Hyppää sisältöön

Yle Ukrainassa: Kramatorsk elää humanitaarisen avun varassa – Venäjä on tuhonnut työpaikat, kuten Fennovoimalle rakentaneen teräslaitoksen

Venäjän hyökkäyssota on tuhonnut teollistuneen Itä-Ukrainan talouden. Yle kävi Venäjän tuhoamassa tehtaassa, jonka piti rakentaa Fennovoiman ydinvoimalan painekattila.

Kramatorskissa humanitaarista apua tuodaan suoraan kotiin, koska monet eivät pysty liikkumaan. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Alituinen vaara Venäjän tulituksesta ei ole ainoa huolenaihe sodan keskellä. Siksi ruoanjakelupisteiden edustalla riittää ihmisiä.

Itä-Ukrainan Kramatorskissa lähes kaikki ovat riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Enemmistö on paennut sotaa, jäljellä olevista asukkaista moni on joko eläkeläinen tai tilapäisesti työtön.

World Central Kitchen jakaa ruokakasseja päivittäin. Avunsaajien nimet rekisteröidään. Kysyntä ylittää tarjonnan ja siksi on seurattava kuinka paljon apua kaikki saavat.

Ruoan lisäksi suuri ongelma on kaasu ja sähkö. Ne toimivat vain satunnaisesti ja sen takia esimerkiksi lämpimän ruoan valmistus on hankalaa.

Jakelupisteen toimintaa organisoi raavas mies nimeltään Ihor Kalimbets. Hänkin on työtön, kuten niin muutkin teollisuustyöntekijät Kramatorskissa.

Ihor Kalimbets ehti työskennellä yli kaksikymmentä vuotta terästehtaassa ennen kuin Venäjä tuhosi sen maaliskuun alussa. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Ennen Venäjän suurhyökkäystä Ihor työskenteli yhdessä kaupungin suurimmista teollisuuslaitoksista, Energomashspetsstalissa.

Osoittautuu, että kyseessä on juuri se laitos, jonka oli määrä valmistaa Fennovoiman uuden ydinvoimalan paineastia.

– Kyllä, saimme jo koulutusta Suomen ydinturvallisuudesta. Nyt venäläiset ovat tuhonneet tehtaan ohjuksilla, ja Suomi on luopunut Hanhikivestä, Ihor toteaa.

Energomashspetsstalin teollisuuslaitos on täysin tuhoutunut Venäjän ohjusiskussa. Kuva: Ihor Kalimbets

"Moni haisi vanhalta viinalta"

Järjestely oli erikoinen, koska ydinvoimalan toimittaja, Rosatom, on kiinteä osa Venäjän valtiota.

Itä-Ukrainassa Venäjä kävi Ukrainan vastaista hybridisotaa lähes kahdeksan vuotta ennen helmikuun suurhyökkäystä.

– Käsittääkseni, suomalaiset kävivät tutustumassa Venäjällä vastaavaan tehtaaseen. Kuulin, että suomalaiset valitsivat meidät, koska moni haisi vanhalta viinalta venäläisessä laitoksessa. Siellä oli muutenkin ongelmia laadun suhteen. Meidän toimintamme on modernia ja ammattimaista.

Tässä valtavassa terästehtaassa oli määrä valmistaa Fennovoiman uuden ydinvoimalan painekattila. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Menemme katsomaan valtavaa teräslaitosta, joka sijaitsee Kramatorskin kaupungin laidalla. Etäältä näkee selvästi, mihin Venäjän ohjukset ovat osuneet. Ihor jakaa kuvaamiaan videoita teollisuuslaitoksen sisätiloista.

– Venäjä ampui neljä ohjusta tänne. Rakennuksessa on valtava määrä öljyä, joka paloi kaksi päivää. Venäläisten propagandistien mukaan täällä oli asevarasto, mutta kaikki paikalliset voivat kertoa, ettei se pidä paikaansa. Venäjän osumien jälkeen täällä ei räjähdellyt.

