.

Koska perheellä on sukujuuria myös Ukrainassa, Ukrainan sota on järkyttänyt häntä syvästi.

Muska: “Idiootti on hyökännyt Ukrainaan”

Aamulla 24. helmikuuta Muska tuli kauhuissaan kotinsa keittiöstä olohuoneeseen ja sanoi miehelleen, kitaristi Hannu Salakalle: ”Nyt se idiootti on hyökännyt Ukrainaan.”

Muska on seurannut herkeämättä sotauutisointia.

– On helppoa olla jälkiviisas, mutta jo kun Putin valittiin presidentiksi, ajattelin kauhuissani, mitähän tästä seuraa.

Muska sanoo, että tilanne Ukrainassa on järkyttävä.

– Ihan kamala. Sanat eivät riitä kertomaan, mitä siitä ajattelen.

– Ja minkä takia sota? Minkä ihmeen takia?

Muskalla on ollut hyvä tsägä

Muska täyttää tässä kuussa 70 vuotta.

– Minulla ei ole enää sellaisia suuria haaveita mielessä, että tähdeksi rupeaisin, Muska sanoo.

Hän esiintyy edelleen ja toimii itse omana keikkamyyjänään.

– Keikkoja on tänä kesänä joka viikonloppu, että tässä sitä mennään.

– Saattaa olla, että teen vielä levyn, artisti sanoo. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Nuorille artisteille Muskalla on muutama neuvo.

– Aina toitotan, että hankkikaa se toinen ammatti ja koulut täytyy käydä loppuun.

Oliko isä siis oikeassa?

– Ehdottomasti isä oli oikeassa. Olisi pitänyt hankkia porvarillinen ammatti ja vasta sen jälkeen lähteä kokeilemaan laulu-uraa.

Muska muistuttaa, että Suomessa on paljon hyviä muusikoita, mutta kaikille ei riitä töitä.

– Suosio vaihtelee. Matkaan tulee mutkia ja mikään ei kestä ikuisesti. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tsägä eli tuuri kuin minulla.

Lisäksi yleisölle pitää esittää kappaleita, joita se haluaa kuulla.

– Yleisölle ei saa kääntää selkäänsä. Pitää etsiä biisejä, jotka kantavat vaikka läpi elämän.

Ja vielä:

– Eikä jumankauta saa antaa periksi.