Hyppää sisältöön

Nuoret lähetetään lyhyen koulutuksen jälkeen käännyttämään suomalaisia uskoonsa – uusi elokuva näyttää lähetystyön karun arjen

Tania Anderson pelkäsi lapsena mormoneita, joihin myös hänen isänsä kuului. Nyt hän seuraa ensimmäisessä dokumenttielokuvassaan amerikkalaisten mormoninuorten matkaa Suomeen, josta he eivät tiedä etukäteen mitään.

Elokuvassa seurataan nuorten lähetyssaarnaajien matkaa valmistautumisesta kotiinpaluuseen asti. Kuva: Antti Savolainen / DanishBearProductions

Miten käännyttää suomalainen mormoniksi? Tänään ensi-iltansa saava dokumenttielokuva The Mission - Lähetyssaarnaajat kertoo neljän amerikkalaisen mormoninuoren matkasta Suomeen tekemään lähetystyötä.

Lähetyssaarnaajat saapuivat Suomeen elokuussa 2019 Yhdysvaltojen Utahista, joka on mormonismin sydänmaata. He eivät tienneet Suomesta etukäteen mitään.

– Luulen, että monen piti katsoa kartasta, missä Suomi on. He googlasivat Suomen ja näkivät lunta, metsää ja saunan, ohjaaja Tania Anderson kertoo.

Nuoret viettivät yhdeksän viikkoa koulutuskeskuksessa, jossa he opiskelivat muun muassa suomen kieltä.

Kaikkeen koulutuskeskus ei voinut kuitenkaan nuoria valmistaa. Anderson kertoo, että nuorille oli vaikeaa, kun he ymmärsivät, etteivät suomalaiset ota apua vastaan.

– Suomalaiset ovat hyvin ylpeitä ja itsenäisiä ihmisiä, Anderson sanoo.

Voit kuunnella Radio Suomen Päivän jutun The Mission -elokuvasta tästä, toimittaja Pia Parkkinen haastattelee ohjaaja Tania Andersonia:

“Ei ole mitään pelättävää”

Sveitsiläis-amerikkalais-brittiläinen Anderson on asunut eri puolilla maailmaa, viimeiset kaksitoista vuotta Suomessa. Hän pystyy siis samastumaan nuoriin, jotka saapuvat kaukaiseen Suomeen.

Aihe on Andersonille henkilökohtainen myös siksi, että hänen isänsä varttui mormoniperheessä. Andersonin isä erosi kirkosta juuri ennen kuin hänen olisi pitänyt lähteä lähetystyöhön, sillä hän sai tilaisuuden opiskella Euroopassa. Anderson kertoo jopa pelänneensä mormoneita lapsuudessaan.

Hän sai idean elokuvan tekemiseen loppuvuodesta 2016, mutta luvan saaminen mormonikirkolta kesti noin kaksi vuotta.

– Lopulta meillä oli onnea. Lähestysohjelman pomo, joka vastaa kaikista 16 000 lähetyssaarnaajasta ympäri maailmaa, palveli itse lähetystyönsä Suomessa 70-luvulla. Ehkä siksi se onnistui.

Elokuvan teon myötä Anderson kertoo ymmärtäneensä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.

– Kun on mahdollisuus seistä tasa-arvoisella maaperällä ja nähdä toinen ihminen toisena ihmisenä, ei ole mitään pelättävää.

Eurooppa on lähetyssaarnaajille vaikeinta aluetta. Käännynnäisiä tulee eniten Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Kuva: Antti Savolainen / DanishBearProductions

Raskaat työolosuhteet

Lähetystyöhön lähteminen on nuorelle mormonille usein ensimmäinen kerta, kun hän muuttaa pois kotoa ja asuu ilman perhettä.

Anderson kertoo, että erityisesti alussa vieraan kulttuurin keskellä eläminen oli monelle nuorelle haastavaa.

– Alussa yksi itki joka yö ennen kuin hän meni nukkumaan, koska hän huomasi, että hän ei puhu hyvin suomea ja siksi hän ei saa auttaa ihmisiä.

Myös työolosuhteet ovat raskaat: kadulla pitää seistä monta tuntia päivässä ja puhua ihmisten kanssa, joista lähes jokainen sanoo ei.

Lähetyssaarnaajat viettivät Suomessa kaksi vuotta, jonka aikana he onnistuivat käännyttämään vain muutamia ihmisiä. Anderson kertoo, että yksi lähetyssaarnaajista käännytti kolme, yksi yhden ja yksi ei yhtään suomalaista.

Torjunta tuntuu lähetyssaarnaajasta vaikealta.

– He luulevat, että he ovat epäonnistuneet. He kantavat tätä työtä vanhempien vuoksi, heidän kirkon vuoksi ja Jeesuksen vuoksi.

Anderson korostaa, että nuoret matkustavat ympäri maailma auttaakseen ihmisiä.

– On osa heidän ideologiaansa, että he haluavat puhua Jeesuksesta, mutta he haluavat aidosti auttaa ihmisiä jokapäiväisissä asioissa. Auttaa vanhuksia tien toiselle puolelle, auttaa tekemään lumitöitä ja tiskaamaan, auttaa yksinäisiä ihmisiä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella jutusta 6. elokuuta kello 23:een asti.

.
.