Hyppää sisältöön

Suomen lehdoista on jäljellä enää rippeet ja ne menettävät nopeasti luontoarvoaan – suojelu kiinnostaa metsänomistajia yhä enemmän

Kaikki Etelä-Suomen paras maatalousmaa on ennen pelloksi raivaamistaan ollut lehtoa. Nykyään arvokkaimpia lehtoja on jäljellä enää pieninä laikkuina peltojen reunoissa tai korjuulta säilyneissä talousmetsän palasissa.

Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen ja suuri Haapa lehtometsässä.
Ravinteikas multa on lehtometsän salaisuus. Lehtojen luontoarvot ovat häviämässä kuusettumisen ja talouskäytön myötä.

Äimälässä Pälkäneellä suurten metsälehmusten latvuskruunut ulottuvat parhaimmillaan parinkymmenen metrin leveydelle rungosta. Jokaisella puuyksilöllä on suuri vaikutus sen vaikutuspiirissä elävään eliöstöön.

– Latvuksessa elää näkymättömissä oma lajistonsa, rungolla toinen ja maan pinnassa omansa. Näin suuria metsälehmuksia on Suomessa vähän, sanoo luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.

Hiekkatie kulkee kukkivan maalaismaiseman läpi. Lehmukset kasvavat pienissä metsälaikuissa maanviljelysmaan keskellä. Laikut ovat lehtoja. Kaikki viljavimmat pellot ja niityt ovat aikanaan olleet lehtoa.

– Suuret pellot Lounais-Suomessa ja pienemmät vaikkapa täällä Pirkanmaalla. Kaikki on raivattu lehtomaasta.

Lehtipuuvaltaista lehtometsää Äimälän kylätien varressa Pälkäneellä. Kuva: Marko Melto / Yle

Luontoarvot katoavat – tekoja tarvitaan nopeasti

Lehtojen monimuotoisuus on tiedetty pitkään. Kuitenkin lehtojen kuusikoituminen ja muuttuminen osaksi talousmetsää on jatkunut edelleen. Lehtojen luontoarvot ovat häviämässä.

– Valtaosa jäljellä olevista lehdoista on kuusikoita. Lehdot kuusettuvat usein vanhetessaan, mutta kuusia on suosittu myös tarkoituksella, sanoo Ruutiainen.

Kuusi on ollut lehtopuista taloudellisesti arvokkain. Valoisia lehtipuulehtoja, kuten täällä Pälkäneellä, on hyvin vähän. Tämäkin lehtoalue tarvitsee hoitoa, jotta ei kasva täyteen kuusta.

Jukka Ruutiainen on sopinut maanomistajan kanssa, että kuusia raivataan pois. Metsänomistaja on ollut innolla mukana. Pähkinäpensaan vieressä on kuusen kantoja merkkeinä hoitotyöstä.

Luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen ja kuusta vähentämällä sijaa saanut pähkinäpensas Pälkäneläisessä lehdossa. Kuva: Marko Melto / Yle

Äimälän lehto on yksityistä suojelualuetta, mutta monimuotoisuutta pitäisi lisätä myös talousmetsissä, joita on jäljellä olevista lehdoistakin jopa 97%. Lehdot ovat arvokkaita hyvin pieninäkin palasina. Siksi Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeen neuvojat, kuten Ruutiainen tulevatkin nyt mielellään opastamaan lehdon säilyttämisessä ja hoidossa. Miksi luontoa pitää hoitaa?

– Joitakin alueita on hyvä hoitaa, jotta saataisiin palautettua vähän sitä monimuotoisuutta, joka täällä on joskus vallinnut. Lehtipuihin sitoutunut lajisto on hätää kärsimässä. Mutta on myös alueita, joille ei ole tarpeen tehdä mitään.

Suuri metsälehmus tekee jo itsessään elinympäristön monelle lajille.

Valmiutta luontokadon torjuntaan on olemassa

– Metsänomistajilla on valmiuksia ylläpitää näitä arvoja metsissään, jos vaan me metsäammattilaiset osaamme antaa neuvoja ja kertoa asioista metsänomistajille. Asiat paranevat, mutta pitäisi parantua aika pian koska luontokato on koko ajan päällä, Ruutiainen muistuttaa.

Kiinnostusta lehtoja kohtaan on nyt paljon. Metsäkeskuksen ja luonnonsuojelujärjestöjen kursseilla käy hyvin väkeä. Metsänomistajat tarjoavat kohteita METSO-ohjelman vapaaehtoiseen suojeluun ja saavat suojelusta saman suuruisen korvauksen kuin saisivat hakkuustakin. Myös hoitotyön kustannukset korvataan tarvittaessa.

Luonnonperintösäätiö saa myös yhteydenottoja, joissa halutaan säilyttää pala hienointa metsää. Mutta nyt on kiire. Suomalainen metsäluonto menettää koko ajan monimuotoisuuttaan. Jotta kiihtyvän puunkäytön vaikutuksia voidaan edes jossain määrin kompensoida, luontoarvoiltaan parhaat metsäalueet tulisi nyt löytää ja säilyttää.

Kosteita lehtoja on usein purojen varsilla ja tyypillisesti niissä kasvaa saniaisia, kuten kotkansiipeä ja hiirenporrasta. Kosteita lehtoja on 30 % kaikista lehdoista. Kuva: Jukka Ruutiainen

Lehdoissa on elämää enemmän kuin muualla

Ruutiainen kuopaisee kengällään metsämaata ja ottaa kouraansa maata. Se on multaa. Juuri lehtomaa on ravinteisuutensa takia ollut kaikkein halutuinta ottaa viljelykäyttöön.

– Harvat säilyneet lehdot ovat olemassa, koska ne ovat olleet vaikeita viljellä kivikkoisuuden tai mäkisyyden takia - tai ne ovat säilyneet purojen varsilla, sanoo Ruutiainen.

Mustapääkerttu, peippo, lehtokerttu, närhi, käki. Laulajia on Äimälässä äänessä paljon, vaikka on pesimäaika, eivätkä linnut ole laulajina aktiivisimmillaan. Lehdot ovat suomalaisen luonnon aarreaittoja. Lehdoissa sekä lajimäärä että yksilötiheys ovat metsämaista kaikkein suurimpia.

– Lintuyksilöitä voi pesiä parikymmentä kertaa se määrä mitä pesii puolukkatyypin kangasmetsässä, Ruutiainen havainnollistaa.

Monet uhanalaisista metsälinnuista elävät lehdoissa, mutta yleisempiäkin lajeja on niissä enemmän kuin kangasmetsissä.

Kasvilajisto on monipuolista. Kasveja on monessa kerroksessa. Puulajeja on paljon ja monet puut kasvavat ravinteikkaassa maassa suuriksi. Äimälässä valtava haapa odottelee kääpä kyljessään sopivaa tikkaa pesimään. Metsälehmuksessa on pikkutikan kolo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida torstaihin kello 23:een.

.
.