Hyppää sisältöön

Vapaaehtoiset vahtivat arvokkaaksi luokiteltuja metsiä – lisätieto lajeista kelpaa Metsähallituksellekin, mutta kompromisseja peräänkuulutetaan

Luontoon liittyvä vapaaehtoistoiminta ottaa uusia muotoja: aktiivit yrittävät luoda Suomeen eräänlaisen “hälytysjärjestelmän”, jotta tietoisuus hakkuista paranisi.

Veera Hovila on omien sanojensa mukaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä huolestunut tavis. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Riihimäkeläinen Veera Hovila ryhtyi kesän alussa “metsävahdiksi”. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään eräoppaan toimi, vaan Hovila kirjaimellisesti vahtii metsää ihmisiltä.

Kyseinen metsä on pienehkö, noin yhdentoista hehtaarin tilkku valtionmetsää Hausjärven Selänojan kylän lähistöllä. Osana Metsäliikkeen, eli Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Elokapinan yhteenliittymän uutta metsävahtitoimintaa Hovila “vahtii” järjestöjen arvokkaaksi luokittelemaa metsää.

Työkseen eläinlääkärinä toimiva Hovila ei kuitenkaan näe itseään erityisemmin osana edellä mainittuja toimijoita. Hän pitää itseään huolestuneena taviksena.

– Olen huolissani luontokadosta ja mielestäni valtio ei tee tarpeeksi töitä sen pysäyttämiseksi.

Muutama vuosi sitten ympäristöasioihin herännyt Hovila törmäsi mahdollisuuteen sosiaalisessa mediassa. Hän näki metsävahtitoiminnan käytännöllisenä tapana toimia luonnonsuojelun eteen hänen omassa elinympäristössään, metsässä liikkumisesta saamansa ilon lisäksi.

Veera Hovilan "vahtima" metsätilkku huipentuu kukkulalle, jossa kasvaa kaksi pitkää haapaa. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Vahtitoiminnan motiivi on saada lisää valtionmetsistä löytyviä luonnonmetsiä suojelluksi. Tämän takia Hovila on tutustunut Selänojan metsätilkkuun. Kukkulaksi kohoavalla metsätilkulla on paljon eri-ikäistä puuta koivusta mäntyyn, kuuseen ja haapaan.

– Täällä on myös runsaasti lahopuuta, monimuotoista ja eri-ikäistä metsää. Vapaaehtoiset kartoittajat ovat havainneet tällä alueella noin 30 uhanalaista tai vanhaa metsää indikoivaa lajia, Hovila kertoo “suojatistaan”.

Arvokasta metsää hakataan hiljaisuudessa, väittää Metsäliike

Metsävahtitoiminnassa kyse on pitkälti näkyvyydestä ja kuuluvuudesta. Metsätilkun valinnut vahti tutustuu metsään, kertoo siitä esimerkiksi somessa, seuraa netistä alueella mahdollisesti tehtäviä hakkuita ja hakkuiden alkaessa tiedottaa asiasta Metsäliikkeelle. Näin kertoo toimintaa suunnitellut Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen.

– Me olemme pitkään tehneet kartoitustyötä ja tienneet, missä päin Suomea on suojelullisesti tärkeitä metsiä. Tämä metsävahtitoiminta on ikään kuin niiden tarkkailun ulkoistamista vapaaehtoisille, Liimatainen selittää.

Liimataisen mukaan suojeltavana olisi valtion ja isojen metsäyritysten omistamia metsiä, jotka eivät ole kuitenkaan saaneet suojelupäätöstä. Liimatainen väittää, että monella alueella olisi kiistattomat perusteet suojelulle, mutta taloudellinen arvo menee hakkuupäätöksissä edelle.

