Hyppää sisältöön

Tutkijat etsivät nyt rannikolta superharvinaisuuksia – toiveena löytää muun muassa meriuposkuoriainen tai tähtimukulaparta

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma etsii tänä kesänä rannikkoalueilta seitsemää uhanalaista lajia Torniosta Haminaan.

Muun muassa tällainen Kökarissa kuvattu piikkinäkinparta on suuri harvinaisuus. Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Åbo Akademi

Meressä eläviä uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja kartoitetaan Suomen rannikkovesistä nyt tarkemmin kuin koskaan aiemmin.

Lajien esiintymistä ennustavien mallien avulla on valikoitu noin 200 aluetta, joilta etsitään seitsemää uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia Torniosta Haminaan. Tarkoituksen on tutkia, missä uhanalaiset lajit piilottelevat, ja mitkä asiat vaikuttavat niiden esiintymiseen.

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma Velmu on kartoittanut Suomen merialueita jo lähes kaksi vuosikymmentä.

Yksi uhanalaisista lajeista on tämä vedessä elävä meriuposkuoriainen. Kuva: Rami Laaksonen / Varsinais-Suomen ELY-keskus

Aiemmin uhanalaisia lajeja on kartoitettu tarkemmin Merenkurkussa ja Perämerellä, mutta nyt etsinnät yltävät myös eteläisille alueille.

Tänä kesänä kartoittajien vesikiikarissa ovat otalehtivita, lietetatar, tähtimukulaparta, nelilehtivesikuusi, vesipaunikko, upossarpio ja meriuposkuoriainen. Näiden lisäksi etsitään myös muun muassa erittäin uhanalaista piikkinäkinpartaista, josta havaintoja on toistaiseksi erittäin vähän.

Myös kaupunkien lähistöiltä

Lajikartoituksia tehdään myös kaupunkialueilla, kuten Porvoon edustalla, Espoonlahdella ja Vaasan keskustan tuntumassa.

Kartoitustiimit jakautuvat Merenkurkulle, Selkämerelle, Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Suurin osa tiimeistä on aloittanut työt juhannuksen jälkeen.

Lajikartoituksia tehdään muun muassa Espoonlahdessa. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Valitut alueet kartoitetaan neliömetri kerrallaan. Kartoitus on tarkkaa työtä, sillä esimerkiksi meriuposkuoriainen on vain seitsemän millimetriä pitkä kuoriaislaji. Kartoituksessa apuna toimivat vesikiikarit.

– Suuri osa lajeista viihtyy suojaisissa lahdissa, joten kartoittajilla on tiedossa mutakylpyjä ja ruovikoiden läpi rämpimistä, kertoo Metsähallituksen suunnittelija Rasmus Boman tiedotteessa.

Tähän mennessä kartoitettavista lajeista on löydetty otalehtivitaa Salon edustalta.

Suomenkin pysäytettävä luontokato

Uhanalaisten lajien kartoitus ja niiden elinalueiden suojelu on välttämätöntä meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, kerrotaan Metsähallituksen tiedotteessa. Kansainväliset sopimukset ja EU:n biodiversiteettistrategia edellyttävät Suomelta toimia luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Kartoituksessa käytetään usein apuna sup-lautaa. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus

Jos kartoitettavia lajeja havaitaan, pyritään niiden elinympäristö rauhoittamaan, kertoo tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskukselta.

– Luontokatoa pyritään vähentämään tarkentamalla harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintyminen ja turvaamalla viimeiset esiintymisalueet, sanoo Viitasalo.

Lajien katoaminen johtuu pääosin meren rehevöitymisestä, ruovikoitumisesta ja rantarakentamisesta.

.
.