Hyppää sisältöön

Ympäristöystävällinen kuluttaminen kiinnostaa erityisesti nuoria ja vanhoja suomalaisia – "Tulokset herättävät toivoa", sanoo tutkija

Enemmistö suomalaisista vastaa tiedostavansa kulutuksensa vaikutuksia ympäristölle, kertoo Ylen teettämä kysely. Luontokatoa ehkäisevät kulutusvalinnat eivät ole aina ilmiselviä, kertoo tutkija.

Jokaisella käyttämällämme eurolla on vaikutuksensa elinympäristöömme, muotoilee tutkija Marja Salo. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle, AOP, kuvakollaasi: Illusia Sarvas / Yle

Enemmistö suomalaisista kokee olevansa tietoisia siitä, miten torjua luontokatoa kulutusvalinnoillaan, tai haluaisi tietää asiasta lisää. Tämä käy ilmi Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Tässä jutussa kerromme, miten suomalaiset suhtautuvat kuluttamisensa ja luontokadon suhteeseen, sekä miten erilaiset kulutusvalinnat vaikuttavat luontokatoon.

Kysyimme: tiedätkö, miten voisit omilla kulutusvalinnoillasi torjua luontokatoa?

Vastaajista 32 prosenttia vastasi tietävänsä ja kiinnittävänsä jatkuvasti huomiota luontokadon torjumiseen kulutusvalinnoissaan. 33 prosenttia vastasi tietävänsä miten kuluttaa ympäristöystävällisemmin, mutta asia harvemmin vaikuttaa kulutusvalintoihin. 26 prosenttia ei tiedä, miten kulutusvalinnoilla voi torjua luontokatoa, mutta haluaisi tietää. 10 prosenttia ei tiedä, eikä näe asialla olevan merkitystä.

Marja Salo tutkii kestävää kulutusta Suomen ympäristökeskuksessa, ja on kirjoittanut biodiversiteetin ja kulutuksen suhteesta muun muassa Sitralle (siirryt toiseen palveluun).

– Tulokset ovat toivoa herättäviä, sanoo Salo tarkastellessaan suomalaisten vastauksia.

Kyselytutkimuksen mukaan naiset kiinnittävät miehiä enemmän huomiota ympäristöön kulutusvalintoja tehdessään. Iän suhteen luontokato kiinnostaa kuluttajia erityisesti kahdessa laidassa: 18-24 -vuotiaat ja 65-75 -vuotiaat ovat välissä olevia ikäluokkia kiinnostuneempia kulutuksensa ympäristövaikutuksista.

Nuorten asenteet näkyvät läpi myös aseman suhteen: opiskelijoista miltei puolet sanoo huomioivansa luontokadon jatkuvasti kuluttaessaan, ja vain harva sanoo, ettei ole lainkaan kiinnostunut asiasta.

Suomen Luonnontieteellisen keskusmuseon johtajaa Aino Juslénia ei yllätä se, että naiset ovat miehiä kiinnostuneempia kuluttamisen luontovaikutuksista.

– Tämä on noussut aikaisemminkin muussa kulutustietoisuudessa esille. Nuorten, opiskelijoiden ja eläkeläisten korostuminen tuloksissa taas on tosi myönteinen juttu!

Juslén näkee tämän hyvin järkiperäisenä asiana: nuorethan pisimpään täällä jatkavat. Eläkeläisten ja vanhempien kulutustietoisuuden syitä on vaikeampi arvailla. Auttaako pitkä elämä näkemään tapahtuvan muutoksen, vai ajatteleeko vanhempi väki nuorille jätettävää perintöä, Juslen miettii.

Tuloluokissa luontokato huomioidaan eniten matalassa päässä: 10–20 000 euroa vuodessa tienaavat vastaavat kiinnittävänsä asiaan eniten huomiota.

Varakkaampia asia kiinnostaa vähemmän: 50 000–70 000 euroa tienanneista vain noin viidesosa sanoi huomioivansa luontokatoa kulutuksessaan, ja noin kaksi viidesosaa vastasi olevansa tietoisia asiasta mutta harvemmin antavan sen vaikuttaa kulutusvalintoihinsa. Tutkija Salolle korkeiden tulojen ja isomman hiilijalanjäljen yhteys on tuttu suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista.

– Kulutuksen ekologisuuteen vaikuttaa hirveästi se, kuinka paljon rahaa on käytettävissä. Jokaisella eurolla on jokin vaikutus ja mitä enemmän euroja on, sitä enemmän kulutetaan, Salo kertoo.

Suurinta osaa suomalaisista siis kiinnostaa, miten omilla kulutusvalinnoilla voi pyrkiä edesauttamaan luonnon moninaisuuden säilymistä. Miten tämä sitten käy? Asiaa voi lähestyä esimerkiksi ruoan, energian ja tavaran kautta.

