Hyppää sisältöön

Suomalaistaistelija kertoo, kuinka Ukrainan sota on muuttunut ketteristä iskuista tykistösodaksi: "Nyt vaaditaan lännen vahvaa aseapua"

Suomalaiset vapaaehtoiset ovat sitoutuneita Ukrainan puolustamiseen, vaikka sodan vaarat ovat lisääntyneet. Viime viikkoina useita ulkomaalaisia on kaatunut Itä-Ukrainassa.

Topi Huhtala on ollut Ukrainan sodassa pian kolme kuukautta. Kuva: Antti Kuronen / Yle

KIOVA Ukrainan pääkaupungin keskustassa sodan voi unohtaa hetkeksi. Kiovan kahviloissa ihmiset nauttivat auringosta ja tarkastuspisteetkin on purettu.

Puiston penkillä istuvalle Topi Huhtalalle sodasta irtaantuminen on tärkeää, että “muistaa olevansa ihminen”. Hän kertoo käyneensä parturissa, jotkut kavereista jopa treffeillä.

Huhtalan porukassa, kuten hän sanoo, on paljon suomalaisia “jätkiä”.

Huhtala on yksi vajaasta kahdestakymmenestä suomalaisesta, jotka ovat Ukrainassa taistelutehtävissä.

Kaikki ovat tulleet Ukrainaan sodan alkupuolella, Huhtala maaliskuun puolivälissä.

Hihassa Topi Huhtalalla on pohjoismaisen Team Wikingin tunnusmerkki. Suurin osa Ukrainassa taistelevista suomalaisista kuuluu siihen. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Suurin osa suomalaisista on Team Wiking -nimisessä sotilasyksikössä, jossa Huhtala on saanut suuren vastuun joukkueenjohtajana.

Joukkueessa suomalaiset ovat enemmistössä muiden pohjoismaalaisten rinnalla.

– Helposti puhe kääntyy suomeksi, mutta olemme sopineet, että muiden läsnä ollessa puhumme aina Lontoota.

Huhtalan joukkue on erikoistunut tiedusteluun, ja rintamaoperaatioistakin on jo kokemusta. Nyt joukkue keskittyy harjoitteluun Kiovan alueella.

– Kun ensi kertaa jouduimme taisteluun, näin suomalaisten kasvoilla hämmennystä, jonkin verran pelkoakin. Tajusimme, että tätä se on, totaalista sotaa. Sitä ilmausta käytämme paljon.

Suomesta tuotu ajoneuvo on maalattu maastovärein. Polttoaineen saatavuus on ollut ongelma sodan aikana. Kuva: Antti Kuronen / yle

"Jäämme voiton päivään saakka"

Operaatiot kestävät päiviä, ja vaikka etulinjasta vetäydytään lepäämään, on epäsuoran tulen uhka koko ajan läsnä. Taisteluvarusteet pysyvät päällä vuorokauden ympäri.

– Se ei todellakaan ole sellaista, että ammuskellaan vähän ja mennään tukikohtaan lepäämään. Silloin ekalla kerralla, se iski monille tosi kovaa kasvoille, mitä se on.

Huhtalan mukaan suomalaiset ovat pysyneet hänen yksikössään sodan vaaroista ja raadollisuudesta huolimatta. Monet unelmoivat lomasta Suomessa, mutta muuten päämäärä on kirkas.

– Olemme puhuneet siitä, että jäämme voiton päivään saakka.

Suomen varusmieskoulutus arvokas

Huhtala esittää asiansa selkeästi. Hän puhuu paljon harjoittelusta ja Ukrainan konfliktin sotilaallisesta puolesta. Tähtäimessä on sotilaallinen ura ulkomailla.

– Meillä on oma alue Kiovassa, jossa saamme harjoitella liikettä maastossa ja iskuja. Voisi sanoa, että olemme sissijoukkue.

Suomalaisilla on taustalla varusmiespalvelus, joko tiedustelu- tai jääkärikoulutus.

