Hyppää sisältöön

Tutkijan mukaan viikinkielokuvien ja -sarjojen naiskuva on usein vinksallaan: "Naisten tehtävä on vain näyttää kauniilta"

Populaarikulttuurissa viikingit esitetään väkivaltaisina eivätkä naisten tehtävät välttämättä vastaa todellista kuvaa.

The Northman-elokuvassa on panostettu historialliseen taustatyöhön. Anya Taylor-Joy esittää elokuvassa Olgaa, slaavilaista noitaa. Kuva: Aidan Monaghan / FOCUS FEATURES

Viikinkiaika sijoittui 800–1000-luvuille. Aikaa leimasivat ryöstöretket ja valloitukset sekä kaupankäynti.

– Viikinki oli ammatti, ei identiteetti, muistuttaa Helsingissä vieraillut Oxfordin yliopiston Euroopan keskiajan tutkimuksen professori Carolyn Larrington.

Tämän takia viikingit nähdään miehisenä ammattikuntana myös populaarikulttuurissa. Elokuvakuvasto viikingeistä on väkivaltainen ja sotaisa.

Tämän päivän viikinkitarinoissa naiset saattavat jo olla mukana taistelemassa. Todisteet taistelevista naisista eivät ole kuitenkaan Larringtonin mukaan kovin vahvoja. Viikinkiaikaan sijoittuviin elokuviin hän kaipaakin historiallisesti todenmukaisempia naisia.

– Näemme paljon mielikuvituksellisia viikinkinaisia. Haluaisinkin nähdä enemmän naisia, jotka ovat kotona tekemässä töitä, jotka viikinkiajan naiset todella tekivät, kuten valmistamassa kankaita ja juustoa, leipomassa leipää.

Larrington toivoisi valkokankaalle enemmän tavallista elämää ja vähemmän dramatiikkaa.

– Joskus elokuvissa naisten tehtävä on vain näyttää kauniilta, olla seksiobjekteja ja huutaa, jos joku käy hänen kimppuunsa.

Professori Carolyn Larrington tutkii mytologioita ja saagoja. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Viikinkiajan naiset vaikuttivat kulissien takana

Larringtonin mukaan naiset jäivät todennäköisesti miesten sotaretkien aikana kotiin kasvattamaan lapsia ja hoitamaan maatilaa.

– Naiset olivat paljon mukana tekstiilityössä. He eivät vain valmistaneet vaatteita, vaan punoivat kankaat myös viikinkilaivoihin ja olivat näin mukana varustamassa niitä. Vei valtavasti aikaa ja vaivaa valmistaa edes yhden laivan purjeet saati sitten useamman.

Lähteet taistelevista viikinkinaisista eivät tutkijan mukaan ole vahvoja. Kuva Vikings-sarjan neljänneltä kaudelta. Kuva: History Channel / Courtesy Everett Collection/All Over Press

Larringtonin mukaan naisilla ei ollut julkista roolia, elleivät he olleet kuningattaria tai vaikutusvaltaisten miesten vaimoja.

– Mutta saagojen antamien tietojen mukaan uskomme, että kulissien takana naiset yrittivät hillitä miehiään tekemästä kaikenlaista hullua. Naiset eivät pelkästään hoitaneet kotia, vaan heillä oli paljon viisautta ja he olivat siksi asemassa, jossa pystyivät yksityisesti konsultoimaan miehiään siitä, miten toimia.

Tutkija ymmärtää suuren yleisön kiinnostuksen viikinkiaikaan

Carolyn Larrington on osallistunut kansainväliseen saagakirjallisuuden konferenssiin, joka houkutteli monen eri alan tutkijoita Helsinkiin ja Tallinnaan. Konferenssi on järjestetty 51:n vuoden ajan joka kolmas vuosi.

Saagat voivat kertoa perhe-elämästä, vauhdikkaista seikkailuista tai kuninkaiden tarinoista. Islantilaisen saagakirjallisuuden kukoistusaika sijoittuu keskiajalle, 1100–1400-luvuille.

Dosentti Sirpa Aallon mukaan saagakirjallisuus on hyvin heterogeeninen joukko. Tarinat voivat sisältää historiallista pohjaa tai olla sepitettyjä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

– Saagat ovat peili menneisyyteen. Ne kertovat ihmiselämän kirjoista, ja toimivat lähteinä myös arkielämän historiaa. Vaikka itse saaga olisi kirjoitettu 1200-luvulla, mutta se kuvaa 1000-luvun tapahtumia, voimme peilata niistä myös kirjoitusajankohdan elämää. Kirjoittajat tuskin kirjoittivat asioista, jotka olivat heille vieraita. Voimme tutkia saagoista ihmisten arkielämään, käyttäytymistä ja tunteiden historiaa, kertoo Oulun yliopiston dosentti Sirpa Aalto.

