Hyppää sisältöön

18-vuotias Rikiel Sirviö löysi sukupuoli-identiteettinsä ja kokee nyt vähemmistöstressiä, koska joutuu selittelemään sitä jatkuvasti muille

18-vuotiaalle sotkamolaiselle Rikiel Sirviölle sukupuoli-identiteetin löytäminen on ollut haastavaa ja palkitsevaa. 

Rikiel Sirviö neuvoo kaikkia rakastamaan itseään.
Rikiel Sirviö neuvoo kaikkia rakastamaan itseään.

– Kun aloin kyseenalaistaa omaa sukupuoli-identiteettiäni, etsin ja janosin tietoa siitä, millaisia identiteettejä on olemassa, kuvailee sotkamolainen Rikiel Sirviö.

Oman identiteetin etsiminen aiheutti kuitenkin hetkellisesti pahempaa kriisiä.

Viimeisen vuoden aikana hän on käynyt läpi abivuotta, pelon, häpeän ja vihan tunteita sekä nimikriisiä. Sirviö kertoo olleensa aina määrätietoinen ja päättäväinen ja tienneensä tarkkaan, millainen on. Oman silloisen identiteetin kyseenalaistaminen oli järkytys itselle.

– Totta kai jokaisella on erilaisia identiteettejä elämän varrella esimerkiksi harrastuksissa. Mutta kun identiteetti käsitteleekin sitä, miten muut ihmiset puhuvat sinusta, miten he kohtaavat sinut ja miten itse näet itsesi, se on täysin eri asia.

Sirviön kohdalla oman identiteetin hahmotus alkoi aavistuksesta, jota hän kutsuu sisältäpäin tulevaksi pieneksi harmaaksi ajatukseksi: olenkin jotain muuta. Sitten tuli ällistys, jonka jälkeen tuli järkytys.

– Jouduin kohtaamaan oman sisäisen transfobian, että minua vihataan yhteiskunnassa, miksi olen tällainen?

Kun Sirviö päätti antaa asian olla rauhassa, alkoi muunsukupuolisuus hiljalleen hahmottua itsekseen. Samalla hän alkoi huomata epäkohtia ympäristössä.

Toiveena on muunsukupuolisuuden tunnistaminen

Mitä enemmän Rikiel Sirviö on avoin itsestään, sitä useammin hän löytää itsensä kysymystuokiosta muiden kanssa. Hän kertoo kokevansa vähemmistöstressiä kellon ympäri.

Rikiel Sirviö on väsynyt toimimaan muiden tietosanakirjana. Kuva: Timo Valtteri Sihvonen / Yle

– Monilta tuntuu unohtuvan, että en ole enemmistön kävelevä tietokirja, olen vain ihminen. Kysymykset omista asioistani eivät haittaa, kunhan minulta on siihen lupa. Voi kuitenkin närkästyttää, väsyttää ja tuottaa lisää vähemmistöstressiä, jos pitää avata käsitteitä, jotka voisi helposti googlata ja joihin en itse haluaisi vastata.

Sirviö näkee myös, että Suomella on tekemistä laajemmin ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Pride-viikollakin yksi ajankohtaisia keskustelunaiheita on Suomen translaki.

– Toivon, että lakipohjaisesti muunsukupuolisuus tunnustettaisiin valtiontasolta. Että olisin olemassa. Tällä hetkellä en ole olemassa vaan Suomen valtio näkee minut naisena.

Sirviö toivoo, että uusi translaki tunnustaisi myös muunsukupuoliset, jotta heillä olisi mahdollisuus vaihtaa juridinen sukupuoli rekisteriin oikeaksi.

Lasten ja nuorten oikeudet herättävät keskustelua

Myös Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja Enni Happonen ja sateenkaarisaamelainen Niina Siivikko tuovat esiin haasteita Suomen ihmisoikeustilanteesta.

Siivikko työskentelee ihmisoikeuksien parissa Suomen YK-liitolla ja koordinoi keväällä 2022 sosiaali- ja terveysministeriön ja kansallisen lapsistrategian tilaamana translasten ja -nuorten kuulemisia translain uudistukseen liittyen.