Ruoantuotannon vaikutukset monimuotoisuuteen ovat merkittävät

Ekologisen ajattelun nousu ei ole jäänyt ruoanvalmistajilta huomaamatta. Kasvisruoan, lähiruoan, luomun ja erilaisilla ympäristösertifikaateilla varustettujen elintarvikkeiden määrä kaupanhyllyllä on noussut nopeasti viime vuosina. Sertifikaatit kannattaa kuitenkin tutkia tarkkaan, sanoo Marja Salo, jonka mukaan viime vuosina markkinoille on ilmestynyt kaikenlaisia merkkejä, jotka eivät välttämättä kerro juuri mitään ympäristöystävällisyydestä.

– Ne mitkä tuotteesta ainakin olisi hyvä löytyä, ovat joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki tai EU-ympäristömerkki.

Nämä merkit takaavat ainakin sen verran, että tuotteen ympäristövaikutuksia on arvioitu riippumattomasti. Luontojärjestöt tarkkailevat eri sertifikaatteja, ja esimerkiksi WWF:llä on lista merkeistä, jotka järjestön asiantuntijat näkevät päteviksi.

Mutta mitä jos välttää sertifikaattien tuijottelun kokonaan ja ostaa vain läheltä ja luomua? Salon mukaan asia on monimutkainen ja vailla helppoja vastauksia. Luomutuotannossa on kyllä elementtejä, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta.

– Mutta jos satoa tulee luomukeinoilla vähemmän kuin tehoviljelyssä, näkyykö tämä isompana peltopinta-alana, joka on luonnontilaisesta ympäristöstä pois?

Kaikista yksinkertaisin luontoystävällinen valinta on kasvispainotteinen ruoka. Lihantuotannossa tarvitaan rehua, ja rehun kasvattaminen vaatii maapinta-alaa.

Suomessa luontokadosta kärsii muun muassa lahopuihin pesiä tekevä hömötiainen, jonka kanta on romahtanut luonnontilaisen metsän vähetessä. Kuva: Yle/Pirjo Koskinen

Salon mukaan kuluttaja voi ajatella syövänsä lähellä kasvatettua, suomalaista lihaa, mutta toinen kysymys on se, missä eläimen rehu on kasvatettu. Jos esimerkiksi siipikarjaa on syötetty Brasiliasta tuodulla soijarehulla, välillisesti kuluttaja voi tukea Brasilian sademetsien kaatoa soijanviljelyn tieltä. Muun muassa yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva Finnwatch on nostanut soijarehun ongelmaa esille raportissaan viime vuodelta.

Mutta jos lihasta luovutaan, kasvisruoan kysyntä nousee merkittävästi ja tuotantomäärät kasvavat samaa vauhtia. Eikö tämäkin vaadi yhä enemmän ja enemmän pinta-alaa viljelykäyttöön?

– Tyypillisesti kasviperäisen ruoan tuottaminen vaatii vähemmän pinta-alaa kuin eläinperäisen, kun rehuntuotannon vaatimukset huomioidaan, Salo sanoo.

Kasvispainotteisuus, kaudenmukaisuus ja kestävistä kalakannoista peräisin olevat kalat. Lisäksi kasvistiskin valikoimaa lautaselle monipuolisesti. Salon mukaan tällaisella kattauksella pääsee ainakin alkuun, jos luonnon monimuotoisuus putkahtaa kaupanhyllyllä päähän.

Yksi tärkeä keino ajaa ympäristöystävällisen ruoan asiaa on myös kysellä siitä mitä syö, muistuttaa Aino Juslén, joka on lievästä sosiaalisen epämukavuuden tunteesta huolimatta koulinut itsensä tiedustelemaan ravintoloissa luomua tai ympäristösertifikoitua ruokaa.

– Sano ääneen! Esimerkin voima ja edelläkävijyys, sellaista rohkaisua myönteisessä mielessä. Ravintoloiden väki osaa kyllä vastata, ja samat kysymykset voi esittää vaikka kalatiskillä.

Ilmastoystävällinen energia ei ole välttämättä hyväksi luonnon monimuotoisuudelle

Energian suhteen osa ekologisista valinnoista on yksinkertaisia. Jos jonkin autolla tehdyn matkan voi korvata kävelyllä tai pyörällä, se on luonnon moninaisuutta tukeva päätös. Marja Salo muistuttaa, että näissä valinnoissa isossa roolissa on kuitenkin ympäröivä yhteiskunta: esimerkiksi infrastruktuuri ohjaa ihmisen valintoja liikkumisen suhteen. Salo onkin tutkinut kulutusta juuri käytäntöteoreettisesta näkökulmasta.

– Kyseenalaistan sitä, että jokainen valinta on rationaalinen, vaan meillä on normeja, joiden mukaan helposti mennään.

Jos toimivat ja turvalliset pyöräväylät ovat olemassa, sitä helpommin ihminen hyppää satulaan. Liikkumisen suhteen perusperiaatteet ovat siis yksinkertaisia. Sähkösopimusta tehdessä tilanne menee kuitenkin mielenkiintoiseksi.

