Hyppää sisältöön

Mehiläisjalostuksella kehitetään talvea ja tauteja paremmin kestävää kantaa – keinosiementäjä Timo Rahkola hurahti mehiläisiin jo mukulana

Jalostuksella on jo saatu aikaan esimerkiksi varroapunkille vastustuskykyistä kantaa.

Timo Rahkola mehiläispesällä
Mehiläisten keinosiementäjän käsi ei saa täristä, tiedetään alalla. Kauhajokelaisen Timo Rahkolan tavoitteena on jalostamalla muun muassa vähentää mehiläistarhojen talvitappioita.

Mehiläistarhaaja Timo Rahkolan paahteisella pihalla Kauhajoella, Päntäneen kylässä, otsalle kihoaa hikihelmi pelkästä puhumisesta.

Tarhuria helteinen mittarilukema jo aavistuksen ahdistaa, mutta mehiläiset viihtyvät, vakuuttaa Rahkola.

– Suomessa ei ole liian kuumaa mehiläisille, ne tykkäävät lämmöstä.

Suomen Mehiläishoitajain Liiton paikallisyhdistyksen, Etelä-Pohjanmaan Mehiläishoitajien, puheenjohtaja Timo Rahkola hurahti mehiläisiin jo 35 vuotta sitten.

– Koska en niitä mukulana saanut, niin aikuisena se on sitten lähtenyt ihan lapasesta, naurahtaa Rahkola.

Timo Rahkola kiinnostui mehiläisistä jo pikkupoikana. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Pian Rahkolaa alkoi kiinnostaa, miten tuotantoa voisi kehittää.

Hän innostui emokasvatuksesta ja emoja ryhdyttiin kasvattamaan ja pariuttamaan omalla kasvatustarhalla.

– Huomasin, että ne emot, jotka tuotantoalueella pariutuivat olivat oikeastaan aika kamalia. Parveilevia, kiukkuisia ja tekivät mitä sattui.

Tätä seurasi oivallus siitä, että keinosiemennys on vieläkin tehokkaampi tapa hallita kantaa.

Pari alan uranuurtajaa Suomessa oli jo saanut hyviä tuloksia ja niiden innoittamana Rahkola hankki omat keinosiemennysvälineet viime kesänä.

Lisääntyminen on kuhnurille, eli koiras mehiläiselle, kohtalokas tapahtuma sekä keinoseimennyksessä että luonnossa. Se menehtyy pariuduttuaan. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Käsi ei saa täristä

Mehiläisten keinosiemennys on yhä harvojen taitama ala, mutta osaajien joukko kasvaa hiljalleen.

Mehiläisten keinosiemennyksessä on kyse jalostuksen viemisestä huipputasolle. Se vaatii laajaa ymmärrystä mehiläisten toiminnasta, sekä vakaata kättä.

– Siinä ei saa käsi kauheasti täristä, sanoo Suomen mehiläishoitajainliiton johtokunnan puheenjohtaja Rami Heikkilä.

Keinosiemennykseen tarvitaan myös oma erityinen laitteistonsa, joita löytyy helpoiten ulkomailta.

Timo Rahkola löysi onnekkaasti omansa myyntipalstalta Suomesta. Laite on 25-vuotta vanha ja alan pioneerin Kari Pirhosen valmistama.

– Se on simppeli, paras ja mukautuvaisin, ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan tässäkään asiassa, Rahkola sanoo.

Kestävämpi kanta

Keinosiemenennyksellä pyritään kehittämään yhä kestävämpää mehiläiskantaa.

Suomalainen kanta juontaa juurensa pääosin eteläiseen Eurooppaan.

Suomalaiset mehiläiset kestävät nyt jo kylmää selvästi esimerkiksi italian serkkujaan paremmin, kiitos jalostustyön.

Toiveissa on, että keinosiemennyksen mahdollistamilla jalostusvalinnoilla voitaisiin jatkossa vaikuttaa myös mehiläisiä vaivaaviin tauteihin.

– Varroapunkki esimerkiksi on yksi mehiläistarhojen pahimmista taudeista ja aiheuttaa arviolta 80 prosenttia pesäkuolemista, Rami Heikkilä sanoo.

Mehiläisten keinosiemennys vaatii oman erityisen laitteistonsa - ja tarkkuutta. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Jalostuksella tauteja vastaan

Timo Rahkolan päätöksen lähteä kokeilemaan keinosiemennystä sinetöi nimenomaan huoli mehiläisiä enenevässä määrin vaivaavista sairauksista.

Kemikaalit eivät ole Suomessa vaihtoehto, vaikka niitä maailmalla käytetäänkin. Satokauden ulkopuolella voidaan käyttää orgaanisia happoja.

– Erilaiset taudit ja muut ongelmat, nostavat päätään niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Se että tehdään torjuntoja ja yritetään hoitaa mehiläisiä paremmin jalostaa kantaa vain huonompaan suuntaan. Ei se näinkään voi jatkua loputtomiin, Rahkola sanoo.

Mehiläisjalostuksella on jo saatu aikaan muun muassa varroapunkille vastustuskykyistä kantaa. Mehiläisten jalostuksessa on kuitenkin sudenkuoppansa, samat kuin eläinjalostuksessa muutenkin.

Kun saa esiin yhden vahvuuden, voi hukata toisen.

– Itseään voi ampua nilkkaan aina jos hyvin tarkkaa jalostustyötä tehdään. Pitää miettiä, ettei hukkaan niitä ominaisuuksia. Se on tasapainoilua, ei jalostustyö ole koskaan valmista.

Varroa-punkki on yksi pahimmista vitsauksista mehiläistarhoilla. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Uusia keinosiementäjiä koulutetaan

Suomen mehiläishoitajain liiton johtokunnan puheenjohtaja Rami Heikkilä on toiveikas sen suhteen, että mehiläisten jalostukseen liittyvät taidot leviävät tulevaisuudessa.

Asiaa vauhdittaa muun muassa Liiton mehiläishoito-ohjelma, johon on kirjattu monia toimenpiteitä, muun muassa varroapunkin torjunta.

Siinä missä Suomessa mehiläisten keinosiemennys on vielä lapsenkengissä, Timo Rahkola nimeää Puolan yhdeksi alan edelläkävijöistä.

Puolassa on suuri mehiläistiheys ja paljon eri rotuja.

– Siellä mehiläiset ovat vielä kamalampia kuin meillä, jos ne saavat lisääntyä vapaasti. Melkein kaikki keinosiemennetään, se on mietitty loppuun asti, kertoo Rahkola.

Mehiläisten keinosiementäjiä tarvitaan lisää, jotta jalostuksessa päästäisiin eteenpäin. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Joukko uusia potentiaalisia keinosiementäjiä saa oppia jälleen viikonloppuna Vesilahdella. Myös Timo Rahkola on siellä mukana apukouluttajana, yhdessä konkareiden kanssa.

Kun osaajien joukko kasvaa, päästään myös jalostuksessa pidemmälle, uskoo Timo Rahkola.

– Voidaan miettiä isompaan mittakaavaa, ettei tämä ole näpertyä, muutama kymmen emoa kesässä. Kyllä niitä pitäisi saada satoja, mielellään tuhansia tuotettua.

Aiheesta voi keskustella perjantaihin 1. heinäkuuta kello 23 asti.

.
.