Hyppää sisältöön

Metsän pakolaiset

Keväällä 1918 Kannusjärven kylän miehet pakenivat metsään pakoon sodan ristiriitoja. Kahden viikon piilottelun jäljet ovat edelleen nähtävissä.

Puinen kyltti osoittaa kohti metsää hiekkaisen Salo-Suikkasentien varrella. Kannusjärven kylässä Haminassa pidetään huolta siitä, että etsijä löytää oikeaan paikkaan.

Polku johdattaa kulkijaansa pitkin mäkistä maisemaa.

Lopulta se löytyy. Pakokivi on yli sadan vuoden jälkeenkin edelleen samalla paikallaan.

Kiveen on hakattu päivämäärä 20.4.1918 muistuttamaan siitä, mitä Kannusjärvellä tapahtui sinä keväänä.

Kaikki alkoi julistuksesta

Huhtikuun 16. päivä vuonna 1918. Eteenpäin-lehdessä on etusivulla Suomen punaisen kaartin julistus, jonka mukaan muun muassa kaikkien silloisen Vehkalahden 18–50-vuotiaiden miesten oli ehdottomasti ilmoittauduttava Haminan raatihuoneella seuraavina päivinä.

Vallankumouksellinen tuomioistuin huolehtisi heistä, joiden askel ei kävisi kohti punakaartia ja sodankäyntiä.

Käsky kävi myös Vehkalahden Kannusjärvellä. Kun kaikkia miehiä ei kuitenkaan Haminan raatihuoneelta tavattu, etsinnät aloitettiin.

Joukko Kannusjärven miehiä ei tahtonut punaisten joukkoihin, ja Haminan raatihuoneen sijaan he suuntasivat metsään.

Ryhmä löysi metsän siimeksestä suuren kiven, jonka kylkeen rakennettiin havupuista laavu. Se oli "metsäkaartin" turvasatama seuraavat kaksi viikkoa.

Öisin miesten suurperheiden emännät ja jopa lapset hiipivät metsään tuomaan miehille ruokaa. Miehet taas hiipivät välillä yön turvin kotitiloilleen tekemään maataloustöitä ja palasivat taas valoisan aikaan piilopaikkaansa.

Muistokiven takana on kivinen seinä. Siinä näkyy edelleen haaleana teksti, joka hakattiin ensimmäisinä piilopäivinä kallioon aseen pistimellä:

Pakolaiset.

Kerrotaan, että sanan kaiversi seinään muiden avustamana Erik Tykkä, lähitilallinen ja innokas saarnamies. Tykkä oli tarinoiden mukaan joukon johtaja, jonka aloitteesta maassa olleesta kivenjärkäleestä tehtiin muistomerkki.

Erik Tykän lapsenlapsi Hannu Tykkä pitää edelleen suvun nimeä yllä Kannusjärvellä. Hän pitää tilallaan kotiseutumuseota, jossa on edelleen isoisän irtaimistoa tallessa.

Yksi kylän historian muistoesineistä on valokuva Pakokivestä vuodelta 1918. Eräs Tykän tilalta polveutunut lapsenlapsi selasi perintöalbumiaan, joka oli aikanaan kuulunut Hannu Tykän isoäidille. Siellä valokuva oli. Hannu Tykkä on kehystänyt kuvan seinälleen.

Se on aarre.

Hannu Tykkä

Kuvan julkaisi myös Nuorison ystävät -lehti lokakuussa 1918, ja Erik Tykkä itse kirjoitti kiven olevan osoitus siitä, "kuinka hirmuiset tulokset ovat siitä, kun kansa luopuu Jumalasta".

Yli 100 vuotta myöhemmin sota on edelleen puheenaiheena.

Hannu Tykkä ei voi olla vertaamatta kannusjärveläisten miesten tilannetta Venäjän hyökkäyksen takia Ukrainassa nyt tapahtuviin ukrainalaisten pakkosiirtoihin ja sinne perustettuihin suodatusleireihin.

Ukrainalaisilla tilanne on nyt sama. He ovat arvokas kansa.

Hannu Tykkä

Tekijät

Teksti, videot ja kuvatJasmina Kauta

Lähteet

Ilmo Suurnäkin teos Elämää kylissä – Kannusjärven-Kitulan kyläkirja, 2021, Hannu Tykän haastattelu, Kalmbergin kartasto ja Kansalliskirjasto