Hyppää sisältöön

Arkea maailmalta: Espanjan ja EU:n etelärajalla ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää – myös minut pidätettiin, kun raportoin rajalta

Juhannuksena vähintään 23 siirtolaista kuoli, kun he yrittivät ylittää Marokon ja Espanjan vastaisen rajan. Espanja on tehnyt siirtolaiskysymyksestä turvallisuuskysymyksen ja huutaa apuun Natoa.

Ylen Espanjan-kirjeenvaihtaja Maija Salmi arvioi Marokon tilannetta
Ylen Espanjan-kirjeenvaihtaja Maija Salmi arvioi Marokon tilannetta

Noin kymmenen vuotta sitten istuin pidätettynä marokkolaisella poliisiasemalla ja poltin vahvaa tupakkaa.

Paikkana oli Nadorin kaupunki lähellä Espanjan rajaa ja rikoksena vuorenrinnettä kävely.

Tupakkaa tarjosi kuulusteluja johtanut poliisi, jonka kollega oli hetkeä aiemmin ottanut minut kiinni matkalla Gurugú-vuoren siirtolaisleiriin.

Siellä Espanjaan yrittävät siirtolaiset pitivät majaansa ennen kuin he yrittivät hypätä rajaa halkovan aidan yli. Määränpäänä oli Melilla, Espanjalle kuuluva erillisalue Afrikan rannikolla ja samalla koko EU:n eteläraja.

Ilmapiiri kuulusteluissa oli savuinen, mutta leppoisa.

Näennäisen mukava poliisi oli kuitenkin huolissaan siitä, mitä olin tekemässä ja näkemässä. Poliisin tiedettiin tuhoavan leirejä telttoja polttamalla ja hakkaavan siirtolaisia, jotka eivät ehtineet pakoon.

Rajan yli päässeet siirtolaiset asetettiin karanteeniin Melillassa sijaitseviin vastaanottokeskuksiin. Kuva: Fadel Senna / AFP

Juhannuksena raja oli jälleen otsikoissa. Silloin sen yli yritti noin 2 000 siirtolaista.

Osa pääsi perille, mutta kymmenet kuolivat. Virallisten lähteiden mukaan kuolleita oli 23, ihmisoikeusjärjestöjen 37.

Sadat osoittivat mieltä Madridissa ja vaativat siirtolaisten kuolemien tutkintaa. Kuva: David Fernandez / EPA

Ihmisoikeusjärjestöjen kuvaamissa videoissa näkyy, kun siirtolaisjoukko pakenee kiipeämällä aidan päälle (siirryt toiseen palveluun).

Osa kuoli siirtolaisten kertomusten mukaan putoamalla.

Ennen videoiden näkemistä Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ehti onnitella Marokon viranomaisia esimerkillisestä toiminnasta.

Ihmisoikeusjärjestöt sekä YK (siirryt toiseen palveluun)syyttävät sekä Marokon että Espanjan poliisia liian kovista otteista.

Caminando Fronteras -järjestön mukaan loukkaantuneille ei tarjottu ensiapua edes Espanjan puolella.

Ympäri Espanjaa on osoitettu mieltä tapahtumien johdosta.

Espanjan ja Marokon välille pystytetty aita on kuusi metriä korkea ja 12 kilometriä pitkä. Sen yli yrittää vuosittain tuhansia siirtolaisia. Kuva: Fadel Senna / AFP

Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, miksi Marokon poliisi hyökkäsi maasta pois pyrkivien siirtolaisten kimppuun.

Tiedossa nimittäin on, ettei Marokko suhtaudu muualta Afrikasta tulleisiin erityisen lämpimästi.

Marokon poliisin toiminta on kuitenkin myös Espanjan ja koko EU:n rajapolitiikkaa.

Keväällä Espanja tunnusti monien yllätykseksi (siirryt toiseen palveluun) Marokon ja Algerian kiistakapulana olleen Länsi-Saharan kuuluvan Marokolle.

Päätöksen taustalla piili huoli Marokon vastaisen rajan vuotamisesta. Kun välit ovat kunnossa, Marokko tehostaa vastineeksi rajavalvontaa.

Siirtolaisten kuolema on Espanjalle kiusallinen asia.

Juhannuksen tapahtumat osoittavat, että rajavalvonnassa tarkoitus pyhittää keinot, eikä ylilyönneiltä tai edes ihmishengiltä vältytä.

Kun vuonna 2014 istuin savuisella poliisiasemalla, rajan läpi oli päässyt ennätysmäärä siirtolaisia. Kohteliaan, tupakkaa tarjoavan marokkolaiskomisarion vastuulla oli valvoa, ettei sama toistuisi.

Kuulustelut päättyivät, kun poliisit eivät löytäneet todisteita siitä, että olisin ollut vuorella katsomassa muuta kuin maisemia.

Sain matkaevääksi lisää tupakkaa, kyydin rajalle ja ystävällisen kehotuksen poistua maasta. Sitä en tosin noudattanut, vaan matkustin sairaalaan, jossa hoidettiin poliisin pahoinpitelemiä siirtolaisia.

Sairaalassa tapasin Gurugú-vuorella leiriä asuneita siirtolaisia, jotka makasivat järkyttyneinä vuoteissaan.

Huoneen lattialla oli rivissä virtsalla täytettyjä muovipulloja. Vessaan nuoret eivät päässeet, sillä heidän alaraajansa oli hakattu liikuntakyvyttömiksi.

Näin poliisi yritti varmistaa, ettei heistä olisi hetkeen rajan ylittäjiksi.

Huoneessa makaavat nuoret aikoivat kuitenkin yrittää niin kauan kuin he onnistuisivat.

Sudanilaissiirtolainen katsoo vastaanottokeskuksen aidan läpi. Suurin osa Melillaan yrittäneistä oli kotoisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Kuva: Fadel Senna / AFP

Vuosien takainen juttukeikka tuli juhannuksena elävästi mieleen.

Tragedia muistutus siitä, että paine EU:n etelärajalla tulee kasvamaan entisestään.

Lähtöhaluja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kiihdyttävät levottomuuksien lisäksi ilmastonmuutos ja Ukrainan sodan aiheuttama ruokapula. Sen tietävät Espanjan hallitus ja koko EU.

Viime viikolla järjestetyssä Madridin Nato-kokouksessa pääministeri Sánchez kutsui siirtolaisuutta turvallisuusuhaksi ja pyysi apua Natolta.

Samalla sopimus tekee siirtolaispolitiikasta turvallisuuspolitiikkaa.

Melkein kymmenen vuotta sitten kirjoittamani jutun otsikko oli ”Aita ei pysäytä unelmaa”.

Sen ei pitäisi myöskään sammuttaa kenenkään elämää.

.
.