Huhtala toivoo, että he saisivat tiedustelutehtäviä. Niissä mennään pienissä ryhmissä lähelle vihollista. Tavoitteena on tiedon keruu tai vihollisen saattaminen toimintakyvyttömäksi.

– Harjoittelemme pääasiassa iskuja ja väijytyksiä. Haluamme suorittaa nopean toiminnan tehtäviä.

Huhtala kehuu kolme vuotta sitten suorittamaansa varusmieskoulutusta. Suomalaiset ovat kouluttaneet jopa ukrainalaisia upseereja.

– Suomi on ainoa maa, joka on valmistautunut juuri tällaiseen sotaan. Ei muilla mailla ole sellaista osaamista mitä suomalaisilla on.

Venäjän tuhoama asuinrakennus Harkovassa. Kuva: Antti Kuronen / Yle

“Asemasodassa homma ei etene”

Sodan pääpainon siirryttyä itään on taisteluiden luonne muuttunut. Alkuvaiheessa Ukrainan nopeat sissijoukot tuhosivat venäläisten valtavia kolonnia kevyillä panssaritorjunta-aseilla.

Nyt tykistön merkitys on korostunut, kun taistelut ovat jämähtämässä rintamalinjoihin. Etenkin Venäjä turvautuu massiiviseen epäsuoran tulen käyttöön.

Venäjän rynnäköt ovat pääosin epäonnistuneet, ja viimeisen kahden kuukauden aikana rintamalinja on siirtynyt vain vähän.

Taisteluhaudoissa tulituksen alla olevia sotilaita kaatuu paljon molemmin puolin.

Huhtalan pelko onkin, että sota jämähtää ikuiseksi, uuvuttavaksi asemasodaksi, kuten Itä-Ukrainan sota oli vuosikausia.

– Asemasota on sellaista tykitystä, jätkät on siellä poteroissa ja vuorotellen ammutaan asemiin epäsuoraa tulta. Se ei hyödytä mitään, ihmisiä kuolee vain jatkuvasti ja homma ei etene.

Osa vapaaehtoisten taistelutarvikkeista ovat lahjoitettuja. Huhtalan mukaan kaikilla suomalaisilla on asialliset suojavarusteet, kuten luotiliivit, kypärät, silmä- ja kuulosuojaimet. Kaikilla ei vielä ole asianmukaista maastopukua. Kuva: Antti Kuronen / Yle

"Pyrimme etenemään jalan"

Lennokit ja droonit ovat tämän sodan erityispiirre. Niillä etsitään tykistökohteita ja tulta voidaan korjata erittäin tarkasti. Optiikkaa on pimeänäöstä lämpökameroihin.

Huhtalan mukaan tämä on tehnyt maastossa liikkumisesta erittäin vaarallista.

– Kun menet pienellä porukalla jonnekin, niin aika äkkiä tulee drone ja sen jälkeen epäsuoraa tulta.

Huhtalan mukaan ajoneuvoissa eteneminen tuntuu erityisen vaaralliselta.

– Etenkin kun kuulet hävittäjän tai taisteluhelikopterin, sydän hyppää kurkkuun. Hätä on pienempi, jos olet jalan etkä lukittuna johonkin kulkupeliin. Silloin täytyy vain äkkiä pistää ajoneuvo ilmasuojaan ja munat turpeeseen.

Suomalaiset ovat päättäneet, että eteneminen tapahtuu aina jalan, kun se vain on mahdollista, Huhtala kertoo.

Ukrainan tuhoamia venäläisiä miehistönkuljetusvaunuja Kiovan pohjoispuolella. Kuva: Antti Kuronen / Yle

"Lännen laitettava kaikki peliin aseavussa"

Sodan kuvan muuttuminen vaikuttaa kaikkeen. Nyt taistellaan järeillä aseilla, jotka kantavat kauas.

Huhtalan mukaan länneltä vaaditaan tässä tilanteessa “vahvaa aseapua”.

– Tätä sotaa ei voiteta kivääreillä, vaan ohjuksilla ja epäsuoralla tulella. Niitä ja koulutusta tarvitaan paljon.

Ukraina on saanut tykistöä useista maista, etenkin Yhdysvalloista.

