Hyppää sisältöön

Neitsyyden kertoja oli yksi kruunuhäiden erikoisuuksista – osia vanhasta hääperinteestä pidetään paikoin yllä edelleen

Vanha kruunuhääperinne on jäämässä historiaan. Nykyhäissä morsiamen pukeutuminen ja hääohjelma ovat muuttuneet, mutta perinteinen häämusiikki, puikkaukset ja juustopaisti ovat edelleen käytössä monissa kaustilaisissa häissä.

Kaksi naista istuu jokirannassa. Toisella on kruunuhäiden morsiamen asu päällään: musta pitkä puku, valkoinen huntu ja korkea koristeltu kruunu.
Kruunuhääperinne kolmipäiväisine häineen on monin paikoin häipynyt unoholaan. Kaustislainen kaksikko on kiertänyt hoitolaitoksia hääperinne-esityksellään, jossa näitä muistoja herätellään soiton, tanssin ja tarinoinnin keinoin. Toimittajana ja kuvaajana on Raila Paavola.

1800-luvulla isot kolmipäiväiset kruunuhäät olivat näkyvä osa läntistä hääperinnettä.

Pohjalaismaakunnissa kruunuhäitä vietettiin vielä pitkään 1900-luvulle.

Kruunuhäät olivat yhteisöllinen iso tapahtuma, jonka valmisteluihin kyläläiset osallistuivat monin eri tavoin, esimerkiksi tarjoiluja valmistellen, penkkejä ja pöytiä pihoille keräillen ja hääpaikkaa koristellen.

Ohjelmaa hoitolaitoksiin

Entisaikojen kruunuhäät, ja häät ylipäänsä, ovat tunteita herättäviä tapahtumia.

Niinpä kaustislaiset serkukset muusikko, näyttelijä Tuija Hanhikoski ja musiikkipedagogi Vuokko Korva päättivät toteuttaa kiertueen, jossa kahden hengen voimin tuotiin vanhaa hääperinnettä asumisyksiköihin Keski-Pohjanmaalla.

Kiertue toteutettiin Suomen kulttuurirahaston Keskipohjanmaan rahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apurahalla.

Ei Tinder-apuja

Kaikki tietysti alkaa siitä, että nuoripari löytää toisensa.

– Ei ollut Tinderiä, oli piiritanssit. Vanha väki ei paritansseja kovin hyvällä katsonut siihen aikaan, kertoo Vuokko Korva.

Kun sopiva kumppani löytyi, lähdettiin kihloille. Kihlakaupungista tultaessa paria odotti vastaanpanijaiset eli kylän nuoriväki oli vastaanottamassa tulijoita jekutellen ja hassusti pukeutuneina, miehet naisiksi, naiset miehiksi.

Suvun muistista apua

Hanhikoski ja Korva ovat taustatyönä esityksensä käsikirjoitukseen haastatelleet muun muassa isotätiään, joka vietti kolmipäiväisiä kaksoishäitään vuonna 1946 Kaustisella. Niissä samoissa häissä vihittiin myös Hanhikosken ja Korvan isovanhemmat.

Korvan mukaan esitys tuntui henkilökohtaiselta, kun käsikirjoitukseen laitettiin mukaan asioita isotädin häistä:

– Kokkolasta haettiin ostonisua eli -pullaa, kun se oli parempaa. Oikeastaan kokkolalaiseen leipomoon vietiin omien lehmien maito nisua varten, että olisi ostoiseksi laskettavaa. Kylän emännät toivat kaikki leipäjuustot juustopaistiin, joka oli hääruoka. Mustasta pörssistä hommattiin sokeria.

Fiulit soi

Olennainen osa häätunnelmaa on pelimannimusiikki.

Koska se on liittynyt vahvasti häihin, se on myös säilynyt hyvin, erityisesti Perhonjokilaaksossa. Soitto-osaamista on siirretty tuleville polville ja fiulin eli viulun soitto pelimannisävelmineen on edelleen tärkeä osa arkea ja juhlaa.

Häiden musiikki on noudatellut häiden etenemistä, on ollut häihintulomarssia, kättelymarssia, fatimarssia...

