Hyppää sisältöön

Kutsu Tampereelle pelasti Sweeta Akbarin Talibanilta – nyt hän auttaa suomalaisopiskelijan kanssa muita koulutettuja afgaaninaisia turvaan

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole suoraa rahoitusta, jolla voitaisiin auttaa vaarassa olevia tutkijoita. Ukrainaan sellainen järjestyi, mutta afganistanilaisten kohdalla rahoituksesta ei ole keskusteltu.

Sweeta Akbari toimii Afghan Women Scholars -järjestön toimitusjohtajana. Järjestö on tiettävästi maailman ainoa, joka on keskittynyt auttamaan nimenomaan afganistanilaisia naisia. Kuva: Mari Jäntti / Yle

Koulutetut naiset ja ihmisoikeusaktivistit ovat tällä hetkellä suuressa vaarassa Afganistanissa. Näitä molempia on afganistanilainen Sweeta Akbari, joka pääsi pakenemaan maasta reilut puoli vuotta sitten.

Taliban-liike nousi valtaan viime vuoden elokuussa, kun Yhdysvaltojen johtama liittouma vetäytyi Afganistanista. Vaikka Talibanin johto puhui naisten oikeuksien kunnioittamisesta, tilanne maassa on naisten kannalta karmiva: heillä ei käytännössä ole mitään oikeuksia. Taliban on kieltänyt yläkouluikäisten tyttöjen koulunkäynnin ja naisopettajia on siirretty sivuun työstään.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuoreen raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan rauhallisiin mielenosoituksiin osallistuneita naisia on pidätetty ja kidutettu. Myös tyttöjen pakkoavioliittojen määrät ovat nousseet.

Kun Taliban kaappasi vallan, alkoivat Akbari ja hänen miehensä etsiä itselleen uutta työpaikkaa turvallisesta maasta. Akbari on kemiantekniikan tohtori. Etenkin Akbari pelkäsi henkensä edestä, sillä hän oli edellisen hallinnon aikana toiminut opetusministeriössä ja antanut julkisia haastatteluja tyttöjen koulutuksen tärkeydestä.

Akbari ei ollut ajatellut pakenemista Suomeen ennen kuin Tampereen yliopistossa globaalia terveyttä viimeistä vuotta opiskeleva Annina Rautalahti ehdotti sitä.

– Annina sai järjestettyä minulle ja miehelleni paikat Tampereen yliopistosta. Hän teki kärsivällisesti ja paljon töitä, jotta pääsisimme tänne.

Sopivat tieteenalat löytyivät ja kutsukirjeet lähetettiin yliopistolta jo viime vuoden elokuussa. Afganistanista on turha toivo päästä rajan yli ilman kutsukirjettä, jos aina silloinkaan. Taliban on pyrkinyt estämään ihmisiä pakenemaan maasta.

Useamman kuukauden kestäneen byrokratiaviidakon läpikäymisen jälkeen raskaana ollut Akbari pääsi vihdoin lentämään lumiseen Suomeen miehensä ja tyttärensä kanssa. Nyt pariskunta tekee väitöskirjan jälkeisiä jatko-opintoja Tampereen yliopistossa.

Annina Rautalahti on seurannut Afganistanin politiikkaa kymmenen vuoden ajan. Hän ajattelee, että Suomen tulisi tukea maan ihmisiä entistä paremmin. Kuva: Mari Jäntti / Yle

Tulijoita olisi, mutta vastaanottajia on vähän

Kun Annina Rautalahti yritti auttaa Sweeta Akbaria pääsemään perheineen turvaan, he saivat idean: Akbarin päästyä Suomeen, he perustaisivat yhdessä järjestön, joka auttaa afganistanilaisia naisia pääsemään maahan, jossa nämä voivat jatkaa opintojaan, tutkimuksiaan tai opettamista.

Järjestö laitettiin pystyyn maaliskuussa. Sen keskeinen tehtävä on etsiä naisille sopivia yliopistopaikkoja, joiden turvin he pääsisivät pois Afganistanista. Afgaaninaiset voivat lähettää järjestölle hakemuksen, jonka avulla prosessi pyörähtää käyntiin.

Ongelmana on kuitenkin vähäisten kumppanuusyliopistojen määrä.

Tällä hetkellä he käyvät neuvotteluita yliopistoihin Malesiaan, Ranskaan ja Turkkiin. Suomesta ainoastaan Tampereen yliopisto on mukana toiminnassa. Rautalahti peräänkuuluttaakin suomalaisten yliopistojen vastuuta auttaa naisia.

– Olisi hienoa, jos jokainen yliopisto kutsuisi vaikkapa kaksi tutkijaa tai opiskelijaa, sillä se voisi pelastaa nämä ihmiset ja toisi lisärikkautta akatemiamaailmaan.

Vielä ketään ei ole saatu järjestön kautta pois Afganistanista, mutta tahto on kova. Hakemuksia järjestölle on tullut noin 30. Niiden käsittely ei juuri etene ennen kuin sopivat yliopistokumppanit on löydetty.

