Hyppää sisältöön

Analyysi: Boris Johnsonin saama poliittinen isku näyttää kohtalokkaalta – aika pääministerinä voidaan laskea kuukausissa tai tunneissa

Poliittisen eloonjäämisen mestarin Boris Johnsonin asema muuttuu entistä huterammaksi, arvioi Ylen Britannian-toimittaja Pasi Myöhänen.

Joko pääministeri Boris Johnsonin lähtölaskenta on alkanut? Kuva: Sean Gallup / EPA

LONTOO “Se on vain pintahaava!”

Näin väitti brittiläisen Monty Python -komediaryhmän klassikkosketsin ritari, joka vannoi jatkavansa taistelua vaikka häneltä oli lyöty kädet ja jalat irti.

Britannian pääministeri Boris Johnsonin tilanne alkaa näyttää samanlaiselta.

Johnsonin eroa odotettiin jo eilen tiistaina sen jälkeen, kun valtiovarainministeri Rishi Sunak ja terveysministeri Savid Javid ilmoittivat eroistaan.

Sunak sanoi erokirjeessään, että kansalla on oikeus odottaa maan johdon ottavan tehtävänsä vakavasti. Javid puolestaan arvioi, ettei Britannian nykyinen johto toimi kansallisten etujen nimissä. Hän myös sanoi, että kansan pitää voida vaatia johdolta korkeaa moraalia.

Käytännössä eronneet ministerit syyttivät erokirjeissään pääministeriä epärehellisyydestä, mikä on kahdelta tärkeältä entiseltä kollegalta kovaa tekstiä.

Pitkin päivää hallituksesta on lähtenyt myös liuta apulaisministereitä.

Boris Johnson selvisi kesäkuun alussa parlamentissa epäluottamusäänestyksestä, mutta tuolloinkin yli 40 prosenttia hänen puoluetovereistaan vaati hänen eroaan.

Sen jälkeen tyytymättömyys on kasvanut.

Puolue hävisi pari viikkoa sitten kaksi tärkeää täytevaalia, ja tutkimuksien mukaan konservatiivit kärsisivät suuria tappiota, jos parlamenttivaalit järjestettäisiin nyt.

Tänään julkaistun tutkimuksen mukaan ennätyksellisesti 69 prosenttia kansasta vaatii Johnsonin eroa.

Johnsonin tukijat alkavat huveta, ja syynä on myös puoluetovereiden itsesuojeluvaisto. Heistä entistä useampi katsoo, että pääministerin tueksi asettuvat saattavat hukkua poliittisesti Johnsonin mukana.

Viimeinen niitti eronneille ministereille oli se, että Johnson väitti olleensa tietämätön siitä, että puoluepiiskurin asemaan nostettu Chris Pincher oli syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kun kävi selväksi, että Johnsonia oli informoitu asiasta, hän väitti unohtaneensa sen ja pyysi Pincherin tukemista anteeksi.

Vaikka tapaus yksin ei olisi erottamisen arvoinen rike, mureni koronakieltojen aikaan pidettyjen juhlien vuoksi ryvettynyt luottamus Johnsonin arvostelukykyyn entisestään.

Kukaan Boris Johnsonin uraa seurannut ei voi sulkea pois mahdollisuutta, etteikö poliittisia luonnonlakeja uhmaava pääministeri voisi vielä vetäistä jänistä hatustaan – ja selvitä tästäkin. Tukijoita puolueessa on vielä jäljellä ja ulkoiset tekijät voivat tulla peliin, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan jo kertaalleen teki.

Se lykkäsi Johnsonin ongelmat syrjään ja sen jälkeen hän on saanut kiitosta jämäkästä turvallisuuspoliittisesta linjastaan – joka tosin olisi hyvin todennäköisesti ollut interventionistisen Britannian linja joka tapauksessa.

Mutta nyt jopa Johnsonille myötämieliset kommentaattorit Britanniassa katsovat laajasti, että pääministerinä jatkaminen on käynyt mahdottomaksi. Enää on kyse vain siitä milloin hän lähtee, eikä siitä, että Johnson hallitsisi Britanniaa vielä 2030-luvulla, kuten hän itse hiljattain uhosi.

Käytännössä asia on vaikeampi, sillä Johnsonin luottamuksesta ei voida äänestää uudelleen lähes vuoteen konservatiivipuolueen sisäisen säännön mukaan. Puolueessa vaaditaan kuitenkin äänekkäästi säännön muuttamista ja tämä voi olla mahdollista jo viikkojen sisällä.

Eroon pakottamisen lisäksi mahdollista on myös se, että Johnson itse päättelisi aikansa koittaneen – jopa lähitunteina.

Se on kuitenkin epätodennäköistä, sillä sinnikkyyden puutteesta Johnsonia ei voi syyttää. Kuten ei myöskään Monty Python -sketsin mustaa ritaria, joka vielä kädettömänä ja jalattomana uhkasi purevansa ohi pyrkivää kuningas Arthuria.

Mutta ei sketsin ritari kovin vakavasti otettava voima enää ollut, eikä loputtomassa lähtölaskennassa hoippuva pääministeri ole hyväksi Britanniallekaan.

Poliittinen epävavakaus tuo lisää taloudellisia ongelmia G7-maiden pahimmista inflaatiosta kärsivästä maalle – ja nakertaa sen uskottavuutta kansainvälisesti.

.
.