Hyppää sisältöön

Yhdysvallat pysyy takapenkillä Suomen, Ruotsin ja Turkin Nato-neuvotteluissa: tässä kolme tärppiä senaatin ulkoasiainvaliokunnan keskusteluista

Senaatin ulkoasiainvaliokunnan keskusteluissa nousi esiin arvostus Suomea ja Ruotsia kohtaan, mutta myös tyytymättömyys Turkkia kohtaan, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.

Demokraattisenaattori Chris Coons arvioi Turkin roolia
Demokraattisenaattori Chris Coons arvioi Turkin roolia

WASHINGTON Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunta järjesti keskiviikkona kuulemisen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä. Valiokunnan kuultavana olivat Yhdysvaltain kansainvälisten asioiden apulaispuolustusministeri Celeste Wallander sekä Euroopan ja Euraasian asioiden apulaisulkoministeri Karen Donfried.

Nämä kolme asiaa kiinnittivät huomion kuulemisen aikana.

1. Yhdysvallat pysyy taka-alalla Suomen, Ruotsin ja Turkin neuvotteluissa. Senaatin kärsivällisyys on kuitenkin alkanut rakoilla.

Kaikista kiinnostavinta kuulemisissa oli Suomen kannalta se, miten senaattorit suhtautuvat Yhdysvaltain rooliin Turkin kanssa käytävien keskusteluiden aikana. Se kävi heti kuulemisten aluksi selväksi republikaanisenaattori James Rischin avauspuheenvuorossa.

– Uskoakseni tällä hetkellä on parasta jättää ne [neuvottelut] Suomen, Ruotsin ja Turkin välisiksi ilman meitä, - - mutta painotan, tämän [maiden Nato-jäsenyyden] tulee tapahtua, tämä on niin tärkeää, että sen tulee tapahtua.

Käytännössä Yhdysvallat siis pysyy taka-alalla ja neuvotteluiden välittäjän roolissa – toistaiseksi. Silti kuulemisen aikana kävi selväksi, että turhautuminen Turkkia kohtaan kasvaa senaatin ulkoasiainvaliokunnassa.

Kaikista eniten se näkyi, kun demokraattisenaattori Chris Van Hollen kuulusteli apulaisulkoministeri Donfriedia. Van Hollen painotti, että vaikka toivookin rakentavia keskusteluita Turkin kanssa, pitää tilannetta vääristyneenä.

– Amen, haluan tukea käynnissä olevia keskusteluita mutta meidän täytyy tunnistaa, että Suomen ja Ruotsin kannat ovat pitkälti yhtenevät Yhdysvaltain kanssa, mitä tulee SDF:n kurdijoukkoihin tai erittäin tärkeään taisteluun Isisiä ja terrorismia vastaan, Van Hollen sanoi.

Van Hollenin jälkeen myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Robert Menendez totesi pitävänsä sitä teennäisenä, että Yhdysvallat kehottaa kaikkia osapuolia etsimään ratkaisua tasapuolisesti, kun kaikki osapuolet eivät ole tasapuolisesti vastuussa konfliktista.

Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Robert Menendez senaatin istunnossa Washingtonissa 26. huhtikuuta. Kuva: Al Drago / EPA

Menendez kuitenkin sanoi, että jos Yhdysvallat osallistuu neuvotteluihin Turkki yrittäisi saada jotain myös Yhdysvalloilta, eikä hän sitä toivo.

Demokraattisenaattori Chris Coons arvioi heti kuulemisten jälkeen Ylelle, että on hankala nähdä mitä Turkki voi enää pyytää Ruotsilta ja Suomelta. Silti Coons pitää Yhdysvaltain osallisuutta huonona ideana. Hänen mukaansa Turkin nikottelu on vaarassa heikentää Turkin ja Yhdysvaltain suhteita merkittävästi.

2. Venäjän reaktio Naton laajentumiseen ei näytä huolestuttavan liiaksi.

Venäjä mainittiin kuulemisen aikana usein, mutta lähinnä kun senaattorit tuomitsivat Venäjän toimet tai puhuivat niiden aiheuttamasta muutoksesta Euroopan turvallisuuspolitiikassa.

Sen sijaan keskustelu Venäjän reaktiosta Naton laajentumiseen oli suppea.

Demokraattisenaattori Ben Cardin tiedusteli puolustusministeriön ja ulkoministeriön edustajilta, miten he uskovat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vaikuttavan Venäjän Vladimir Putinin päämääriin.

Apulaispuolustusministeri Celeste Wallander vastasi toteamalla, että Ruotsin ja Suomen jäsenyys vaikeuttaisi merkittävästi Venäjän kannalta minkäänlaisten sotilasoperaatioiden suunnittelua Natoa vastaan ja vahvistaisi sotilasliittoa erityisesti Itämerellä ja arktisilla alueilla.

Apulaispuolustusministeri Karen Donfried huomautti, että vaikka Yhdysvallat on huolissaan Suomen ja Ruotsin turvallisuudesta Nato-neuvotteluiden aikana, ulkoministeriö uskoo että Yhdysvallat pystyy liittolaistensa kanssa auttamaan maiden turvaamisessa.

Venäjän sivuuttaminen lyhyillä kommenteilla on huomionarvoista kahdesta syystä. Ensinnäkin, Yhdysvallat näyttää luottavan tämänhetkisiin turvallisuusjärjestelyihin.

Toiseksi, hyökkäyssodan alettua Venäjän kanta Naton laajenemiseen on ulkoasiainvaliokunnalle epäolennainen seikka. Kontrasti 1990-luvun Nato-neuvotteluihin on merkittävä, sillä tuolloin Venäjän kanssa käytiin paljon keskusteluita sotilasliiton aikeista.

3. Soraäänet puuttuivat – Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen linja on yhtenäisen todellisuuskäsityksen viimeisiä linnakkeita.

Jo ennen kuulemista oli selvää, että ulkoasiainvaliokunta kannattaa hyvin yksimielisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Valiokunta äänesti kesäkuun alkupuolella jäsenyysprosessin vauhdittamisen puolesta ilman vastalauseita.

Soraääniä ei kuultu myöskään keskiviikon kuulemisissa. Ainoa kriittisempi kysymys liittyi Suomen ja Ruotsin puolustusmenoihin, mutta vastaus oli yksinkertainen. Suomi käyttää jo nyt puolustukseen Naton vaatimat yli 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ruotsi taas täyttää Naton vaatimuksen siitä, että 20 prosenttia puolustusmenoista tulee suunnata uusiin hankintoihin.

Yksimielisyys on nyky-Yhdysvalloissa hämmentävä näky, ja kontrasti sisäpolitiikkaan on selvä juuri nyt.

Samalla viikolla kongressissa on järjestetty kuulemisia liittyen entisen presidentti Donald Trumpin vallankaappausyritykseen viime presidentinvaalien jälkeen. Kuulemisten ei kuitenkaan uskota yhtenäistävän käsitystä puolueiden välillä.

Sen sijaan turvallisuuspolitiikka on palautunut urilleen, ja Natoon liittyvät mielipide-erot puolueiden välillä ovat vähäisiä.

Lue myös:

.
.