Yksi metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeä osa on lahopuu, jota moni laji tarvitsee elääkseen. Hakkuussa lahopuut voidaan korjata pois tai jättää paikoilleen. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Vahtitoiminnalla pyritään Liimataisen mukaan saamaan “vähän anonyymejä” metsiä ihmisten tietoisuuteen. Moni kohteista on esimerkiksi Koneen Säätiön Luonnonmetsä-työryhmän (siirryt toiseen palveluun) kartoittajien huomioimia suojelemattomia luonnonmetsiä.

Vahtitoimintaa helpottaa se, että tänä päivänä hakkuusuunnitelmat ja -aikomukset ovat kaikkien nähtävissä netistä. Metsäkeskus julkaisee (siirryt toiseen palveluun)hakkuuaikomukset reaaliaikaisesti kartalle päivittyvänä tietona, jota kuka tahansa voi tarkkailla.

Jos Metsäliikkeen mielestä arvokkaalle alueelle suunnitellaan hakkuita, ottaa Metsäliike yhteyttä Metsähallitukseen ja alkaa neuvotella hakkuista. Liimataisen mukaan tarkoitus on pitää niin paljon meteliä, että valtio päättääkin esimerkiksi ostaa hakkuukohteen metsänsuojeluun tai metsäyhtiö tekee kohteesta rauhoituspäätöksen.

– Aikaisemmin tällaisia valtion omistamia luonnonmetsiä on kaatunut ilman, että kukaan on saanut tietää. Tällainen vahtitoiminta voi vaikuttaa naiivilta ajatukselta, mutta mitä enemmän asioita nostetaan esille, sitä paremmin ne ratkeavat, Liimatainen sanoo.

Metsähallitukselle kelpaa apu luonnonmetsien kartoituksessa

Valtionmetsistä vastaavan Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo pitää Metsäliikkeen vahtitoimintaa mielenkiintoisena.

– Ennenhän metsänvartija tarkoitti valtion virkamiestä joka vahti metsiä sitä varten, etteivät kansalaiset varasta sieltä puuta. Nyt 150 vuotta myöhemmin vapaat kansalaiset vahtivat metsiä, jotta valtio ei hakkaisi puuta, Otsamo mietiskelee.

Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo painottaa, että 12,6 miljoonasta hehtaarista valtion omistamaa metsää vain yksi kolmannes on talousmetsäkäytössä. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Otsamon mukaan Metsähallitus suhtautuu tällaiseen toimintaan yhtenä kansalaisyhteiskunnan ilmaisuna. Metsähallitus voi jopa saada hankkeen kautta metsistä arvokasta tietoa, joka on jäänyt heidän asiantuntijoiltaan huomaamatta.

Viime vuosina Metsähallitukselle toimitettavat vetoomukset ja lajistokartoitukset ovat lisääntyneet, ja nämä otetaan Otsamon mukaan Metsähallituksessa avosylin vastaan. Metsähallitus on viime vuosina lisännyt muutenkin toimia luonnoltaan rikkaan metsän tunnistamiseksi ja varjelemiseksi, Otsamo painottaa.

– Eri alueilla on nyt lajisto-, ympäristö- ja luonnonhoitoasiantuntijoita, ja uutta luonnon monimuotoisuuden huomioivaa toimintamallia kehitetään paraikaa.

Vaikka parannettavaa löytyy, Otsamo ei allekirjoita Greenpeacen Liimataisen luonnehdintaa siitä, että Suomessa luonnoltaan arvokasta metsää kaatuu kaikessa hiljaisuudessa. Tätä hän kuvailee vanhojen aikojen murheeksi.

– Nykyäänhän toimimme hyvin avoimesti. Metsänkäyttöilmoitus pitää tehdä vähintään 10 päivää ennen hakkuiden alkamista, ja tämä antaa ihmisille aikaa perehtyä kohteisiin.

Kun puhutaan hakkuista, paljon on kiinni siitä, ovatko keskustelijat samaa mieltä käsitteistä. Esimerkiksi arvokkaan metsän voi ymmärtää monella tapaa: metsän luonnontilaisuutta voi arvioida eri tavoin, ja eri ihmiset voivat nähdä samassa metsätilkussa eri asioita. Otsamon mukaan asetelma on yleinen valtionmetsien kohdalla.