– Valitettavasti maailma ei ole vielä valmis. Syrjintää ja väkivaltaa tai sen uhkaa esiintyy Suomessa vielä runsaasti. Meillä on esimerkiksi lainsäädännössä monta pahaa ongelmakohtaa, jotka asettavat ihmiset eriarvoisiin asemiin, kertoo Niina Siivikko.

Viivästyneen translain uudistumisessa keskustelua herättävät muun muassa lasten ja nuorten oikeudet.

– Translakia ollaan edelleen pitämässä vain täysi-ikäisten ulottuvissa, mikä pitää transnuoret visusti syrjäytymisriskin alla, kritisoi Niina Siivikko.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus haluaa tuoda esiin mahdollisuutta korjata juridista sukupuolta myös alaikäisenä.

– Me puhumme paljon esimerkiksi alaikäisten oikeuksista saada korjata juridinen sukupuoli, jotta fyysinen ja juridinen prosessi olisi mahdollista erottaa toisistaan, sanoo sosiaaliohjaaja Enni Happonen.

Sekä Happosen että Siivikon mukaan haasteena on se, että yhteiskunta tunnistaa sukupuoliksi vain naisen ja miehen, vaikka sukupuoli on itsemäärittelykysymys.

– Kukaan muu ei voi ulkopuolelta kertoa, mikä sukupuoli on. Meillä kaikilla on oikeus määritellä se itse, mutta myös olla määrittelemättä, Enni Happonen kiteyttää.

Rikiel Sirviö kritisoi sitä, että sukupuolijaottelu elää vahvana Suomessa.

– On ihme, miten paljon meidän pitää vakuutella sitä, että me olemme oikeasti ihmisiä ja me ansaitsemme, vaadimme ja tarvitsemme meidän oikeutemme.

Normit pakottavat ihmiset kaappiin

Samaan aikaan elää käsitys siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tulisi erikseen tulla kaapista ulos.

– Se on kerta kaikkiaan moraalisesti väärin. Tilanne, jossa joutuu tulemaan kaapista ulos vaikka ei haluaisi, on pahimmillaan sateenkaarevalle ihmiselle turvallisuusriski, sanoo Rikiel Sirviö.

Rikiel sirviö toivoo, että maailma muuttuisi heteronormatiivisesta yhdenvertaisemmaksi. Kuva: Timo Valtteri Sihvonen / Yle

Sirviö korostaa, että kaapit on yleisesti tarkoitettu rikottaviksi sukupuolisuuden ja heteronormatiivisuuden näkökannalta.

– Meidän ei tarvitsisi ikinä tulla kaapista ulos, eikä pitäisi olla yllätys, että jonkun lapsi on homo tai transsukupuolinen. Mutta niin kauan kuin kaappeja tarvitaan, niiden pitää olla turvallisia. On todella väärin patistaa toista tai itseään ulos kaapista.

Enni Happonen näkee syynä yhteiskunnan vahvan hetero- ja sukupuolinormin.

– Tehdään se oletus, että kaikki automaattisesti olisivat heteroita ja sitä miksi heidät on syntymässä määritelty. Sen takia ihmiset joutuvat tulemaan kaapista, Happonen pohtii.

Myös Niina Siivikko sanoo, että kenenkään ei tarvitse tulla kaapista ulos.

– Ymmärrän hyvin heitä, jotka eivät halua: monet pelkäävät pahimmillaan väkivaltaa tai syrjintää, ja sitten lievemmässä muodossa sitä, että olet kaikille sitten aina ensimmäisenä vain se transmies tai lesbo, etkä sinä itse.

Toisaalta jos joutuu olemaan kaapissa, myös seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus ovat siellä. Siivikon mukaan moni luuleekin, ettei tunne yhtään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ihmistä.

Esikuvia on tullut yhä enemmän

Rikiel Sirviö toivoo, että koulujen oppimateriaalit päivitettäisiin sateenkaarihistorian osalta.

