Hyppää sisältöön
Tenämänkosken laavun liiteri.Tenämänkosken laavun päälle on kaatunut puu Puolangalla.Kaatuneita puita Taivalkosken Kylmäluomalla.Kaatuneista puista raivattu retkeilypolku Taivalkosken Kylmäluomalla.Kovassa tuulessa katkenneen männyn runko.Noora Karppinen, metsätalouden suunnittelija, MetsähallitusKuvassa Noora Karppinen, metsätalouden suunnittelija, Metsähallitus.Kaatuneita puita Puolangalla.Koristeltu kelo Taivalkoskella.Kuusentaimi.Koristeltu kelo Taivalkoskella.

Tuho muuttuu lahoksi

Rajuilmojen kaatamat puut olivat valtiolle miljoonavahinko, mutta monelle lajille ne tarjoavat uuden elinympäristön.

Vuosi sitten Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla riehui ennen juhannusta peräkkäisinä päivinä kolme rajuilmaa: Ahti, Paula ja Aatu.

Oulussa ulkoilija kuoli Ahti-rajuilman kaataman puun alle, lisäksi kaksi ihmistä loukkaantui. Puolangalla esimerkiksi tämän laavun ympäristö Suolijärvellä muuttui hetkessä.

Tässä laavun maisema ilmasta Paula-rajuilman jälkeen 2021 ja kesäkuussa 2022.

Keskikesän 2021 rajuilmat olivat tuhoisimpia pohjoisessa Suomessa vuosikymmeniin. Metsää tuhoutui laajoilta alueilta Utajärveltä Kuusamoon asti. Tuho näkyy yhä Kylmäluoman retkeilyalueella Taivalkoskella.

Metsähallitus on avannut Kylmänluoman retkeilyalueella kolme puiden tukkimaa retkeilyreittiä. Muutoin kaatuneet puut jäävät paikoilleen.

Taivalkoski ja Pudasjärvi kärsivät pahimmat vauriot Paula-rajuilmasta. Siellä oli useita yksittäisiä lähes totaalisia sadan hehtaarin laajuisia tuhoja. Valtion mailla tuhoja on yli 200 000 hehtaarin alueella.

Tuhoja on hakattu valtion mailta yhteensä noin 0,9 miljoonaa mottia. Tällä hetkellä metsästä pelastetaan arvopuuta teollisuudelle niin paljon kuin mahdollista.

Metsähallituksen suunnittelija Noora Karppinen oli Paula-rajuilman jälkeen myös Puolangan Askankylällä kartoittamassa myrskytuhoja. Pitkät kannot muistuttavat Paulan jäljistä.

Koska puut olivat kaatuneet juuriaan myöten, niitä oli vaikea saada ihan tyvestä sahattua.

Noora Karppinen, metsätalouden suunnittelija, Metsähallitus

Vaikka myrsky on kutsumaton vieras, on sillä metsälle myös positiivisia vaikutuksia. Lahopuut auttavat metsän monimuotoistumisessa, vaikka niitä olisi mahdollista saada ilman myrskyjäkin.

Kuollut puu lahoaa metsässä vuosikymmenten aikana vähitellen joko kaatuneena maapuuna tai ensin kuolleena pystypuuna ja myöhemmin maapuuna.

Useat eliölajit vaativat juuri niille sopivassa lahoamisen vaiheessa olevaa lahopuuta ravinnoksi, kasvualustaksi, kodiksi ja lisääntymispaikaksi.

Suomen metsien eliölajeista lahopuusta on riippuvaisia noin neljännes eli noin 5 000 lajia.

Tuomas Kallio, lajistoasiantuntija, Metsähallitus

Tämä puu on ollut maassa jo ennen Paula-rajuilmaa. Vuosien varrella lahopuuta hyödyntävät lukuisat lahottajasienet, sammalet, jäkälät, kovakuoriaiset ja muut hyönteiset sekä linnut.

Esimerkiksi tikka on ravinnonsaannissaan riippuvainen lahopuusta, josta se etsii hyönteisten toukkia. Tiaiset, helmipöllö ja leppälintu käyttävät lahopuun koloja pesäpaikkoinaan.

Näyttöä ei ole, että myrskyjen määrä olisi viime vuosina muuttunut, vaikka viime kesän myrsky oli poikkeuksellinen.

Arto Tolonen aluejohtaja, Metsähallituksen Metsätalous Oy

Kuolleet puut ovat osa tervettä ja luonnoltaan rikasta metsää. Metsänomistajat voivatkin lisätä lahopuuta ilman myrskyä, esimerkiksi olemalla tekemättä mitään puun kaaduttua tai kuoltua pystyyn.

Tekijät

TekstiSiiri Pohjoinen
KuvatTimo Sihvonen, Timo Nykyri, Sanna Kähkönen
VideotTimo Sihvonen