Ilmastonmuutos ja luontokato kietoutuvat yhteen. Monet ihmisen toimista kiihdyttävät kumpaakin ja ilmastonmuutos voi itsessään aiheuttaa luontokatoa.

Näiden päihittämiseen käytettävät keinot ovat kuitenkin välillä ristiriidassa, kuten esimerkikisi vesivoiman tapauksessa.

Vesivoimalat ovat vaikeassa välissä: ne ovat ilmastolle hyväksi, mutta kaloille haitaksi. Vuonna 2021 Paltamon Leppikosken vesivoimalaitoksessa otettiin käyttöön kelluva Kalasydän-kalatie. Kuva: © Mikko Törmänen

Jos kuluttaja haluaa vähentää saasteiden määrää taivaalla ja kivihiilen rahtaamista ympäri maailmaa, hän valitsee sähkösopimusta tehdessään vaikkapa vesivoimalla tuotettua energiaa, veden virtaamisesta voimalan läpi kun ei päästöjä tule. Kuitenkin vesivoimalat voivat aiheuttaa luontokatoa patoamalla esimerkiksi lohien tai taimenten luonnollisia kulkuväyliä.

Sama ongelma on jopa tuulivoimassa, jota varten isoja maa-alueita otetaan rakentamiskäyttöön.

– Lisäksi tuulivoiman sijoittamisessa pitäisi huomioida esimerkiksi petolintujen pesintäalueet, Aino Juslén kertoo.

Valintoja on siis tehtävä. Toisaalta poltettavien fossiilisten energianlähteiden tuotanto- ja kuljetusketju on niin massiivinen, että uusiutuvat energianlähteet voi nähdä pienempänä pahana. Juslénin mukaan luontokadun torjumisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että luontoa ei heikennettäisi missään maailmassa.

– Tärkeä muutos, mikä yhteiskunnassa pitää viedä läpi on ajatus kokonaisheikentämättömyydestä. Kaikessa rakentamisessa otettaisiin huomioon sen luonnon moninaisuudelle aiheutuvat haitat, ja ne voitaisiin kompensoida jossain muualla.

Esimerkiksi Juslén mainitsee AA Sakatti Mining-yhtiön, joka Viiankiaavan kaivoksen luontovaikutuksia kompensoidakseen osti Inarin lähettyviltä 2900 hehtaaria metsää suojeltavaksi. Tällainen niin kutsuttu ekologinen kompensaatio on tietysti yrityksen oma toimi, johon kuluttaja voi vaikuttaa enintään suuntaa antavasti valitsemalla ympäristön huomioon ottavia toimijoita.

– Vaikka iso muutos pitää saada aikaan yhteiskunnan rakenteissa ja päätöksenteossa, on se juuri niin, että kansalainen ja kuluttaja voi luoda merkittävää painetta tälle muutokselle, Juslén sanoo.

Esimerkiksi vesivoiman tapauksessa kuluttajat voivat vaatia energiayritykseltä aktiivisuutta kalateiden suhteen. Marja Salo korostaa kansalaisen vaikuttamisessa välittömyyttä: suomalaisten on helpompi vaikuttaa esimerkiksi Suomessa sijaitseviin voimaloihin, kuin muuttaa koko maailmaa.

– Mutta on myös tärkeää, että asiantuntijat ja tutkimustieto vaikuttaisivat kokonaisuuden ja sääntelyn muutoksiin, eivätkä kansalaiset kuluttaisi kaikkea energiaansa näiden asioiden ajamiseen, Salo lisää.

Tavaran suhteen vinkit ovat simppelit

Tavaran suhteen on yksi nyrkkisääntö: älä osta, jollei ole pakko.

– Jos ostaa, ostaa sellaista mikä kestää. Ja pitää myös ostetusta tavarasta huolta, Marja Salo sanoo.

Tällainen säästäminen sisältää myös miellyttävän sivuvaikutuksen: rahaa säästyy. Toisaalta Salo kertoo niin kutsutusta rebound-ilmiöstä: mihin “ylimääräinen” raha menee? Mitä jos ihminen jättää auton ostamatta, mutta tekeekin näin säästyneellä rahalla enemmän lentomatkoja?

Tämän takia säästetyn rahan syyhytessä käsissä voi miettiä sitä, mikä kulutusvalinta hyödyttäisi omaa ja yhteistä siirtymää kestävämpään elämäntapaan. Tietyt isommat hankinnat voivat vaikuttaa oman elämän ekologisuuteen isosti.

– Tällainen voi olla vaikkapa ilmalämpöpumppu talon lämmittämiseksi, Salo sanoo.

Toisaalta jatkuvaan kasvuun perustuvalle talousjärjestelmälle kuluttamisen väheneminen tarkoittaa isoja haasteita. Onneksi tähänkin on keksitty ratkaisu, Aino Juslén esittää: jos kulutetaan, niin kulutetaan palveluita, ei luontoa tai raaka-aineita.

Lue lisää:

.
.