Hyppää sisältöön
Mielipide
Tuberkuloosi

Auli Viitalan kolumni: Tuberkuloosi synnytti alakulttuurin, siihen ei korona onneksi pysty

Yskiminen koronan kourissa sai etsimään historiatietoa tuberkuloosista. Tubiakaan ei ole vielä voitettu, kirjoittaa Viitala.

Vihdoin minäkin sen sain. Olin ajatellut, ettei korona ehkä minua yhyttäisikään, mutta ilmeisesti juuri kenkään ei ole tämän kesän jälkeen enää koronaneitsyt. Reilun viikon eristäytyminen oli inspiroiva tila. Olen joskus eristäytynyt ihmisistä psyykkisen perussairauteni takia, mutta oli mahtavaa, kun kerrankin ahdisti vain fyysisesti.

En tarkoita ylevöittää astmaatikkojen tai muiden hengityssairaiden kärsimystä. Minulle koronaväsymys oli poikkeus ja siksi kiinnostava olotila.

Luulenpa, että en ole ainoa koronapotilas, joka kiinnostuu tuberkuloosista, maailman toiseksi tunnetuimmasta keuhkoihin iskeneestä pandemiasta. Mielikuvitukseni vei minut keuhkoparantolaan, jossa en olisikaan yksin vaan osa suurta, yskivää yhteisöä.

Toipuneille pidettiin läksiäiset ja tehtiin kunniakuja pihaan.

Kävin keväällä turistina Paimion parantolassa, jossa opas kertoi potilaiden järjestäytyneen suureellisesti. Jokaisella osastolla/kerroksella oli oma presidentti, lippu ja muut kansallissymbolit. Oli joukko ministereitä, joista kukin hoiti omaa rooteliaan: ulkoministeri esimerkiksi asioi muiden osastojen kanssa.

Toipuneille pidettiin läksiäiset ja tehtiin kunniakuja pihaan. Niitä, joiden matka vei enää pihan perällä olevaan Ruusukellariin, surtiin kuitenkin vain hiljaa, sillä Paimiossa ei virallisesti hyväksytty synkistelyä vaan uskottiin, että myönteinen mieliala auttaa keuhkotaudin voittamisessa.

Janosin lisää tietoa ja löysinkin nettidivarista aikalaiskuvauksen tubista ja parantolaelämästä. Maila Talvion “tarkoitusromaani” Ne 45 000 ilmestyi 1932. Siitä tehtiin myös valistuksellinen elokuva (siirryt toiseen palveluun); molemmat kustansi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys.

Osastojen ministereiden joukossa oli nimittäin myös lumpusteluministeri, jonka tonttia oli heilastelu, riiuu, seurustelu, yhdessä kulkeminen…

Talvio kertoo romaanissaan myös sen, mikä minua aivan erityisesti kiinnosti, kun aloin etsiä tietoa parantoloiden seuraelämästä. Osastojen ministereiden joukossa oli nimittäin myös lumpusteluministeri, jonka tonttia oli heilastelu, riiuu, seurustelu, yhdessä kulkeminen… (murrealueesta ja iästä riippuen).

Tuberkuloosiin sairastui kaikenikäisiä ihmisiä, ja jokainen taatusti mietti välillä omaa kuolemaansa, joten tietenkin ihmisillä oli myös kova kaipuu kokea romanttista, varmaan myös eroottista rakkautta. Paimiossakin on eräs polku, jota tiedetään kuljetun niissä aikeissa, mutta minä olen varma, että sellaista (terveys)mäntyä ei parantolan läheisyydestä löydy, joka ei olisi nähnyt jotain ihmissilmiltä piilotettua.

Seuraavaksi tietenkin yllyin hakemaan tietoa raskaudenehkäisystä ennen siitä kuuluisaa kuusikymmenlukua. Muille rakkaushistoriasta kiinnostuneille suosittelen etenkin A. F. Tannerin tietokirjaa työväelle: Lapsikysymys ja ehkäisyoppi (1909) (siirryt toiseen palveluun). Vain siveyteni estää minua siteeraamasta kirjasen oivaltavimpia kohtia.

Minäpä kirjoitan viihderomaanin tai romanttisen jatkokertomuksen, jossa lumpustellaan männikössä, ajattelin yksityiskaranteenissa ja piirsin juonikulkua kalenterin reunaan. Mutta sitten toivuin ja keskityin taas vain omaan lumpusteluuni ja juuri ennen vapautumista googletin, tarttuuko korona suudellessa vielä kahdeksantena päivänä.

Tuberkuloosi ei ole enää maailmanlaajuinen pandemia, mutta sitä ei ole voitettu vieläkään. Siihen sairastuu vuosittain 10 miljoonaa ihmistä. WHO on varoittanut (siirryt toiseen palveluun), että resurssien keskittäminen koronapandemiaan vaikeuttaa monin paikoin tuberkuloosin hoitoa. Tubiin on olemassa lääkkeet, mutta se leviää, jos sairastuneet eivät pääse hoidon piiriin.

Suomessa sairastuu tubiin vuosittain 250 ihmistä. Potilaat jakautuvat jyrkästi kahtia: täällä syntyneiden keski-ikä on 72 vuotta ja maahan muuttaneiden 36 vuotta. Tuberkuloosia on siis yhä myös nuorilla ihmisillä, ja valtakunnallisessa tuberkuloosiohjelmassa (2020) (siirryt toiseen palveluun) onkin toimintaohjeet esimerkiksi tubipotilaan synnytyksestä.

Keuhkoparantolat tyhjenivät 1940-luvun lopulla, kun tuberkuloosiin löytyi lääkitys ja vastasyntyneitä alettiin rokottaa sitä vastaan. Kiitos, lääketiede. Kiitos, hyvinvointivaltio.

Auli Viitala

Kirjoittaja on mielenterveyskuntoutuja.

Kolumnista voi keskustella 18.8. klo 23.00 saakka.