Hyppää sisältöön

Politiikka on piirtynyt pelilaudoille aina – Suomessa 1880-luvun pelin kartta korosti itsenäisyyden henkeä Venäjän ikeessä

Suomen pelimuseon harvinaisessa näyttelyssä on pelien karttoja 150 vuoden ajalta. Usein ne kertovat maailmanpoliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Muutama vuosikymmen sitten digitaalisten pelien pelaajat piirsivät omia karttoja. Näin oli myös Eye of the Beholder -pelin (1990) kohdalla, jonka kansi on kuvassa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Afrikan tähti -pelin seikkailullinen kartta lienee kaikille suomalaisille se kaikkein tutuin, mutta Tampereella sijaitsevan Suomen pelimuseon uudessa näyttelyssä karttojen suhde peleihin valottuu kymmenillä muillakin esimerkeillä.

Kartta voi olla pelissä realistinen elementti tai puhdasta fantasiaa. Se voi opastaa ja olla pelaajan apuna, mutta voi johtaa myös tarkoituksellisesti harhaan.

Kuten itse pelit, ovat pelien kartatkin ajan myötä kehittyneet ja muuttuneet.

– Jos vanhat pelikartat olivat nimenomaan pelilautoja, on myöhemmin mukaan tullut oikean tilan käyttö. Ihmiset ovat muuttuneet liveroolipeleissä pelinappuloiksi, ja luonnollisestikin digitaalisten pelien kohdalla näkyy teknologian kehitys, Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn kuraattorina toiminut Heikki Jungman kertoo.

Niinpä esimerkisi Commodore 64:lle kahdeksankymmentäluvulla julkaistussa Euroopan kartta -videopelissä lennellään jo helikopterilla pelin osoittamiin paikkoihin.

City of Rauma -videopeliä, jossa rakennetaan Rauman kaupunkia todellisten elementtien pohjalta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Yksi Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn kuraattoreista eli Heikki Jungman. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

City of Rauma -videopeliin (2007) on otettu mallia SimCity-kaupunkirakennuspelistä, tosin sillä erotuksella, että Rauman rakennukset ja maantieteelliset yksityiskohdat ovat todellisia.

Vuoden 2018 Danakar: Räjähdysherkkä -liveroolipelissä pelialueena toimii Bengtsårin saari. Pelin dynamiikkaa ja todenmukaisuuttakin on lisännyt se, että pelaajille on jaettu alueen kartasta erilaisia versiota: toiset ovat saaneet lähes tyhjän kartan, toisten kartta on ollut täynnä yksityiskohtia ja informaatiota.

Danakar: Räjähdysherkkä -liveroolipelissä toisille pelaajille annetaan tällainen, lähes tyhjä kartta... Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
...kun taas toiset saavat informaatiota pursuavan kartan. Tällä tavoin korostetaan roolihahmojen erilaisuutta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kiina muuttui sodan takia Japaniksi

Historiallisten pelien yksi selkeä inspiraationlähde on sota. Toisen maailmansodan aikaisen, alun perin saksalaisen Syöksypommituspelin sääntöihin kuuluu, että pelilauta asetetaan ensin lattialle ja sitten siihen pudotetaan pelinappuloita, joilla tähdätään vaikkapa tehtaisiin. Siviilikohteita, kuten museoita tai sairaaloita, pyritään välttämään.

Todellisessa elämässä, kuten Ukrainan sodassa asiat ovat toisin: Venäjä tuhoaa systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ukrainalaisia siivilikohteita, sairaaloita, päiväkoteja, kouluja ja kirkkoja.

Syöksypommitus-peliä toisen maailmansodan ajalta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Syöksypommitus-pelissä pyritään osumaan punaisilla merkittyihin kohteisiin, kun taas sinisiä siviilikohteita pyritään välttämään. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Jatkosodan aikaisessa, railakkaasti nimetyssä Rintamaretkeily-pelissä liikutaan myös Suomen tuolloisten virallisten rajojen ulkopuolella. Reippailukohteina ovat muun muassa Aunuksen, Äänislinnan ja Kontupohjan maisemat.

– Suomen silloiset valloitukset Neuvostoliiton puolelta esitetään ikään kuin Suomeen kuuluvina alueina. Kartta voi johtaa harhaan, kun siihen liitetään vallankäyttöä: kartalla voidaan tuoda ilmi asioita jotka eivät pidä paikkaansa, tai sillä voidaan häivyttää ei-toivottuina näyttäytyviä asioita.