Yhdysvallat, Britannia ja Saksa ovat luvanneet myös pienen määrän, erittäin tehokkaita raketinheittimiä.

Huhtalan mukaan alussa aseapu oli tehokasta, kun “sodassa oli enemmän liikettä”. Nyt Venäjä kaivaa asemia tankeille ja tykistölle.

– Lännen on nopeasti laitettava kaikki peliin, ennen kuin asemat on rakennettu täydellisiksi. Muuten niihin on vaikea päästä vaikuttamaan, ja valtaamaan takaisin alueita.

Huhtala uskoo, että Ukrainassa taistelutahto on edelleen korkealla tasolla. Ainoa pieni riski on se, että naureskellaan viholliselle. Venäjän puolella on paljon osaamattomia sotilaita, mutta myös päteviä joukko-osastoja, Huhtala varoittaa.

– Jos niitä vastaan menee kahta kättä heiluttaen, se on 90 prosentin mahdollisuus, että henki lähtee.

Ukrainalainen sotilas rintamalla Izjumin eteläpuolella. Kuva: Antti Kuronen / Yle

“Tiedostamme, että lähtö voi tulla”

Kiovan keskustassa on muistoseinä Itä-Ukrainan sodassa kaatuneille. Yli kolmen tuhannen sotilaan valokuvat muistuttavat Venäjän vuonna 2014 aloittaman hybridisodan hinnasta.

Myös suomalaiset vapaaehtoiset ovat ajatelleet kuolemaa rintamalla.

– Kaikki tiedostamme, että lähtö voi tulla. Jos se tulee, toivomme vain, että se tulee mahdollisimman nopeasti, ettei tarvitse kitua tai jäädä vangiksi. Tällaiset ajatukset meillä on. Voi kuulostaa raffilta, mutta niin se pitää päässään pyörittää.

Huhtala tuntee taistelussa vakavasti haavoittuneita. Ne herättävät, mutta eivät saa vaikuttaa liikaa, hän kertoo.

Venäjä aloitti Ukrainan vastaisen hybridisodan Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Kaatuneiden kuvia Kiovan keskustassa. Kuva: Antti Kuronen / Yle

"Sorrettujen puolesta taistelen"

Viime viikkoina on raportoitu ainakin viidestä ulkomaalaisesta vapaaehtoisesta, jotka ovat kaatuneet Luhanskin taisteluissa.

Ulkomaalaisia on myös päätynyt sotavangeiksi, mutta he ovat pääosin olleet Ukrainan armeijan vakituisissa joukoissa.

– Moni on ihmetellyt, miksi lähden tapattamaan itseni maahan, johon mulla ei ole kytköksiä. Jos sitä ei ymmärrä, niin se on sitten voi voi. Mulle on pääasia, että mun perheenjäsenet ymmärtävät.

– Kyllä mä näen, että taistelen sorrettujen ihmisten puolesta. Esimerkiksi täällä Kiovan ympäristössäkin on tehty ihmisille ihan sairaita juttuja. Tässä sodassa puolustetaan myös demokratiaa ja Eurooppaa, niin en pistä pahitteeksi.

Myös henkilökohtaiset syyt ovat tärkeät. Huhtala tunsi “vajavaisuutta” arjessaan Suomessa. Vaikka hänellä oli hyvä työpaikka, perhe ja paljon ystäviä, elämä “ei ollut riittävää".

– Täällä tuntuu, että mun tekemisellä on merkitystä. Tämä voisi olla portti siihen, että kun sota loppuu, mulla on mahdollisuus jatkaa tämän kaltaista elämää.

Huhtala, kuten monet muutkin suomalaiset taistelijat Ukrainassa, suunnittelee kansainvälistä sotilasuraa esimerkiksi yksityisissä turvallisuusyrityksissä.

Unelmistakin on puhuttu.

– Jonain päivänä haluaisimme hankkia porukalla huvilan Odessan rannoilta. Sinne olisi hieno palata aina uudestaan voiton jälkeen, Huhtala sanoo.

Lue lisää:

.
.