Energomashspetsstalin teollisuuslaitos ei ole kaukana Kramatorskin kantakaupungista. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Ruokakasseja vanhusten kotiin

Kramatorsk on Ukrainan hallitsemista kaupungeista tärkein Itä-Ukrainan Donbasissa. Ennen sotaa alueella asui puoli miljoonaa ihmistä, nyt suuri osa on paennut.

Monia on kuollut Venäjän tulitettua Kramatorskia, mutta lähellä sijaitsevat Slovjansk ja Bakhmut ovat vielä lähempänä Venäjän hyökkäystä ja intesiivisemmän tulituksen kohteena.

Kramatorskissa monet rakennukset ovat vaurioituneet Venäjän tulituksessa. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Lähdemme World Central Kitchen -järjestön vapaaehtoisten kanssa viemään ruokakasseja vanhuksille, jotka eivät voi hakea niitä kaupungin keskustasta.

Kramatorskissa ja Donbasin muilla sota-alueilla on ylipäätään vaikeaa liikkua. Julkisesta liikenteestä vain pieni osa toimii.

Toinen ongelma on polttoaineen hinta, joka on pilvissä. Ihmisillä ei ole varaa tankata autojaan.

Avustuskassissa on peruselintarvikkeita. Kuva: Antti Kuronen / Yle

Kramatorskin asukkaista enemmistö on paennut sotaa. Lähempänä rintamaa pikkukaupungit ja kylät ovat lähes autioita.

Liian vanhoja lähtemään

Eläkeläiset Misha ja Anna asuvat neuvostoaikaisessa kerrostalossa Kramatorskin keskustassa. Anna ei pysty liikkumaan.

– Makaan tässä sängyssä ja mietin kuinka raskas tuo katto on. Kuolenko, kun sementti romahtaa päälleni ilmaiskussa, Anna sanoo sängystä.

World Central Kitchen pitää kirjaa jakamastaan avusta. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Kuva: Antti Kuronen / Yle

– Olemme liian vanhoja pakenemaan. Olemme eläneet ja työskennelleet koko ikämme Kramatorskissa. Miksi lähtisimme, Misha vastaa.

Molemmat ovat enemmän huolissaan lasten ja lastenlasten tulevaisuudesta.

– Tuemme Ukrainan armeijaa ja toivomme, että he voittavat sodan. Silloin lapsilla ja lastenlapsillamme olisi tulevaisuus, sanoo Misha.

He ovat riippuvaisia humanitaarisesta avusta.

Lapsuuden traumat 70 vuoden takaa

Asunnossa asuu myös Annan äiti. Hän on jo 96-vuotias ja muistaa toisen maailmansodan tapahtumia.

Saksa miehitti Kramatorskia lähes kahden vuoden ajan, kunnes puna-armeija valtasi takaisin kaupungin. Anna oli silloin 15-vuotias.

Annan äiti muistaa kylmän talven 70 vuotta sitten. Kuva: Antti Kuronen / Yle

– Lunta oli todella paljon. Ruoasta oli pulaa. Asuimme kuukauden kellarissa kunnes saksalaiset polttivat talon ja pakottivat meidät ulos jääkylmään talveen.

Kymmenlapsisen sisaruskatraan vanhimpana Annalla oli suuri vastuu perheen pienimmistä. Äiti oli raskaana.

– Kolme vuotta nuorempaa siskoani ammuttiin, mutta hän eli 74-vuotiaaksi. Pelastin hänen henkensä, kun vedin hänet sisään lumesta. Muut sanoivat ettei hän selviäisi hengissä, Annan muistelee kyyneleet silmissä.

Yli 70-vuotta myöhemmin hän muistaa nuo toisen maailmansodan traumaattiset hetket.

Kramatorskista suuri osa lapsista on paennut Venäjän hyökkäystä ja summittaista tulitusta.

Muistavatko he 70 vuoden päästä oman lapsuutensa traumaattiset hetket?

Heräsikö ajatuksia? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 20.8 klo 23:een saakka.