– Omissa koulukirjoissani ei ollut muuta kuin terveyskirjoissa kerrottiin seksitaudeista.

Esimerkeiksi hän nostaa AIDS-kriisin merkityksen sateenkaariyhteisöön ja trans- ja muunsukupuolisten historian kautta aikojen.

– Esimerkiksi monissa alkuperäiskansoissa on jo pitkään tunnustettu transihmisten olemassaolo ja kunnioitettu heitä, Sirviö listaa.

Niina Siivikko ehdottaa myös koulujen seksuaalikasvatuksen päivittämistä, jotta kouluissa kerrottaisiin asioista kattavasti ja informatiivisesti.

– On tärkeää, että kaikki tietävät näistä asioista, mutta erityisen tärkeää se on omaa identiteettiään kipuileville nuorille, jotka voivat helposti luulla, että heissä olisi jotain vikaa, jos he eivät kuule tai näe muita samanlaisia ihmisiä, Siivikko sanoo.

Maailma on muuttumassa, uskoo Siivikko.

– Omassa nuoruudessamme meillä ei vielä ollut lainkaan sanoja transasioille eikä kovin paljon seksuaalisuuden moninaisuudellekaan. Nyt tilanne alkaa olla jo parempi.

Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden esikuvia on nykyään enemmän kuin ennen. Siivikko on ilahtunut esimerkiksi nuorista sateenkaarisaamelaisista, jotka toimivat esikuvina omille yhteisöilleen.

Enni Happonen ehdottaa myös kielenkäytön kehittämistä.

– Hyvät naiset ja herrat -tervehdyksen sijaan voisi sanoa hyvät naiset ja herrat ja muut, tai voidaan kertoa missä wc-tilat ovat ilman, että oletetaan ihmisen hakevan tietyn sukupuolen wc-tilaa.

Työpaikoilla keskustelua voi käydä kumppaneista tai ihmisistä määrittelemättä tai olettamatta, että kollega on ollut lomalla eri sukupuolta olevan, heteronormin mukaisen kumppanin kanssa, kertoo Enni Happonen.

Identiteetin hahmottaminen on avannut uusia ovia

Sirviön matka oman identiteetin hahmottamiseksi on edennyt hyväksynnän vaiheeseen. Hän kertoo, että oman identiteetin hahmottaminen on lisännyt myös rakkautta itseä kohtaan.

– Kun asiat ovat alkaneet selkiytyä, olen oppinut, että ansaitsen hyvää. Maailmassa on valmiiksi paljon vihaa toisia kohtaan erityisesti ihmisoikeuksien kannalta. Miksi minä vielä vihaisin itseäni?

Viikonloppuna Sirviö osallistuu Kainuu Prideen, joka järjestetään Kajaanissa samaan aikaan kuin Helsingissä toteutuu kolmen vuoden tauon jälkeen maan suurin ihmisoikeustapahtuma Helsinki Pride. Viikonlopun jälkeen Sirviö lähtee kumppaninsa kanssa lomamatkalle ulkomaille. Matka-asiakirjojen vuoksi hän ei ole tehnyt virallista nimenmuutosta, vaan se saa odottaa syksyyn.

– Työ on edelleen kesken, mutta se on sen arvoista. Olen antanut asian olla rauhassa, ja identiteetti on muotoutunut pikkuhiljaa. Minulla on tällä hetkellä turvallinen ja hyvä olla muunsukupuolisen laatikossa.

Sirviö toivoo, että syksyllä koittaviin ylioppilasjuhliin mennessä virallinen nimenmuutos on tullut voimaan, ja hän saa todistuksensa nimellä, joka kuvaa hänen identiteettiään. Alun haastavien tunteiden ja ajatusten jälkeen Sirviö on tyytyväinen.

– Haluaisin sanoa muille minun kaltaisilleni, että kaikki tulee järjestymään, älä huoli.

Pride-kulkue palaa Helsingin keskustaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Kulkuetta voi seurata suorana Ylen verkkosivuilla, Teemalla ja Areenassa 2.7. klo 11.50 alkaen.

Lue myös:

.
.