Hyppää sisältöön

Kaksi kulkutautia ja inflaatio romahduttivat villisikatilojen määrän Suomessa – yrittäjä: "Vaikea sanoa, paljonko meitä jää jäljelle"

Villisikatarhat ovat käyneet Suomessa harvinaisiksi. Afrikkalaisen sikaruton uhka vaati investointeja, joihin moni yrittäjä ei ollut valmis. Myös korona-aika on koetellut alaa.

Villisikojen tarhaajat elävät hankalia aikoja
Villisikojen tarhaajat elävät hankalia aikoja

Villisian lihaa tuottavien maatilojen määrä on romahtanut Suomessa.

Suomen villisiankasvattajien yhdistys arvioi, että koko maassa toimii alle 20 villisikatarhaa. Määrä on alle puolet siitä, mitä se oli kymmenen vuotta sitten.

Rajun laskun ovat aiheuttaneet muun muassa kohonneet kustannukset. Villisikatiloilta on vuodesta 2018 lähtien vaadittu vankkoja sähköaitoja, jotta afrikkalainen sikarutto ei leviäisi.

Ravintoloita sulkenut korona-aika jatkoi alan syöksykierrettä.

– Kysyntä väheni ja isot asiakkaat kaikkosivat. Todella moni löi hanskat tiskiin, pohjoiskarjalainen villisikafarmari Juho Reinikainen kertoo.

Viinijärveläinen Juho Reinikainen on ollut villisikatilallinen lähes kymmenen vuotta. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Juuri nyt villisikatarhoja vaivaa yleinen kustannusten nousu. Reinikainen uskoo, että esimerkiksi polttoaineen ja rehun kohonneet hinnat karsivat yrittäjiä entisestään.

– Vaikea sanoa, paljonko meitä jäljelle jää. Ajat ovat vähintäänkin haastavat, hän sanoo.

Suurinkaan tila ei ole päätyö

Reinikaisen omistama Korpikarjun riistatila on yksi ani harvoista villisikatarhoista, jotka kuuluvat alan valtakunnalliseen yhdistykseen.

Tarhatut villisiat elävät varsin luonnonmukaisen elämän, yleensä keskellä metsää. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Viisijäseniseksi kutistunut yhdistys aiotaan ajaa alas lähiaikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ala lakkaisi olemasta.

– Sanoisin, että kyse on jäihin laittamisesta. Jos tuottajia tulee jonakin päivänä lisää, herätämme homman henkiin. Alustavia kyselyitä on tullut, ja alalla on yhdistykseen kuulumattomia tiloja eri puolilta Suomea, Reinikainen kertoo.

Reinikaisen villisikafarmilla röhkii hieman alle sata eri ikäistä sikaa. Tila on tätä nykyä tiettävästi Suomen suurin, sillä usean sadan villisian suurtarhat ovat kutistaneet toimintaansa sitä mukaa, kun ajat ovat käyneet tiukoiksi.

Yhdeksän vuotta alalla toiminut Reinikainen sanoo oman bisneksensä rullaavan tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvin.

– Kysyntää on paljon joulun alla, minkä lisäksi tapahtumien ja ravintoloiden virkistyminen on helpottanut muun vuoden tilannetta. Päätyöksi tämän kokoluokan tarhauksesta ei ole, mutta sivutoimena näen tässä edelleen paljonkin järkeä, hän kuvailee.

Juho Reinikaisen villisikatila sijaitsee syrjäisellä paikalla Pohjois-Karjalan Viinijärvellä. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Jatkaminen vaatii nyt luovuutta

Tarhatun villisian lihaa markkinoidaan eettisenä, koska siat saavat elää koko ikänsä metsän keskellä. Eläimet myös saavat harvoin antibiootteja ja ne lopetetaan teurastamon sijaan tarhassa.

Juho Reinikainen uskoo, että eettisyyden ja lähituotannon arvostus avaa mahdollisuuksia alan uuteen nousuun Suomessa. Juuri nyt villisian kasvattajilta vaaditaan hänen mielestään kuitenkin luovuutta.

– Kustannukset ovat niin korkeat, että etenkin sikojen ruokintaa pitää miettiä uudella tavalla. Yksi mahdollisuus ovat panimot, joilta voisi ehkä saada mäskiä syötäväksi. Villisiat ovat onneksi lähes kaikkiruokaisia, Reinikainen pohtii.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 3.7. klo 23:een asti.

Lue myös:

.
.