Peleissä olevat kartat ovat myös usein heijastelleet oman aikakautensa maailmanpoliittista tilannetta. Taistelukenttä-peli vuodelta 1905 on muokattu suomalaiseksi variaatioksi kiinalaisesta Xiangqi-pelistä, mutta sitä mainostettiin aikoinaan nimenomaan "japanilaisena sotapelinä".

Viittaus Japaniin johtunee tuohon aikaan käydystä Venäjän ja Japanin välisestä sodasta – Suomihan oli tuolloin osa Venäjän imperiumia, ja Kiina vaihtui näppärästi Japaniin ajankohtaisuutensa takia.

Jatkosodan aikaista Rintamaretkeily-peliä, jossa matkataan myös Suomen silloisten rajojen ulkopuolella. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Näyttelyn vanhimmassa pelissä vuodelta 1885 liikutaan Suomen suuriruhtinaskunnassa englantilaisen aristokraatin mukana. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Myös Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn vanhin pelikartta ottaa kantaa silloiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen.

Englantilaisen matka Suomessa -pelissä (1885) kuvitteellinen ja ilmeisen aristokraattinen britti Sir John Bull matkailee ympäri silloista Suomen suuriruhtinaskuntaa, jonka raja Venäjästä on vedetty yhtä paksulla viivalla kuin naapurimaa Ruotsinkin raja. Tällä haluttiin korostaa silloisen Suomen (melkein) itsenäiseksi koettua asemaa.

Pelillä on toinenkin viesti: Suomi ei ole mikään peräpohjolan periferia vaan moderni matkailumaa, joka houkuttelee kultaisille konnuilleen kansainvälisiä, Sir Johnin kaltaisia turisteja.

1960-luvun alun Pioneer City -pelin Pohjois-Amerikan karttaa, joka kuvasta arkkityyppistä käsitystä villistä lännestä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Epäillyt-pelin (2009) pelilauta esittää pikkutarkasti ja historialliseen tietoon nojaten Helsingin keskustan sellaisena, kuin se oli 1930-luvulla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kalevalainen kartta pohjautuu mytologiaan

Pelejä varten suunniteltuja kuvitteellisia karttoja edustaa muun muassa sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen Praedor-roolipeliä (2000) piirtämä kuvitteellisen Jaconian kartta. Sen tyyli lohikäärmeineen viittaa J.R.R. Tolkienin fantasiakarttojen kuvastoihin.

Kotimaisen, kulttisuosiota nauttivan My Summer Car -pelin (2016) kartta Peräjärven alueesta Alivieskoineen ja Rykipohjineen sisältää lukuisia realistisen kartan elementtejä, mutta on kuitenkin pelkkää kuvitelmaa.

Petri Hiltusen piirtämä Jaconia-fantasiamaailman kartta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Täällä kirjokannen alla -pelin (2011) kalevalainen kartta kuvastaa mytologista universumia. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kuten oikeat ja viralliset kartat, noudattavat myös pelikarttojen sekä todelliset että keksityt maailmat useimmiten renessanssiajalta peräisin olevaa rationaalista esittämistapaa.

Täällä kirjokannen alla -pelin (2011) kalevalainen kartta on selkeä poikkeus. Siinä maailman esittämiseen on haettu mytologisia lähtökohtia ja elementtejä.

– Nykynäkökulmasta katsottuna kartan ilmansuunnat ovat vinksahtaneet. Kartan keskiössä on maailmanpylväs, joka kannattelee taivaankantta ja koko maailmaa rajaa Tuonelan joki. Karttaan on haettu rautakauden henkeä varsin poikkeuksellisella tavalla, Heikki Jungman sanoo.

Mielikuvituksen maantiede -näyttelystä löytyy myös todellinen harvinaisuus, eli Tove ja Lars Janssonin piirtämä kartta vuoden 1957 Muumipeliin.

Tove Jansson on tunnetusti tehnyt Muumilaaksosta useitakin karttoja, joissa varsinaisen informaation sijaan mielikuvitus jyllää valtoimenaan. Pelin 1950-luvun version karttoja ei juurikaan ole liikkeellä.

– Metsästimme karttaa ensin erilaisista museoista, mutta tuloksetta. Sitten se löytyi sattumalta yhden kuraattorimme ystävän kesämökin ullakolta. Kartta on hyvässä kunnossa, vaikka se selvästi onkin ollut kovassa pelikäytössä, Heikki Jungman toteaa.

1950-luvun Muumi-pelin kartta on nykyisin kovaa keräilykamaa – kahvitahroistakin huolimatta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
.
.