Hyppää sisältöön

"Harmaa alue" vaikeuttaa puuttumista häirintään – uhreja ei pitäisi ohjata heti poliisin pakeille, sanoo oikeusoppinut

Prosessioikeuden professori Johanna Niemi on sitä mieltä, että neuvo kääntyä poliisin puoleen sysää liikaa vastuuta häirinnän uhrille.

Häirintään puuttuminen on erityisen hankalaa tilanteissa, joissa ei ole tapahtunut varsinaista rikosta. Kuva: Antti Eintola / Yle

Puolueiden nuorisojärjestöissä kaivataan lisää toimia erilaisen häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi. Varsinkin silloin, kun kyse ei todennäköisesti ole rikoksesta, ongelmiin puuttuminen on usein vaikeaa.

Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina (siirryt toiseen palveluun) väitteistä, joiden mukaan kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman olisi käyttäytynyt ahdistavasti nuoria naisia ja tyttöjä kohtaan. Rydman on kiistänyt väitteet (siirryt toiseen palveluun), eikä häntä epäillä rikoksista.

Kokoomusnuorten pääsihteeri Juho Kärkkäisen mukaan Rydmaniin kohdistuvat väitteet eivät tulleet täytenä yllätyksenä, sillä myös heidän jäsenistöönsä on oltu yhteydessä aiheeseen liittyen. Sen sijaan mittakaava hämmästytti.

– Ehkä tämä oli silmät avaava tilanne, että vieläkään ei olla valmiita näissä asioissa. Paljon on tehtävää, Kärkkäinen sanoi Ylen aamussa tiistaina.

Demarinuorten puheenjohtaja Pinja Perholehto ei ollut kuullut Rydmaniin kohdistuvista väitteistä ennen Helsingin Sanomien uutista. Perholehto ei silti varsinaisesti yllättynyt, koska hän ei usko, että on olemassa yhtään yhteisöä, jossa häirintää ei esiintyisi.

– Olennaisinta on se, että nyt kun tämä on tullut ilmi, niin miten siitä keskustellaan ja millaisiin toimiin sekä puolueet että nuorisojärjestöt ryhtyvät, Perholehto totesi Ylen aamussa.

Vertaisryhmällä on iso merkitys järjestökulttuurissa

Oikeustieteiden professori Johanna Niemi Helsingin yliopistosta pitää isona ongelmana sitä, että häirintää tai muuta epäasiallista käytöstä kohdanneita neuvotaan usein ottamaan yhteyttä poliisiin. Niemen mukaan tällainen ohje vastuuttaa uhrin.

– Kun tiedetään, miten korkean kynnyksen takana yhteydenotto poliisiin on ja että poliisi hyvin helposti päätyy siihen, että rikosta ei ole tapahtunut, niin ohjeistus ei mitenkään voi olla riittävä.

Niemen mukaan järjestöissä voidaan kuitenkin tehdä aika paljon. Oleellista on muun muassa se, miten häiritsijän vertaisryhmä suhtautuu asiaan.

– Jos heiltä tulee selkeä viesti, että tällaista käytöstä ei hyväksytä, sillä voi olla hyvinkin selvät vaikutukset.

Kokoomusnuorten Kärkkäisen mukaan kyse on ennen kaikkea kulttuurista. Hän sanoo, että järjestökulttuurin muutos vie aikaa.

Demarinuorten Perholehto puolestaan korostaa, että usein liikutaan niin sanotulla harmaalla alueella, jossa kyse ei todennäköisesti ole rikoksesta, mutta ei missään määrin soveliaastakaan käytöksestä. Tämä tuo haasteen puuttumiseen myös nuorisojärjestöissä, koska usein halutaan mennä lain taakse, hän sanoo.

– Koetaan, että jos jokin viesti tai sanottu asia on seksuaalista häirintää muttei rikos, siihen ei ikään kuin haluta puuttua, jottei itse jouduta tilanteeseen, jossa tekijä kokee, että häntä on loukattu.

Häirinnän käsittely nojaa vahvoihin toimintamalleihin

Professori Niemen mukaan häirintään liittyy usein valta-asema. Tämä selittää, miksi häirintä voi jatkua yllättävän pitkään.

Niemi korostaa, että järjestöissä ja organisaatioissa puuttuminen asioihin ei aina vaadi sitä, että jonkun täytyy tulla esiin nimellään ja kasvoillaan. Keskustelua voidaan käydä myös yleisellä tasolla, hän sanoo.

Sekä Kokoomusnuorissa että Demarinuorissa hyödynnetään erilaisia työkaluja häirintään puuttumiseen.

Kummassakin nuorisojärjestössä on käytössä nimettömät lomakkeet, jotka osaltaan madaltavat kynnystä ilmoittaa häirinnästä. On myös erityisiä häirintäyhdyshenkilöitä, jotka keskustelevat uhrien kanssa ja pohtivat mahdollisia jatkotoimia.

– Itse järjestelmien lisäksi ja niiden jälkeen kaikki hyvin pitkälti kulminoituu siihen, miten ihminen voidaan kohdata, jos jotain häiriökäyttäytymistä on tapahtunut. Ne ovat hyvin kuluttavia tilanteita varsinkin nuorille ihmisille, sanoo Kärkkäinen.

Kärkkäisen mukaan iso tuki tilanteiden hoitamiselle ovat olleet vahvat toimintamallit. Niitä hän kaipaa lisää.

Professori Niemi uskoo, että seksuaalirikoslain kokonaisuudistus tuo entistä parempia mahdollisuuksia puuttua valta-aseman väärinkäytön tilanteisiin. Esitys uudesta lainsäädännöstä (siirryt toiseen palveluun) on eduskunnan käsittelyssä.

Juttua korjattu 22.6. kello 11.50: Johanna Niemen titteli korjattu oikeustieteiden professoriksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Paavo Teittinen kirjoitti kollegoineen Helsingin Sanomiin jutun, jossa naiset kertovat kansanedustaja Wille Rydmanin epäasiallisesta käytöksestä. Uutispodcastissa Teittinen kertoo, miksi juttu piti hänen mielestään tehdä ja vastaa kritiikkiin.

Aiheesta aiemmin:

.
.