– Pelimannimusiikin lisäksi on eri kunnissa saatettu laulaa virsiä tai soittaa muuta vanhaa häämusiikkia. Tämä on huomioitu esityksessä, kertoo Korva.

Palautetta on tullut niin keskusteluissa kuin esitykseen reagoinneissa.

– On voinut huomata, että kuulijat voivat olla muissa maailmoissa, mutta todella keskittyneesti seurataan ja tippaa tulee linssiin tutusta musiikista monelle. Tuntuu, että se saavuttaa, kuvailee Vuokko Korva.

– Olipa Teerijärvellä kuulija, joka muisteli 1930-luvulla Kaarlelassa pidettyjä kolmipäiväisiä kruunuhäitä, joissa oli ollut mukana.

Kruunu-Marjaanan avustuksella

Kolmipäiväisten häiden morsian puettiin pukijan avustuksella hääpaikan naapuritalossa, jos oma koti oli kauempana. Pohjanmaalla tunnettu morsianten pukija oli kaustislainen Kruunu-Marjaana.

Valkoiseen hääpukuun puettu morsian haettiin enimmäisenä kruunuhääpäivänä hääkulkueessa häätaloon.

Ensimmäisissä hevoskieseissä oli sulhanen, toisissa pelimannit, perässä tulivat vihkiliinan pitäjät, jotka sitten häähuoneessa eli morsiaintaivaassa pitivät vihkiliinaa moriusparin yllä. Jonon jatkona oli hääväkeä.

Ensimmäisenä päivänä morsian oli pukeutunut valkoisen pukuun ja hopeakruunuun. Toisena päivänä asu muuttui mustaksi juhlapuvuksi ja päähän laitettiin korkea koristeellinen kruunu, jonka koristeisiin liittyi symboliikkaa.

Tuija Hanhikoski on pukeutunut kruunuhäiden morsiamen toisen päivän asuun. Kuva: Raila Paavola / Yle

Koskemattomuuskurkistus

Vanhempi väki saattoi pyytää morsianta hieman kumartumaan ja samalla kurkistaa kruunun sisään. Jos morsian oli neitsyt, ison kruunun sisälle oli saatettu piilottaa pienempi kunniankruunu.

Häätalossa pari vihittiin häähuoneessa eli morsiaintaivaassa. Keskellä huonetta oli pikkutaivas eli morsiustaivas. Se oli koristeellinen katos, jossa oli hääfransulakana, tumma lakana ja värikkäitä huiveja merkitsemässä neljää vuodenaikaa. Lisäksi oli yhdeksän liinaa ja keskellä kaksitoistasakarainen tähti. Vihkiliinaa pidettiin vihittäessä morsiusparin yllä.

Vihkimisen jälkeen olivat onnittelukättelyt pihalla. Tämän jälkeen syötiin, juotiin ja sitten oli purppurin vuoro.

Purppuri on moniosainen häätanssi, jonka soitto- ja tanssityylit vaihtelevat paikkakunnan, jopa kylän mukaan.

Asumisyksikköjä kiertävän esityksen ote tanssiperinteeseen on typistetympää.

– Minä pyörin ja hypin, nauraa Tuija Hanhikoski kuvaillen yhden naisen purppuriaan.

Perinne kuolee ja elää

Monet hääperinteet ovat hiipuneet ja häätavat yhtenäistyneet. Purppuriperinnettä on silti pidetty yllä varsinkin kansantanssitoiminnassa näihin päiviin asti.

– Joskus harvoin vielä tanssitaan häissä purppuria, mutta juustopaisti on pitänyt pintansa hääruokana jo toista sataa vuotta, kertovat Hanhikoski ja Korva.

Perinteisiin kruununhäihin ja purppuriin liitetty musiikki soi edelleen monissa häissä, vaikka ei enää purppuria tanssittaisikaan.

Puikkaukset ovat myös jääneet elämään eli siinä morsiusparia ja ainakin lähisukua nostetaan tuoleilla hihkuen ilmaan. Saatetaanpa siellä yläilmoissa tarjota suutelumahdollisuutta tuoleja tärisellen.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 3. heinäkuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

.
.