Hyppää sisältöön

Skeittiparkkien rakentaminen on käsityötä, ja se näkyy myös hinnassa – säästäminen rakennusvaiheessa on loppukäyttäjän aliarviointia, sanovat asiantuntijat

Jos skeittiparkkihankkeen toteuttamisessa ei oteta kunnolla huomioon harrastajien tarpeita, voi uusi parkki olla heti valmistuttuaan käyttökelvoton.

Mies hyppää skeittilaudalla ilmaan betonisella skeittiparkilla. Taustalla  on lapsia potkulautojen kanssa.
Turvallisuus ja toimivuus ovat tärkeitä lajin harrastajille. Seinäjoen Joupiskalla skeittiparkkia pääsivät suunnittelemaan myös sen käyttäjät.

Skeittaus, skuuttaus ja BMX-pyöräily ovat lisääntyneet erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Lisääntyneen harrastajajoukon myötä skeittiparkkeja ja pumptrack-ratoja rakennetaan jatkuvasti lisää ympäri Suomea.

Betoninen tuhannen neliön skeittiparkki maksaa arviolta noin 400 000–500 000 euroa, kertoo skeittiparkkeja, pumptrack-ratoja sekä Bike Parkkeja rakentavan ja suunnittelevan Trail It Oy:n Juhana Koivisto.

– Sekä pumptrack-radoissa että skeittiparkeissa käsityö pitää hinnan suhteellisen korkeana. Tarvitaan iso ja ammattitaitoinen tiimi ja kaikki tehdään käsin, Koivisto sanoo.

Lopulliseen hintalappuun vaikuttaa myös pohja, jonka päälle parkkia tai rataa rakennetaan. Lisäksi alueen laajuudella sekä rakentamiseen käytettävillä materiaaleilla on vaikutusta hintaan.

Skeittiparkeissa paras rakennusmateriaali on betoni, sillä se on asfalttia sileämpää. Ongelmaksi betonista rakennettavissa parkeissa kuitenkin koituu materiaalin kallis hinta.

– Usein kaupungeilla ja kunnilla budjetit ovat niukkoja, jolloin pelkkä betonin käyttö rajaisi parkkia todella pieneksi. Nykyään kuitenkin trendi on se, että skeittiparkeilla pitää olla tilaa.

Koivisto kertoo, että kustannustehokkaasti parkeille laajuutta saadaan yhdistelemällä hyvin suunniteltua asfalttipintaa ja betonirakenteita.

Joupiskan skeittiparkilta löytyy muun muassa pooli eli allas, jossa vauhdit voivat kasvaa hurjiksi. Kuva: Emilia Aho / Yle

Joupiskan skeittiparkki tuli todelliseen tarpeeseen

Seinäjoen Joupiskalle valmistui viime syksynä uusi skeittiparkki, jonka rakentaminen maksoi kokonaisuudessaan 360 000 euroa. Kaupungin hankkeena toteutettua skeittiparkkia tehtiin yhteistyönä useiden eri järjestöjen kanssa.

Seinäjoen liikuntatoimenjohtaja Jari Mäkelä kertoo, että skeittiparkin uupuminen on ollut vuosia kaupungissa suuri puute.

– Hanke tuli niin tarpeeseen lapsille ja nuorille kuin vaan ikinä voi.

Joupiskan skeittiparkilla kävijöitä on riittänyt aamusta iltaan. Myös ulkopaikkakuntalaiset ovat löytäneet uuden harrastuspaikan pariin. Varsinaisia vuoroja parkilla ei ole, mutta jakautuminen eri ikäluokkien välillä on tapahtunut itsestään.

– Nuoriso, joka harrastaa skuuteilla on siellä päivällä ja niin sanotut aikuisskeittarit myöhemmin illasta.

Joupiskan skeittiparkin lisäksi Seinäjoelle kaivattaisiin vielä vähintään kahta parkkia.

Seinäjokelaisen skeittiyhdistyksen Lakeuden Wallriver Skateboarding ry:n puheenjohtaja ja Joupiskan skeittiparkin rakentamisessa mukana ollut Ville Könönen kertoo, että parkeille on tarvetta turvallisuudenkin puolesta.

