Hyppää sisältöön

Ukrainassa moni venäjänkielinen puhuu nyt ukrainaa – kielentutkija: "On ymmärrettävää, että valtavan trauman kokeneet luopuvat hyökkääjän kielestä"

Ukraina itsenäistyi liki kolme vuosikymmentä sitten ja moni vaihtoi puhekielensä venäjästä ukrainaan. Venäjän hyökkäys on kiihdyttänyt siirtymää. Maan ukrainankieliset asukkaat yrittävät kirittää muutosta kaikin keinoin.

Kiovalainen matkaopas vaihtoi työkielensä venäjästä ukrainaksi
Kiovalainen matkaopas vaihtoi työkielensä venäjästä ukrainaksi

KIOVA Kiovalainen matkaopas Serhij Savtšenko aloittaa kaikki opastetut kierroksensa ukrainaksi samoilla sanoilla.

– Kunnia Ukrainalle!

Ja yleisö vastaa:

– Sankareille kunnia!

Opastetuilla kierroksillaan Savtšenko esittelee Ukrainan pääkaupungin arkkitehtuurin helmiä.

Vielä reilut viisi vuotta sitten hänen työkielenään oli venäjä – osittain työnantajan vaatimuksesta, osittain olosuhteiden pakosta. Savtšenkon mukaan tietoa Kiovan historiallisista kohteista on perinteisesti välitetty venäjäksi.

Hän syntyi ukrainankieliseen perheeseen, mutta koulussa alkoi puhua tuntien ulkopuolella venäjää, sillä näin teki suurin osa hänen ikätovereistaan. Kahdeksannella luokalla Savtšenko päätti, että käyttää jatkossa ukrainan kieltä kaikkialla.

Työelämässä venäjän kieli tuntui Savtšenkosta loogiselta, koska Kiova oli kaupunki, jossa vaikuttivat monet venäläiset kirjailijat.

– Minusta tuntui, että Kiova on sellainen hienostunut kaupunki, josta voi kertoa vain venäjäksi. Mutta oikeastaan ei, Kiovasta voi ja pitää puhua ukrainaksi. Se tulee siitä vain hienostuneemmaksi ja aidommaksi.

Serhij Savtšenkon mielestä Kiovasta voi ja pitää kertoa enemmän ukrainan kielellä, vaikka kaupunginhistoriaan kuuluisi monia venäläisiä merkkihenkilöitä. Kuva: Oleksandr Kolosov / Yle

Vähitellen Savtšenko tajusi, että jos Kiovasta kertoo vain venäjänkielisiä tarinoita, suuri osa kaupungin historiasta, kulttuurista ja perinteistä jää paitsioon. Savtšenkon mukaan ukrainalaisia kirjailijoita esitellään häpeillen ja puhutaan mielummin tunnetuista venäläisistä, kuten kirjailija Mikhail Bulgakovista.

Savtšenkon asiakkaat ovat suhtautuneet kielenvaihtoon rauhallisesti. Pieni osa ei enää halunut tulla, mutta hänen kävelyretkensä löysivät ukrainankieliset kiovalaiset, joille ei aiemmin ollut ollut sellaisia tarjolla.

Viime aikoina Savtšenko huomasi, että hän inspiroi asiakkaitaan siirtymään ukrainan kieleen.

– Kierroksilleni tulee ihmisiä, jotka muistan aiemmilta kierroksiltani venäjänkielisinä. Nyt he puhuvat keskenään ja minulle ukrainaa, vaikka kukaan ei ole pyytänyt.

Sota muokkasi kielituntien aihekirjoa

Useat venäjänkieliset ovat vaihtaneet ukrainaan sodan myötä.

Monet pakenivat Itä-Ukrainasta maan länsiosiin ja päättivät luopua hyökkääjävaltion kielestä tai ainakin vähentää sen käyttöä. Niille, jotka eivät vielä osaa ukrainaa tarpeeksi, Lvivissä on tarjolla ilmaisia kielikursseja.

Ryhmät kokoontuvat joka viikko.

– Emme pidä luentoja kuten yliopistossa vaan harjoittelemme käytännön kieltä. Joka tunnilla on erillinen aihe, esimerkiksi kaupassa tai apteekissa käynti, uskonnolliset juhlat tai perinteet, kertoo projektikoordinaattori Maritška Tsymbaljuk.

Sen sijaan kodista tunneilla ei puhuta, sillä kotinsa menettäneille tai jättäneille se voi olla arkaluontoinen ja kipeä aihe. Projektin järjestäjät haluavat, että ukrainan kielen oppiminen toisi ihmisille iloa, ja niin se näyttää tekevän.

– Tunnit ovat erittäin kiinnostavia ja kuluvat leikiten. Luemme mielenkiintoisia kirjoja ja keskustelemme keskenämme. Se on vain tapa levätä arjesta, sanoo opiskelija Natalja Bugaj.

