Juuso-karhu ja Mervi-hirvi ovat monille tuttuja villieläimiä. Juuso tunnettiin maalaavana karhuna Kuusamon Suurpetokeskuksesta ja Mervi puolestaan oli Mustasaaressa sijaitsevan villieläinhoitolan Nordic Wildlife Caren isäntään kiintynyt orpo hirvenvasa.
Molemmista on kirjoitettu paljon, ja molempia on kuvattu lukemattomia kertoja eri tiedotusvälineisiin. Juttujen sävy on ollut pääosin myötämielinen.
Söpöjä eläimiä tekemässä söpöjä asioita. Kriittisiä äänenpainoja vaikkapa siitä, että kuuluuko karhun juoda limsaa, ei ole paljon kuulunut. Tai minkälaisissa olosuhteissa eläimet tarhoissaan elävät.
Paitsi tänä keväänä. Vasta viime aikoina tiedotusvälineet ovat selvittäneet ja julkaisseet uutisia tarhoilla paljastuneista epäkohdista, ja uutisointi on muuttunut selvästi kriittisemmäksi.
MTV (siirryt toiseen palveluun) ja Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) ovat kertoneet jutuissaan, miten huonolla tolalla olosuhteet paikoissa ovat olleet. Median kriittisempi ote alkoi sen jälkeen, kun kaksi karhua pääsi pois aitauksestaan Kuusamossa, ja poliisi lopetti toisen karhun.
Keväällä tuoreimmista Suurpetokeskuksen tarkastuskertomuksista selvisi, että korjattavia puutteita on yhä, ja esiin on noussut myös karhujen sisäsiittoisuus. Nyt Suurpetokeskusta uhkaa sulkeminen, ja poliisi on aloittanut esitutkinnan. Suurpetokeskus on aikonut korjata puutteet. Yrityksen mukaan tarhan nuorimman karhun, pääkuvan videolla näkyvän Ainan, olosuhteista on muodostunut hiljattain julkisuudessa väärä kuva.
Mustasaarelaisen villieläinhoitolan tiloihin tehdyt läänineläinlääkärin tarkastukset kertoivat niin ikään korjattavista olosuhteista. Tarkastuksissa oli käynyt ilmi muun muassa, että eläinten pitoon käytetty halli on aiheuttanut loukkaantumisvaaran eläimille. Nordic Wildlife Care aikoo kunnostaa tilansa.
Huomiota on kiinnitetty myös villieläinhoitolan valtionavustuksiin. Ympäristöministeriö selvittää avustusten käyttöä.
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Myös journalistien ammattilehden, Journalistin, päätoimittajalle Maria Petterssonille nyt keskiöön nousseet villieläinaiheet ovat tuttuja.
Kriittisesti kohteita katsovia artikkeleita ei hänelle muistu mieleen montaakaan. Yksi niistä on vuonna 2016 ilmestynyt artikkeli Aviisissa (siirryt toiseen palveluun), Tampereen yliopiston opiskelijalehdessä.
Kriittisimmät artikkelit ovat syntyneet nuoremman toimittajakaartin kynästä. Pettersson on tätä miettinyt.
– Tämä on nyt ihan arvaus, mutta luulen, että nuoret toimittajat on koko uransa ja elämänsä kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa eläinasioihin suhtaudutaan eri tavalla, kriittisesti.
Vaikka toimittajilta ei biologian tai villieläinten asiantuntijuutta vaaditakaan, voi miettiä, onko normaalia toimintaa kun karhu maalaa tai se laitetaan tekemään tämmöisiä sirkustemppuja?
– Ei tarvitse olla biologi ymmärtääkseen, ettei ole, sanoo Pettersson.
Mehukkaita uutisaiheita
Mikä on sitten syynä siihen, että villieläimistä kertovien juttujen tyyli on ollut pääosin myötäsukainen? Maria Petterssonin mukaan yksi syy on yleisinhimillinen.
– Toimittajat ja suurin osa muistakin ihmisistä toivoo, että eläimistä pidetään huolta, ja että eläimet voivat hyvin. Ja onhan nämä hirveän mehukkaita uutisaiheita, hyvän mielen juttuja. Näitä halutaan lukea, ja totta kai journalisti haluaa palvella yleisöään ja tehdä juttuja, joita luetaan.
Petterssonin mielestä kyse ei ole sitä, etteikö toimittajien ammattitaito riittäisi, vaan hän uskoo, että kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei ole tultu ajatelleeksi.
Patsas ja ympäristöpalkinto
Halu uskoa hyvään näkyy myös muissa kuin toimittajissa. Esimerkiksi Sulo Karjalainen sai Kuusamoon näyttävän 100 000 euroa maksaneen karhupatsaan vuonna 2018.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajana patsaspäätöstä tekemässä ollut Tuomo Hänninen sanoo, ettei patsaan hankinnan aikoihin Suurpetokeskuksen ongelmista tiedetty, tai ainakaan puhuttu julkisuudessa mitään.
Tuomo Hänninen on surullinen Suurpetokeskuksen nykyisestä tilanteesta.
– Sympatioita saanut toiminta on kääntynyt täysin päälaelleen. Erityisesti media on käsitellyt asiaa täysin toisin kuin aiemmin, Hänninen toteaa.
Mustasaaressa sijaitseva villieläinhoitola on henkilöitynyt niin ikään vahvasti omistajaansa, Markku Harjuun. Harjun työtä eläinten ja luonnon parissa on arvostettu muun muassa ympäristöpalkinnon verran.
Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri palkitsi Harjun tänä keväänä ympäristöpalkinnolla. Palkinnosta oli päätetty jo aiemmin, jolloin hoitolan ongelmia ei tiedetty.
Puheenjohtaja Heli Hämäläinen kertoo heidän järkyttyneen ja yllättyneen tilanteesta.
– Emme ole voineet tietää tällaista asiaa. Mainehaittahan tämä on myöskin meidän piirille totta kai, että voiko meihin luottaa.
Hämäläinen muistuttaa, että esiin tulleet puutteet hoitolassa on kuitenkin luvattu korjata.
– Totta kai tässäkin oli tosi vakavia asioita, vakavia rikkomuksia mutta nämä ovat sellaisia asioita, mitkä voidaan korjata.
Hämäläinen arvelee, että jatkossa palkinnon saajien kriteereitä katsotaan entistä tarkemmin läpi.
Katse eteenpäin
Epäkohtien tultua esiin, mielipiteet ja asenteet muuttuivat lähes yhdessä yössä. Hoitoloiden toimintaa katsotaan uudesta näkökulmasta.
Maria Pettersson arvelee, että jatkossa tapauksia katsotaan kriittisemmin. Pääasia on kuitenkin se, että asiat nousivat ylipäätään esiin mediassa.
– On kaikenlaisia sokeita pisteitä, joista tämä on selvästi yksi. Hyvä, että tämä on murrettu, ja se johtaa laadukkaampaan journalismiin.