– Prosessit ovat todella hitaita. Toivoisimme, että näihin asioihin saataisiin ketteryyttä, sillä nyt yhden palaverin järjestämiseen voi mennä kuukausia, Rautalahti sanoo.

Afgaaninaisten terveiset maailmalle.

Kaksikon perustama Afghan Women Scholars on tiettävästi maailman ainoa järjestö, joka on keskittynyt auttamaan nimenomaan afganistanilaisia naisia.

Samankaltaista apua eri puolille maailmaa oleville tutkijoille järjestää myös kansainvälinen Scholars at risk (SAR) -järjestö, joka auttaa myös miestutkijoita. Myös heidän yksi kohteensa on Afganistan. SAR-järjestössä on mukana suuri osa Suomen yliopistoista.

Järjestöön kuuluvasta Helsingin yliopistosta kerrotaan, että viime vuonna Afganistanin osalta käytiin keskusteluja myös ulkoministeriön kanssa.

– Toivomaamme rahoitusta ei silloin saatu järjestymään. Tätä keskustelua on kuitenkin tarkoitus jatkaa. Suuri haaste on myös maasta poistuminen ja Suomeen pääseminen, kun lähetystöä Kabulissa ei ole, kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Laitinen sanoo.

Useissa yliopistoissa on ollut nyt esillä Ukrainan tilanne. Oulun yliopistosta kerrotaan, että Ukrainasta ja myös muilta vaara-alueilta tuleville on avattu hakupaikkoja ja annettu ilmainen pääsy avoimen yliopiston kurssitarjontaan. Myös Aalto-yliopistosta on tarjottu ukrainalaisille opiskelupaikkoja.

– Saimme yli sata hakemusta ja tarjosimme opiskelupaikkoja 59 opiskelijalle, joista 29 ilmoitti ottavansa paikan vastaan. Suurin osa opiskelijoista aloittaa opintonsa elokuussa, Aalto-yliopiston viestintäpäällikkö Anu Salmi-Savilampi kertoo.

Myös Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto kuuluvat SAR-järjestöön.

Ukrainalaisten tukemiseen saatiin rahaa nopeasti

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole suoraa rahoitusta, jolla voitaisiin auttaa vaara-alueilla olevia tutkijoita.

Poikkeus tähän tehtiin kuitenkin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön varoin Suomen Akatemian kautta kanavoitui rahoitushaku toukokuussa. Opetusneuvos Paavo-Petri Ahonen kertoo, että rahoituksen avulla Suomeen on tulossa yhdeksän ukrainalaista tutkijaa.

– Ukrainan tilanne nousi viime keväänä niin valtavan isoksi aiheeksi, että valtion rahoitus pystyttiin järjestämään nopeasti.

Ahonen ei tiedä, että vastaavanlaisesta rahoituksesta olisi puhuttu esimerkiksi afganistanilaisten tutkijoiden kohdalla.

– Asiasta ollaan varmasti valmiita keskustelemaan. Siinä olisi kuitenkin harkinnan paikka, miten Afganistaniin pystyttäisiin kohdistamaan rahoitusta, niin ettei se menisi Talibanin kautta.

Ahonen muistuttaa, että valtioneuvostossa tehdään paljon niin sanotusti epäsuoraa tukemista vaara-alueilla olevien eteen. Suomalainen arvopohja, kuten ihmisoikeudet ja tasa-arvon merkitys, näkyvät ulkopolitiikassa.

– Vaikuttamista tapahtuu kansainvälisesti kaikessa hiljaisuudessa, mutta myös erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissa. Lisäksi ulkoministeriö tukee muun muassa tutkimusta kehitysyhteistyön kautta.

Toive paluusta kotimaahan elää

Sweeta Akbarin ja Annina Rautalahden tavoite on saada mahdollisimman monta naista turvaan Afganistanista.

Ennen Talibanin valtaannousua maassa pystyi opiskelemaan useita aloja, koulutettuja tai koulutusta haluavia naisia on paljon.

– Osa ystävistäni on päässyt pakenemaan, mutta moni on edelleen jumissa. Monet heistä ovat menettäneet työ- tai opiskelupaikkansa.

Akbari muistuttaa, että pelkkä koulutuksen puute ei ole ainoa ongelma maassa. Suuri osa naisista elää jatkuvassa pelossa.

Sekä Akbari että Rautalahti pitävät hyvänä sitä, että kaikkia hädässä olevia ihmisiä autetaan.

– Ukrainassa on nyt hätä, mutta tahtotila afganistanilaisten auttamiseksi on jäänyt vähäisemmälle. Uskon, että se johtuu osittain asenteista, mitä afganistanilaisia kohtaan on, Rautalahti sanoo.

Akbarin unelma olisi päästä vielä jonain päivänä takaisin kotimaahansa ja jatkaa siellä elämää koulutettuna naisena sekä ihmisoikeuksien puolustajana.

– Me palaamme vielä maahamme ja rakennamme sen uudelleen. Sitä ennen tarvitsemme paikan, jossa voimme olla turvassa.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta torstaihin kello 23:een saakka.

Lue myös:

.
.