Hyppää sisältöön

Kun Jesse Haapala ajaa jet ski freestyleä, kyse ei ole mökkirantojen hurjastelusta – huipulle pääsy vaatii akrobatiaa ja rahaa

Suomessa on parikymmentä aktiivista jet ski freestylen ajajaa. Lajin liitosta muistutetaan, että tosissaan harrastavat noudattavat turvaohjeita ja harjoittelevat luvallisilla paikoilla, eivät mökkirannoilla.

Mies ja vesiskootteri ilmassa jäervepäällä pää alas päin
"Voltti on monen osatekijän summa", sanoo jet ski freestyle -ajaja Jesse Haapala.

Veden tyyni pinta rikkoutuu, kun vesijetin kaksitahti pärähtää käyntiin ja lähtee liikkeelle.

Jesse Haapala on tullut Kokkolasta treenaamaan stand up jet ski -freestyleä Kruunupyyssä sijaitsevalle hiekkamontulle. Se on ihanteellinen paikka lajille.

Ennen kutakin temppua Haapala kaasuttelee kevyesti ja etsii sopivaa aaltoa, josta ponnistaa ilmaan.

– Voltti on monen osatekijän summa. Siihen tarvitaan oman kehon hallintaa, koneen hallintaa, tasapainoilua ja akrobatiaa, kertoo Haapala.

Ensimmäisen voltin jälkeen meno kiihtyy. Tulee kolme volttia peräkkäin.

Kohta kone mätkähtää osittain kyljelleen ja melkein sammuu 360-asteen pyörähdyksen jälkeen.

– Konetila on rakennettu niin, että vesi poistuu sieltä tehokkaasti. Tarvitaan vain vähän kierroksia, niin se tyhjenee vedestä, Haapala selittää.

Laji marginaalissa

Suomen Jetsport Liiton puheenjohtaja Esa Taka-Prami kertoo, että tällä hetkellä Suomessa on noin 15–20 aktiivista jet ski -ajajaa.

– Nuoria pitäisi saada lisää, Taka-Prami sanoo.

Mies seisoo vedessä märkäpuvussa, vieressä  vesijetti
Jet ski freestyle -ajaja Jesse Haapala on käytännössä itse rakentanut jettinsä.

Laji on kuitenkin kallis, vaikka moottoriurheiluksi suhteellisen halpa. Jos maailmantasolle haluaa, pitää jettiin sijoittaa 20 000-30 000 euroa.

– Se on se syy, miksi ollaan vähän marginaalissa.

Suomen ja Viron välinen yhteistyö on tuonut mukavasti osallistujia kilpailuihin. Kilpailut ovat muuttuneet mielekkääksi suuremman osanottajamäärän kanssa.

– Puhutaan noin seitsemästäkymmenestä kilpailijasta per kilpailu. Vuorotellen ajetaan Virossa ja Suomessa, kertoo Taka-Prami.

Äänekästä hommaa

Taka–Prami murehtii sitä, että yksittäiset vapaa-ajan harrastelija-ajelijat eli niin sanotut mökkirällääjät pilaavat jet ski -harrastajien maineen.

– Ne jotka ajavat mökkirannoilla eivät ole liiton jäseniä eivätkä kuulu mitenkään lajiliiton toimintaan, hän sanoo.

Lajiliittoon kuuluvat harjoittelevat aina luvallisilla paikoilla.

– Veden täyttämiä louhoksia ja hiekkakuoppia on vaan vaikeaa löytää, Taka-Prami kertoo.

Turvavarusteet kunnossa

Jet ski tuntuu äkkiseltään vaaralliselta lajilta ja voisi luulla, että vahinkoja sattuu. Vesi kuitenkin pehmentää laskeutumista, kertoo Haapala.

Toni Hirvi on montulla paikalla “turvamiehen” roolissa, ihan varalta. Toni on aloittelija parin vuoden kokemuksella. Hänen harrastaminen painottuu enemmän “Old school-meininkiin” eli ajetaan suoraan ja kaarretaan loivaan, kuin oltaisiin 1980-1990 luvuilla. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Turvavarusteita ovat kypärän lisäksi kuivapuku ja pelastusliivi, joka ottaa vastaan myös osumia, sekä kengät, joissa on hyvä liukkaalla pitävä pohja.

Lisäksi tarvitaan ihmissilmät eli turvahenkilö maalle. Jos jotain sattuu, turvahenkilön tehtävä on hälyttää apua.

– Muutama mustelma on tullut mutta ei mitään vakavampaa, kertoo Haapala omista onnettomuuksistaan.

Jesse Haapala on rakennellut itse laitteensa ja lisäksi hänen pitää pitää kunnossa oma jettinsä.

– Se pitää huoltaa jokaisen harjoituksen päätteeksi.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 17. elokuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Tesla lensi dynamiitilla taivaan tuuliin, mutta sen sähkömoottori sai uuden elämän vanhassa Mersussa – auton tietokone luulee olevansa Tesla

Merten valtateillä on nyt vilkasta – venepoliisilla apuna 20 vesijettiä, merivartiosto huolissaan vuokraveneilijöiden taidoista

Kisapähkinä testaa yleisurheilutietäjän älynystyrät! Vastaa oikein viiteen perättäiseen kysymykseen ja osallistu kilpailuun