Hyppää sisältöön

"Mikä on tulevan vaimosi nimi?" kysyttiin vihkikirkkoa varaavalta Panu Mäenpäältä – kaapista voidaan pakottaa ulos tahattomastikin

Helsinkiläinen Panu Mäenpää alkoi nuorena kanavoida ulkopuolisuuden tunnettaan aktivismiin. Nyt hän toimii Helsinki Pride -järjestön puheenjohtajana.

Panu Mäenpää ajattelee, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat muodostavat yhteisön, jota yhdistää kokemus ulkopuolisuuden tunteesta. Kuva: Sara Salmi / Yle

– Miten niin en voi lähteä Etelä-Afrikkaan osoittamaan mieltä ja vapauttamaan Nelson Mandelaa?

Näin tiukkasi 13-vuotias Panu Mäenpää vanhemmiltaan 80-luvun loppupuolella. Hän ei voinut ymmärtää, miten toisia ihmisiä saatettiin vainota tai passittaa vankilaan mielipiteidensä vuoksi. Eikä sitä, mikseivät vanhemmat päästäneet häntä taistelemaan Mandelan puolesta.

– Ehkä oli kuitenkin ihan hyvä, etteivät he maksaneet lentoja Etelä-Afrikkaan siinä vaiheessa, naurahtaa 47-vuotias Mäenpää nyt.

Hänessä syttynyt palo pitää syrjittyjen puolia ei kuitenkaan sammunut.

– Teini-iässä minua kutsuivat Greenpeace, Amnesty ja muut vastaavat järjestöt, jotka kotipaikkakunnallani Seinäjoella eivät olleet kuuminta hottia. Minulla oli kuitenkin vahva ajatus siitä, että minun täytyy toimia ihmisten puolesta, jotka eivät siihen itse välttämättä pysty.

Samalla, ehkä hieman asiaa tiedostamattakin, Mäenpää kanavoi omaa ulkopuolisuuden tunnettaan aktivismiinsa. Hän oli nimittäin samoihin aikoihin havainnut, ettei hän ole aivan samanlainen kuin moni muu.

Hän oli ymmärtänyt olevansa homoseksuaali.

Kokemus ulkopuolisuudesta yhdistää

Panu Mäenpään nuoruudessa 90-luvulla seksuaalivähemmistön kuuluminen ei ollut asia, josta juuri puhuttiin – ainakaan Etelä-Pohjanmaalla.

– Mutta kun muutin Jyväskylään opiskelemaan yliopistoon, törmäsin ensimmäistä kertaa toisiin vähemmistöön kuuluviin ihmisiin. Siellä pystyin puhumaan näistä asioista ja tunnustelemaan, millainen ihminen olen, Mäenpää kertoo.

Hän ajattelee, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat muodostavat yhteisön, jossa on ikään kuin jaettu kokemus ulkopuolisuuden tunteesta. Mäenpää on halunnut edistää vähemmistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa toimimalla puheenjohtajana ensin Setassa ja nyt Helsinki Pride -järjestössä. Näissä rooleissa hän on ollut usein myös mediassa kommentoimassa yhteisöä koskevia asioita.

Ulkopuolisuuden tunne ei silti ole täysin poistunut. Mäenpää ottaa esiin kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjoitukset liittyen seksuaalivähemmistöihin.

– Minulle tulee olo, etten olekaan kaikkien ihmisten silmissä yhdenvertainen, vaikka olen aivan tavallinen suomalainen. Silti joku ajattelee, että minut voi sysätä syrjään henkilökohtaisen ominaisuuteni takia.

Panu Mäenpää on tehnyt aktivistityötä vuosia. Kuva: Sara Salmi / Yle

Vähemmistöön kuuluvan voi vahingossa "pakottaa" kaapista ulos

Heteronormatiivisuus elää yhteiskunnassa vahvasti, ja sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan voi asettaa hankalaan tilanteeseen myös tahattomasti. Panu Mäenpää huomasi tämän esimerkiksi varatessaan vihkikirkkoa.

Puhelu jännitti häntä etukäteen paljon.

– Yritin rivien välistä viestiä, että tässä on kaksi miestä menossa naimisiin, jotta hän ei kysyisi minulta kysymystä, jonka hän sitten kuitenkin kysyi: Mikä on tulevan aviovaimosi nimi?

Mäenpää toteaa, että tällaisissa tilanteissa vähemmistöön kuuluva ikään kuin pakotetaan tulemaan kaapista tuntemattomalle ihmiselle. Samankaltaisia tilanteita voi tulla arjessa vastaan usein.

Toisaalta osa saattaa piilotella todellista itseään tuomitsemisen pelossa.

Mäenpää kertoo, että Euroopan perusoikeuksien viraston tekemän tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva jättää kertomatta asiasta työpaikallaan. Siitäkin syystä hän pitää äärettömän tärkeänä, että asiasta puhutaan julkisesti.

– Toimin entisessä työpaikassani esihenkilöasemassa. Oli todella pysäyttävää, kun samaan seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö sanoi minulle loppukeskustelussamme, kuinka tärkeää hänelle oli ollut nähdä, että seksuaalivähemmistöön kuuluva voi edetä urallaan ja päästä johtotehtäviin.

Tällä hetkellä Mäenpää työskentelee VR:n viestinnässä mediasuhteista ja yrityskulttuurista vastaavana johtajana.

Helsinki Pride -kulkue vuonna 2018. Siihen osallistui noin 100 000 ihmistä. Kuva: Berislav Jurišić / Yle

Helsingin Pride-kulkue järjestetään Oslon iskusta huolimatta

Ympäri Suomea ja maailmaa on juhlittu kesäkuussa Pride-viikkoja. Kolmisen viikkoa sitten sateenkaarioikeuksien puolesta marssittiin esimerkiksi Panu Mäenpään kotikonnuilla Seinäjoella.

– Pride-kulkueen tuominen sinne oli yksi tavoitteistani toimiessani aiemmin Setan puheenjohtajana, hän kertoo.

Helsingissä Pride-viikkoa juhlitaan puolestaan tällä viikolla. Se huipentuu lauantaina järjestettävään marssiin, joka viime vuosina ennen koronaa on kerännyt yli 100 000 osallistujaa.

Juhlaan on kuitenkin valmistauduttu ristiriitaisin tuntein. Viime viikonloppuna sateenkaariyhteisöä järkytti kahden ihmisen kuolema, kun radikalisoituneeksi islamistiksi epäilty asemies avasi tulen homobaarin edustalla Oslossa. Poliisin ohjeesta Pride-kulkue peruttiin Oslossa tapahtumien seurauksena.

Myös Helsinki Priden järjestäjät, Panu Mäenpää mukaan lukien, kokoontuivat välittömästi keskustelemaan, miten Suomessa menetellään. Yhdessä viranomaisten kanssa he päättivät, että tapahtuma järjestetään.

Mäenpää huomauttaa, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien historia on varsin lyhyt: homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa mielenterveysluokituksesta hänen ollessaan 6-vuotias ja kehotuskieltopykälä kumottiin vuonna 1999. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

– Historiamme on siten myös hauras, ja kuten olemme muualta maailmasta nähneet, ihmisten oikeudet voidaan pyyhkiä nopeasti pois. Siksi on tärkeää, että lauantaina marssitaan. Oslossa huudettiin iskun jälkeen: ’We are here, we are queer, we won't disappear’. Me emme katoa minnekään.

Aihetta käsiteltiin myös Yle Radio Suomen lähetyksessä torstaina 31.6.2022.

Lue seuraavaksi:

.
.