Hän on itse kotoisin Itä-Ukrainasta ja koko ikänsä elänyt venäjänkielisessä ympäristössä. Kun hän joutui sodan takia pakenemaan Lviviin, hän halusi käyttää ukrainaa enemmän päivittäisessä elämässään.

Päästyään Lviviin Natalja Budaj päätti parantaa ukrainan kielen taitoa. Kuva: Maxim Fedorov / Yle

Ukrainassa äidinkieli on tietoinen valinta

Ukrainan kielellä on ollut pitkä ja vaikea historia kansallisen identiteetin rakentajana. Venäjän keisarikunnassa 1800-luvulla kieltä syrjittiin systemaattisesti esimerkiksi kutsumalla sitä venäjän murteeksi tai kieltämällä painamasta ukrainan kielellä muuta kuin kaunokirjallisuutta.

Neuvostoliiton varhaisessa vaiheessa Ukrainassa sallittiin kansallinen herääminen, ja ukrainan kieli on kehittynyt nopeasti sivistyksen, taiteen, tieteen ja älymystön kieleksi. Mutta myöhemmin, kun kaikki neuvostokansalaiset piti sulauttaa yhdeksi kansakunnaksi, ukrainalaisten kielellisiä oikeuksia alettiin taas polkea.

Itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla ukrainasta tuli ainoa virallinen kieli. Vuoden 2020 kyselytutkimuksessa 73 Ukrainan väestöstä piti ukrainaa äidinkielenään, mutta vain 53 prosentti kertoi käyttävänsä sitä päivittäisessä elämässä. Noin kolmasosa kertoi äidinkielekseen venäjän.

Ukrainassa tehdyt tutkimukset osoittavat kuitenkin, että äidinkieli on ukrainalaisille tietoinen valinta. Moni venäjänkielisessä ympäristössä kasvanut ja elänyt ukrainalainen kertoo ädinkielekseen ukrainan, vaikka käyttäisi venäjää useammin kuin ukrainaa.

“He eivät näe muuta vaihtoehtoa”

Se, että suuri joukko ihmisiä luopuu omasta äidinkielestä ja siirtyy toiseen, on maailmanhistoriassa harvinaista, kertoo Ukrainan kielitilannetta tutkinut Michiganin osavaltion yliopiston vieraileva tutkija Irina Zajkovskaja. Viimeksi näin tapahtui 1930-luvulla, kun saksanjuutalaiset lähtivät kansallissosialisteja pakoon.

– On täysin ymmärrettävää, että näin valtavan trauman kokeneet luopuvat hyökkääjän kielestä. He eivät näe itselleen muuta vaihtoehtoa, toteaa Ylelle videohaastattelussa Zajkovskaja.

Juutalaiset siirtyivät saksasta uusien asuinmaidensa kieliin. Ukrainalaiset sen sijaan siirtyvät kotimaansa viralliseen kieleen, jota suuri osa heistä pitää omana kielenään.

Monet somebloggaajat ovat viime vuosina alkaneet puhua ukrainaa. He ovat jakaneet kokemuksiaan kielen vaihtamisesta. Sodan sytyttyä myös monet venäjänkielisinä tunnetut julkisuuden henkilöt ovat siirtyneet ukrainan kieleen.

Kaikki eivät ole valmiita luopumaan venäjästä kokonaan. Tämä ei lannista kielikurssien järjestäjiä. Oppitunteja Lvivissä pitävä Maritška Tsymbaljuk arvioi, että jopa kolmasosa hänen opiskelijoistaan alkaa puhua myös kotonaan ukrainaa.

Maritška Tsymbaljuk on ollut mukana järjestämässä ilmaisia ukrainan kielen kursseja jo usean vuoden ajan. Kuva: Maxim Fedorov / Yle

Kielitieteilijän mukaan syitä tutussa kielessä pysymiselle on monia. Osalla on oppimisvaikeuksia. Joillain on esimerkiksi iäkkäät vanhemmat, jotka eivät osaa muita kieliä, ja toiset eivät ole valmiita luopumaan venäjän kielellä hankituista lapsuudenmuistoista.

– Valitettavasti sota vie ihmisiltä mahdollisuuden olla ajattelematta omaa äidinkieltään, puhua sitä ilman, että se yhdistetään hyökkääjään, sanoo Zajkovskaja.

Serhij Savtšenko arvioi, että kielellinen muutos on hidas ja vaikea, mutta tuleville sukupolville elintärkeä prosessi. Hän toivoo, että ukrainaa kuullaan enemmän myös Kiovassa, joka perinteisesti mielletään enimmäkseen venäjänkieliseksi.

– Minun mielestäni Kiova, joka on aina ollut ukrainankielinen neuvostoajan myyteistä huolimatta, on pian taas enimmäkseen ukrainankielinen. Sillä se on Ukrainan pääkaupunki – oli, on ja tulee olemaan.

Lue myös:

.
.