– Hyvin useat kohteet joista päädymme keskustelemaan luontojärjestöjen kanssa, ovat meidän mielestämme talousmetsää. Niistä löytyy kantoja, harvennuksen jälkiä ja usein ne ovat nuorehkoja metsiä.

Hieman samanlainen kohde on Selänojan metsätilkku: Metsähallitus näkee alueen pitkälti nuorehkona talousmetsänä, luontoaktiivit osittain luonnonmetsänä. Samasta väännetään esimerkiksi Riihimäen vieressä Hämeenlinnassa, jossa UPM on tehnyt hakkuusuunnitelmia Evon alueelle. Luontojärjestöt vastustavat ajatusta uhanalaisten lajien takia ja torjuvat ajatuksen minkäänlaisista hakkuista alueelle, UPM taas arvioi aluetta eri kriteereillä ja kertoo pystyvänsä hakkuissa ottamaan erityisiä lajeja huomioon.

Veera Hovilan mielestä kaikki valtion omistamat luonnonmetsät pitäisi suojella. Kuva: Veikko Eromäki / Yle

Voiko metsää kaataa kestävästi?

Metsähallituksen Otsamon mukaan avain metsätalouden ja luonnonsuojelun yhteen saattamiseen on kestävä metsänhoito. Tässä lahopuut jätetään paikoilleen ja suuria aukkoja vältetään poimintahakkuiden avulla.

– Julkisuuteen tulee mielikuva, että joko hakataan tai ei hakata. Mutta meillähän on laaja valikoima keinoja, ja joka paikkaan löytyy sopiva vaihtoehto, Otsamo sanoo.

Otsamo kuitenkin lisää, että joihinkin paikkoihin ei kannata hakkuita tehdä ollenkaan.

Kartoitus siis etenee, metsää tunnetaan paremmin ja keskusteluyhteyttä metsänomistajien ja -suojelijoiden välillä on. Greenpeacen Matti Liimatainen nostaa kuitenkin esiin uuden huolen: Venäjän aloittama Ukrainan sota on pakotteiden kautta lopettanut venäläisen puutavaran tuonnin Suomeen.

Tämä tarkoittaa, että jos suomalainen metsäteollisuus haluaa pysyä nykyisessä vauhdissa, pitää korvaavaa puuta löytyä. Samaan aikaan tuoreen raportin mukaan Suomen maankäyttösektori tuotti enemmän päästöjä kuin sitoi viime vuonna, ja Syke ja Ilmastopaneeli vaativat tähän vastauksena maamme metsien hiilinielun lisäämistä entisestään. Metsähallituksen Otsamo myöntää tilanteen olevan mielenkiintoinen.

– Meillä on tavoite kasvattaa hiilinielua ja valtion metsien vuotuisesta kasvusta korjataan pois vain puolet, eli asia etenee. Mutta puutakin pitää tuottaa.

Otsamon mukaan Metsähallitus ei ole merkittävästi lisäämässä puuntuotantoa, joka muuttuvasta maailmantilanteesta huolimatta pysyy aikaisempien vuosien tasolla.

Hausjärven Selänojassa tulevaisuus on yhtä epäselvä. Veera Hovilan metsätilkulle on tehty kolme metsänkäyttöilmoitusta: yksi isompi avohakkuu ja kaksi harvennushakkuuta. Niiden aikataulusta ei ole varmuutta. Nyt Hovilan työ onkin seurata, miten hakkuut etenevät. Mitä hän aikoo tehdä, jos tai kun tilkun puita aletaan kaataa?

– No, keinot ovat aika rajalliset. Ilmoittaisin asiasta eteenpäin ja järjestöt päättäisivät mihin toimiin ryhtyisivät.

Voit keskustella aiheesta 20.6. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

.
.