Hyppää sisältöön

Eurooppa-kirje: Jos Bulgaria olisi Suomi, se tekisi kynnyskysymyksen luovutetusta Karjalasta ja ruotsinsuomalaisten asemasta

EU:n laajeneminen Balkanilla on tyssännyt kiistoihin, joissa keppihevosina ovat ikivanhat kunniakysymykset. Kirje jää tämän jälkeen kesätauolle.

Ylen EU-erikoistoimittaja Janne Toivonen. Kuva: Sakari Piippo / Yle, Mikael Crawford / Yle

On vielä valovuosi siihen, kun Länsi-Balkanin maissa oman lipun rinnalla saloissa liehuu EU-lippu.

Mitään muuta johtopäätöstä ei voi tehdä, kun katsoo kuinka hidasta EU-taivallus Euroopan kaakkoiskolkassa oikein on.

Pohjois-Makedoniasta tuli jäsenehdokas vuonna 2005, Serbiasta 2009, Montenegrosta 2010 ja Albaniasta 2014. Se tekee yhteenlaskettuna tasan 50 vuotta eli puoli vuosisataa hakuaikaa, eikä mikään maista ole vielä lähelläkään jäsenyyttä.

Vain Serbia ja ja Montenegro ovat ylipäätään päässeet varsinaisiin neuvotteluihin. Kumpikin on neuvotellut jo kymmenkunta vuotta, ja Montenegro on saanut maaliin kolme neuvottelulukua ja Serbia kaksi. Jäljellä on kymmeniä.

MYÖNNETTÄKÖÖN, että Balkanin lähtötilanne on haavainen.

Taustalla on pitkä ja brutaali tehosekoitus Jugoslaviasta 1990-luvun hajoamissotiin. Ne traumat eivät katoa vain kulauksella luumuviinaa tai annoksella Goran Bregovićin hykerryttävää musiikkia.

Toisaalta maat eivät enää ole avoimessa sotatilassa eivätkä täysin sekaisin. Ne ovat ehtineet paistua ainakin pinnoilta demokratioiksi, ja kaikissa EU-jäsenyydellä on kansan vankka tuki.

Kyse on kunniakysymyksistä.

ENSIN KREIKKA jarrutti vuosikaudet Pohjois-Makedonian jäsenyysneuvottelujen aloittamista, koska se ei halunnut maan kutsuvan itseään Makedoniaksi. Kreikalle oli kunniakysymys, että Makedonia-nimi oli varattu sen omalle historialliselle maakunnalle.

Kiista laukesi vasta 2018, kun Makedonia jousti nimensä Pohjois-Makedoniaksi. Sen jälkeen uutena jarruttajana aktivoitui Bulgaria.

Se pitää Makedoniassa puhuttua kieltä bulgarian murteena ja tahtoo, että Pohjois-Makedonia kirjaa maan bulgarialaisvähemmistön laajat oikeudet perustuslakiin.

Vielä viikko sitten näytti siltä, että Bulgarian länsimielinen hallitus pääsee asiasta yli ja sopuun, mutta tällä viikolla hallitus kaatui. Jos kansallismieliset saavat lisää valtaa, pelkona on paluu lähtöruutuun.

Serbia taas kokee pyhää yhteyttä Venäjään slaavilaisuuden ja ortodoksisuuden kautta. Kosovon itsenäisyyttä ja EU-ehdokasmaan asemaa se vastustaa henkeen ja vereen, koska serbit hävisivät vuonna 1389 taistelun ottomaaneja vastaan Kosovo Poljessa.

Paikka on nykyisen Kosovon alueella, ja siksi Serbia pitää Kosovoa historiallisesti osana itseään.

Ja niin edelleen. Tässä oli vasta alkua iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-taattojen aikaisten kunniakysymysten määrästä Balkanilla.

JOS VAIKKAPA Bulgaria olisi Suomi, se tekisi laajenemistilanteessa kynnyskysymyksen sellaisista asioista kuin luovutetun Karjalan suomensukuisten asukkaiden asema ja suomalaisten vähemmistökohtelu Ruotsissa.

Kuulisimme juhlavia tarinoita siitä, miten Petsamo oli saamelaisten ikivanha asuinsija ennen kuin Neuvostoliitto ryösti sen.

Samalla unohtaisimme sujuvasti sen, että suomalaiset itse pitivät 1900-luvun alun hengessä saamelaisia alempana rotuna. Kansallisiin kunniakysymyksiin kuuluu, että asian kääntöpuolista vaietaan. Ne sotkevat kunniakasta tarinaa.

Suomi on oppinut menemään eteenpäin kenties pienuutensa, kenties historiallisten syiden vuoksi. Luovutettu Karjala kaihersi aikansa mutta on nykysukupolville osa Venäjää, ei enää pyhiä suomalaisromanttisia laulumaita.

KYSE EI OLE tippaakaan eri asiasta kuin Balkanin historiaväännöissä.

Pyhistä kansallisista kunniakysymyksistä on enää lyhyt matka putinismiin, siihen että vuosisatain takaisilla tapahtumilla voidaan oikeuttaa nykypäivässä mitä tahansa.

Hyvää juhannusta,

Janne

Seuraavaksi kokoamani tärpit EU:n uutisista viikon varrelta.

Tulossa: Kirje jää kesälomalle – mutta edessä on tiivis uutiskesä

Nato-maiden huippukokous pidetään ensi viikolla keskiviikosta torstaihin Madridissa. Kulisseissa Turkkia on kammettu avaamaan Suomen ja Ruotsin jäsenyyden estävä umpisolmu – miten käy, Yle raportoi paikan päältä.

Venäjän hyökkäys Ukrainassa pitää EU:n varpaillaan halki heinäkuun. EU vetäytyy lomalle vasta elokuussa. Edelleen on tärkeä luodata Venäjän käsittämättömiltä tuntuvia toimia, ja näin tekee muun muassa emeritusprofessori Timo Vihavainen Brysselin koneen tuoreessa jaksossa.

Heinäkuussa jatkuvat myös taistelu talouden romahduksia ja inflaatiota vastaan, syksyn ilmastoneuvotteluihin valmistautuminen ja kaasuvarastojen täyttäminen talven varalle.

Vielä vastaus viime viikon visaan: Euroopan vanhin lentoasema on vuonna 1911 avattu Hampurin lentoasema. Sitä käyttivät ensin ennen kaikkea ilmalaivat. Matkustajamäärältään kenttä on ollut hiukan Helsinki-Vantaata pienempi.

Meiltä Eurooppa-kirjeen tekijöitä teille lukijoille hyvää kesää!

Voit keskustella kirjeen teemoista. Keskustelu on avoinna lauantai-iltaan klo 23:een saakka.

.
.