– Täällä on 7–10-vuotiaita skuuttaajia, jotka eivät vielä hallitse sääntöjä ja linjoja. Sitten kun tällainen satakiloinen äijä törmää pieneen lapseen, voi käydä hassusti.

Lakeuden Wallriver Skateboarding ry:n puheenjohtaja Ville Könönen on iloinen Joupiskan uudesta skeittiparkista, mutta kaipaa niitä lisää. Kuva: Emilia Aho / Yle

Kaupungit ja kunnat eivät aina ymmärrä huomioida loppukäyttäjiä

Joissain kunnissa ja kaupungeissa skeittiparkkeja on rakennettu ja rakennetaan miettien sitä, missä voitaisiin säästää.

Skeittiparkkisuunnitelmien toteuttajaksi on esimerkiksi voitu valita taho, joka ei ole erikoistunut parkkien rakentamiseen.

– Tällä hetkellä meillä on käynnissä keissi, jossa suunnittelimme hankkeen. Sen jälkeen meille ilmoitettiin, että tämänhän tekee kuka tahansa. Se oli ihan hirveää kuultavaa, Koivisto tuhahtaa.

Könönen arvelee, että paikkakunnan skeittareiden iällä on vaikutusta siihen, miten hyvin skeittiparkki rakennetaan.

– Näitä huonoja skeittiparkkeja on ehkä erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, joissa vanhempia skeittaajia ei ole hirveän paljon. Nuoremmat ovat innoissaan kun ylipäätään saadaan parkki, eikä sillä ole väliä minkälainen se on tai kuka sen tekee.

Skeittiparkit ovat hankkeina melko uusia.

Vaikka lajia on harrastettu vuosikymmenten ajan, Suomessa se on yleistynyt vasta 2000-luvun alun jälkeen. Siksi monilla skeittiparkkihankkeita vetävistä henkilöistä ei välttämättä ole kovinkaan hyvää tietämystä niiden rakentamisesta, kertoo Juuso Aalto Suomen Skeittibetonilta.

– Se on oikeastaan hanketta vetävästä ihmisestä kiinni, miten paljon hän jaksaa asioista ottaa selvää. Jos mielenkiintoa ei ole ja menee sieltä mistä aita on matalin, niin lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Parkkia rakentaessa huomioon tulis ottaa muun muassa se, miten erilaiset sieltä löytyvät objektiivit toimivat keskenään. On myös tärkeää, että liitoskohdat on valettu toisiinsa siten, ettei lauta tai skuutti tökkää niihin.

Skeittiparkkirakentamisen ammattitaso on Aallon mukaan Suomessa hyvin korkea. Monissa suomalaisissa firmoissa on ollut töissä ulkomaalaisia työntekijöitä, jolloin rakentamiseen on saatu uutta tietoa ja taitoa.

Aalto kertoo, että jotta tasosta saadaan pidettyä kiinni tarvitaan uusia haastavampia rakennusprojekteja.

– Täällä ei ole pariin vuoteen käynnistynyt mitään suurempia projekteja, jotka todella haastaisivat skeittiparkkirakentamista.

Sekä Aalto että Koivisto ovat yhtämieltä siitä, ettei skeittiparkkeja rakentaessa tule mennä halvin hinta edellä.

– Siinä menee usein vaan rahat hukkaan ja tulee huono lopputulos, toteaa Aalto.

– Loppukäyttäjä osaa varmasti arvostaa sitä, että ammattilaisia käytetään, Koivisto muistuttaa.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 14. elokuuta kello 23 asti.

Lue myös:

Betoninen ulkoparkki kerää kiitosta kemiläisnuorilta – skeittari Noel Rahikainen, 15: "Onhan se mukava, kun on kunnon parkki"

Seinäjoen skeittiparkki on nyt valmis, avajaisia vietetään ensi kesänä

Skeittareita on nyt ennätyksellisen paljon ja laji kiinnostaa myös tyttöjä – suosion taustalla muutakin kuin olympialaiset