Hyppää sisältöön

Vastaavalta päätoimittajalta: Yle-laki rajaa sananvapautta

Hyvää laissa on tekstiuutisten määrittely julkisen palvelun tehtäväksi – se takaa uutiskilpailun maakunnissa, kirjoittaa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. 

Kuva: Antti Haanpää / Yle

Huomenna tämä teksti rikkoisi lakia.

En syyllisty herjaukseen tai perättömän tiedon välittämiseen, sisällön ei pitäisi olla muutenkaan rikollista, mutta uutta Yle-lakia tämä juttu rikkoo.

Se on pelkkää tekstiä. Sen sisältö ei liity Ylen tv-, radio- tai Areena-sisältöihin, siihen ei liity liikkuvaa kuvaa tai audiota. Teksti ei uutisoi nopeasti kehittyvää tapahtumaa. Tuskin se myöskään on kulttuuria tai oppisisältöjä. Siis lain vastainen.

Kirjoitukseni muuttuu lailliseksi, jos uutisoimme huomenna maanantaina (1.8.) voimaan tulevasta Yle-lain muutoksesta tai lukisin sen audioksi.

Yle on jo reilun vuoden ajan muuttanut digitaalista sisältöään tulevan lain hengen mukaiseksi.

Medialiitto kanteli 2017 EU-komissiolle Yleisradion tekstiuutisista. Kaupallisten kustantajien mielestä “digitaalisen sanomalehden” julkaiseminen verovaroin häiritsee lehtien digitaalista bisnestä ja on vastoin EU:n kilpailutukisääntelyä.

Viisi vuotta myöhemmin eduskunta tarkensi Yle-lakia. Tekstiuutiset todetaan julkisen palvelun perustehtäväksi, mutta samalla sille määriteltiin rajat. Yle-lain muutokset kelpasivat myös EU-komissiolle.

Yle on jo reilun vuoden ajan muuttanut digitaalista sisältöään tulevan lain hengen mukaiseksi. Liikkuvan kuvan ja audion osuutta on kasvatettu voimakkaasti. Se sopii hyvin Suomen vahvimmalle liikkuvan kuvan ja audion tekijälle ja osaajalle.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi Yle-lain muutosten olevan sananvapauden kannalta hankalia. Tekstin alussa kuvasin vastaavan päätoimittajan näkökulmasta yhden sananvapausongelman.

Joudumme miettimään uutisten julkaisemista muilla kuin journalistisilla perusteilla. Kysymykset eivät välttämättä ole ylipääsemättömiä, mutta toimituksen itsenäisen päätöksenteon kannalta Yle-laki hämmentää. Ja periaatteellisesti Yle-laki sisältää merkittävän sananvapauden kavennuksen.

Ukrainan sodan ja Venäjän sananvapauden tuhoamisen myötä ymmärrämme liiankin kipeästi, kuinka elintärkeä vapaa sana on. Sitä ei saa valta tai raha kahlita.

Medialiiton kantelussa on myös perusteongelma. Mikään tutkimus ei osoita, että yleisradioyhtiöiden julkaisemat tekstiuutiset heikentäisivät kaupallisen median digitaalista kilpailukykyä. Päinvastoin – tutkimusten mukaan Euroopassa laatujournalismia laajasti tuottava julkisen palvelun yhtiö näyttää tukevan maan kaupallisen median menestystä ja sananvapautta.

Suomessa iltapäivälehdet julkaisevat periaatteessa kaikki kiinnostavat uutiset ilmaiseksi heti. Uutinen ei ole enää pitkään aikaan ollut (tilattava) kauppatavara. Iltalehteen ja Ilta-Sanomiin verrattuna Yle on tekstiuutisissa pieni toimija.

En myöskään usko, että Ylen tekstiuutisilla on mitään merkitystä esimerkiksi Alma Median taloudelliseen tulokseen. Almahan antoi juuri (8.7.) positiivisen tulosvaroituksen. Liikevaihdon ja liikevoiton odotetaan kasvavan viime vuodesta. Viime vuodenkin numerot olivat jo erinomaiset (275,4 milj./61,1 milj.). Myös muut suuret mediakonsernit takovat kovia tuloksia.

Tekstiuutiset on nyt määritelty Ylen tehtäväksi. Se on kahdesta syystä erittäin tärkeää.

Yle-lain mukaan meidän on palveltava kaikkia Suomessa asuvia. Radion ja television rinnalle tarvitsemme hyvin toimivat digitaaliset alustat, jotta voisimme palvella jokaista suomalaista. Televisio ja radio eivät ole enää pitkään aikaan riittäneet toteuttamaan Yle-lain perusvaatimusta.

Jos Yle ei saisi julkaista tekstiuutisia, sananvapauden tilanne Suomessa heikkenisi merkittävästi. Lähes kaikissa maakunnissa on enää yksi maakuntamedia. Kakkoslehdet ovat kuolleet jo kauan sitten. Yle on maakunnissa haastaja, mutta ilman Yleä maakuntien Suomi olisi tekstiuutisten suhteen myös mediamonopolien Suomi.

Maakuntamedioiden omistus on voimakkaasti keskittynyt. Keskisuomalainen hallitsee puolta Suomea. Kaleva koko Pohjois-Suomea. Sanomat otti Aamulehden Tampereelta ja Satakunnan Kansan Porista. Keskittyminen ei tähän pysähdy.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka useimmat lehtiyhtiöt ovat julkisia yhtiöitä, valta on niissä voimakkaasti keskittynyt – jopa yksittäisille perheille.

Olemme tutkineet tarkkaan uutta Yle-lakia ja tulemme sitä noudattamaan prikulleen. Harras toive kuitenkin on, että sananvapauden rajoittamiseen tähtäävät operaatiot eivät enää toistuisi. En pidä kovin kunniakkaana, että kustantajia edustava järjestö lähti tälle tielle.

Ukrainan sodan ja Venäjän sananvapauden tuhoamisen myötä ymmärrämme liiankin kipeästi, kuinka elintärkeä vapaa sana on. Sitä ei saa valta tai raha kahlita.

Vanha viisaan kustantajan ehdoton ohje on aina ollut, että jos sana ja raha joutuvat vastakkain, sanan pitää aina voittaa. Yli kvartaalin katsottaessa sananvapaus, sana ja journalismin riippumattomuus ja rajoittamattomuus ovat myös parasta bisnestä.

Jouko Jokinen

Kirjoittaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja.

Aiheesta voi keskustella 1.8. kello 23:een saakka.

.
.