Saagakirjallisuuteen sisältyvät vahvasti myös viikingit, jotka kiehtovat tutkijoiden lisäksi myös suurta yleisöä.

Viikinkiajasta ja kulttuurista inspiroituneet tv-sarjat ja elokuvat kiinnostavat folkloristi ja Helsingin yliopiston dosentti Joonas Aholan mukaan ehkä siksi, että monimutkaisessa maailmasta halutaan päästä pakoon mutkattomampaan aikaan.

– Maailma, missä yksinkertaiset asiat kuten voima, kunnia ja sinnikkyys palkitaan menestyksellä. Jossa sitä ylistetään ja arvostetaan, jossa jokaisella ihmisellä on oma paikkansa ja tehtävänsä ja jossa kohtalolla on rooli, eikä se ole pelkkä epämääräinen sattuma. Mahdollisuus samaistua tällaiseen maailmaa on ainakin yksi tekijä, joka voisi toimia ainakin innoittavana tai alkusysäyksen antavana tekijänä, Ahola kuvaa viikinkiaikaan sijoittuvien elokuvien ja tv-sarjojen kiinnostuksen taustoja.

Folkloristi Joonas Ahola on saanut vastata monesti kysymykseen, miksi viikingit kiinnostavat nykypäivän ihmisiä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Sirpa Aallon mukaan elokuvien tarkoitus on myydä, joten yleensä valkokankaalle tuodut viikinkitarinat täyttyvät väkivallalla. Uudenlaisia näkökulmia tarjoaa tämän vuoden huhtikuussa julkaistu The Northman-elokuva. Sen historiallista tarkkuutta arvostetaan myös tutkijoiden piirissä.

– The Northman on myös ehkä väkivaltaan keskittyvä, mutta siitä tekee erilaisen moneen muuhun verrattuna se, että taustatyö on tehty todella pieteetillä. Elokuvan puvustukseen ja puitteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Osa konferenssin osallistujista on ollut konsultoimassa elokuvassa. Siinä esitettiin paljon rituaaleja, mikä on hyvin poikkeuksellista, Aalto kertoo.

Kulttuuriykkönen-podcastissa pureudutaan historioitsija Joonas Aholan sekä Kulttuuriykkösen tuottajan ja elokuvakriitikko Olli Kangassalon kanssa viikinkehin liitettyihin myytteihin sekä siihen, millaisena heidät esitetään populaarikulttuurissa.

Konferenssit kokoavat tutkijoita ja tutkimuksia yhteen

Joonas Aholan mukaan saagakirjallisuuden tutkimus voi hyvin niin Suomessa kuin maailmallakin. Tästä kertoo hänen mukaansa konferenssin iso osallistujamäärä.

– Erityisen hyvältä näyttää se, että näitä asioita halutaan tutkia Suomessa.

Aholan mukaan mielenkiintoista on, että saagojen tutkimuksessa nousee jatkuvasti uusia näkökulmia, jotka heijastuvat ympäröivästä yhteiskunnasta. Juuri nyt tutkijoita kiinnostavat saagoissa toiseuden ja vierauden tutkimus.

– Tässäkin konferenssissa on paljon siihen liittyviä papereita, Sirpa Aalto sanoo.

Sukupuolen ja tunteiden historiaa konferenssissa esitelleen Carolyne Larringtonin mukaan luennoilla on herännyt uusia ajatuksia myös viikinkiajan naishistoriallisesta näkökulmasta.

– Asia, jonka olen oppinut täällä konferenssissa, on se, miten tarinoita kirjoitettiin ylös. Naiset mahdollisesti tilasivat käsikirjoituksia, joihin tarinoita oli kirjoitettu ja tämä saattoi vaikuttaa siihen, millaisia tarinoita saagoihin päätyi ja millaisia naisia tarinoissa on.

Katso Yle Areenasta historia-dokumentti:

Islantilainen Gudrid Torbjörnintytärestä on kerrottu vanhoissa islantilaisissa saagoissa. Nyt historioitsijat avaavat hänen värikästä elämäänsä.

Lue myös:

Viikinkiajan sarvikypärät ovat pötyä mutta pronssikaudella totta – kertovatko ne Välimeren ja Pohjolan suorasta merireitistä 3 000 vuotta sitten?

Suomalaisetko viikinkejä? Tuore tutkimus kertoo viikinkiajasta Suomessa