Hyppää sisältöön

Analyysi: Ukrainan EU-jäsenyys on kaunis ajatus ja valoa pimeyteen, mutta todennäköistä on, ettei se toteudu

Hakijastatus on Ukrainalle elintärkeä etappi, mutta laajeneminen on EU:lle iso ongelma, kirjoittaa EU-erikoistoimittaja Janne Toivonen.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi (oik.), Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron Kiovassa. Kuva: Sergey Dolzhenko / EPA

BRYSSEL EU-johtajilla oli eilen Brysselin illassa vain yksi vaihtoehto: hyväksyä Ukraina jäsenehdokkaaksi.

Tietenkin. Mitä muuta EU olisi voinut sanoa? Tarjota epämääräistä "eurooppalaista näkymää" kuten Georgialle?

Se olisi ollut lamauttava viesti maalle, johon Venäjä ampuu nyt 60 000 kranaattia (siirryt toiseen palveluun) päivässä.

Ukrainan ottaminen pikavauhtia jäsenehdokkaaksi on inhimillisesti ja myös reaalipoliittisesti järkipäätös.

Sillä asfaltoidaan Ukrainan hiekkaista tietä länteen, sen sijaan että Ukraina valitsisi jonkin muun tien, ja annetaan sille henkistä voimaa käydä ankaraa kulutussotaa.

Todellisuus on kuitenkin raaka.

On todennäköistä, ettei Ukrainasta tule nykymuotoisen Euroopan unionin jäsenmaata.

EU-puheenjohtajamaa Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi kipeän totuuden ääneen viime kuussa.

– Tiedämme varsin hyvin, että prosessi kestäisi useita vuosia, luultavammin useita vuosikymmeniä. Se on totuus, ellemme laske kriteerien rimaa ja määrittele uusiksi sitä mitä on EU:n yhtenäisyys, hän sanoi (siirryt toiseen palveluun).

Siis useita vuosikymmeniä. Paino jälkimmäisellä sanalla.

Zelenskyi ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Kuva: Ukrainan presidentinkanslia

Arvio on realistinen, kun katsoo miten EU:n laajeneminen on viime vuosina edennyt – tai siis jumittanut.

Pohjois-Makedonia hyväksyttiin EU:n hakijamaaksi vuonna 2005. On kulunut 17 vuotta, mutta virallisia neuvotteluja ei ole edes aloitettu, koska Kreikka ja Bulgaria ovat haranneet vastaan.

Serbiasta tuli ehdokasmaa vuonna 2009, Montenegrosta 2010 ja Albaniasta 2014. Mikään niistä ei ole lähelläkään jäsenyyttä, vaikka Serbia ja Montenegro ovat olleet neuvottelupöydässäkin jo noin kymmenen vuotta kumpikin.

Kaikki vähänkin kipeät kysymykset ovat ratkaisematta. Vain helpoissa on edistytty.

Länsi-Balkanin maat alkavat jo kypsyä porstuassa, mistä kertoo Albanian pääministeri Edi Raman ryöpytys prosessin hitautta kohtaan.

Turkki kypsyi jo aiemmin. Pääministeri Recep Tayyip Erdoğan oli 2000-luvun alussa uudistusmielinen EU:n kannattaja. Erityisesti Ranska ja Itävalta olivat avoimen vastahankaisia muslimimaalle, vaikka korulauseissa EU julisti siltaa kahden maailman välille.

Optimismi kuoli, bensa loppui ja Erdoğan luisui populismissaan itsevaltiuden tielle.

Päävastuu on aina hakijalla itsellään. Mutta on jatkuvasti epäselvää, ovatko EU:n ovet auki vaikka maat tekisivät mitä.

Kiova ohjusiskujen jälkeen. Kuva: Oleg Petrasyuk / EPA

EU:ssa on maita, jotka eivät halua kerhoon tällä haavaa yhtään uutta jäsentä.

Esimerkiksi Ranska haluaisi mieluummin syventää nyky-EU:ta. Tukea on tullut muun muassa Hollannilta ja Tanskalta.

Vaikka kaikki EU-maat puolsivat nyt Ukrainan ehdokkuutta, ne tukivat enemmänkin kaunista ajatusta jäsenyydestä kuin todellista halua saada Ukraina pikaisesti mukaan.

EU pelkää, että sisäinen hajaannus lisääntyy, jos mukaan liittyy maita jotka eivät täytä tiukkoja kriteereitä. Samalla hakijat pitäisi pitää tyytyväisinä, jotteivät ne luisu kohti Venäjää, Kiinaa tai arvaamattomuutta.

Mitä enemmän EU laajenee, sitä lähempänä on että myös alueelliset blokit sen sisällä vahvistuvat.

Se voi muovata koko EU:n uuteen uskoon.

Sodan kauhut läpikäyneiden maiden uudistushenki on vahva.

Mietitään vaikka, millaisia harppauksia Länsi- ja Pohjois-Eurooppa otti 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkeen.

Ukrainan tulevaisuus voi olla kirkas, jos se selviää sodasta. Jälleenrakennuksen ja tulevaisuudenuskon voima on valtava.

Silloin Ukrainalla on todellinen momentum kitkeä korruptiota ja oligarkkivaltaa rakenteistaan. Sen tien päässä on eurooppalainen arvoyhteisö ja tiivis kumppanuus.

Mutta todennäköisesti myös jotain muuta kuin nyt tuntemamme Euroopan unioni.

.
.