Hyppää sisältöön

Panttivanki Jarmo Laine uhattiin teloittaa, ja se tuli uniin vasta vuosien kuluttua – laki estää monia rauhanturvaajia saamasta apua traumoihinsa

Kriisinhallintaveteraanien terveys on tuoreen selvityksen mukaan pääosin hyvä, mutta psyykkistä hoitoa tulisi kehittää. Vertaistuki on monelle tärkein avun muoto. Sitä voi saada vaikka saunanlauteilla.

Jarmo Lampi sytyttää tulitikun saunassa.
Lahtelainen Jarmo Laine oli rauhanturvaajana entisessä Jugoslaviassa 1990-luvun puolivälissä. Serbit ottivat hänet ja joukon muita rauhanturvaajia panttivangeikseen. Dramaattinen kokemus aiheutti niin kutsutun post-traumaattisen stressin. Video: Mika Moksu / Yle

Jarmo Laine on yksi tuhansista rauhanturvaajaveteraaneista, joille palvelus ulkomailla oli koitua kohtalokkaaksi. Jopa viidesosa rauhanturvaajista kertoo saaneensa stressioireita operaation jälkeen.

Vuonna 1995 Laine oli Sarajevossa sotilastarkkailijana rauhanturvatehtävissä, kun hänet ja joukko muita rauhanturvaajia otettiin panttivangiksi. Serbit suivaantuivat Naton pommituksista, ja kohdistivat vihansa YK-mandaatilla työskenteleviin rauhanturvaajiin.

Panttivangit saivat liikkua tukikohdassaan vapaasti, ja esimerkiksi urheilla. Mutta tilanne oli turvallinen vain näennäisesti. Kätkemästään radiopuhelimesta rauhanturvaajat kuulivat, kuinka serbiupseeri antoi määräyksen aloittaa panttivankien teloitukset, jos Naton pommitukset jatkuisivat. Laineen mielen täytti huoli omasta ja alaisten hengestä.

Stressaava tilanne ratkesi ilman uhreja.

Sarajevo tuli uniin

Operaatio päättyi ja Jarmo Laine palasi kotiin. Vasta kahden vuoden kuluttua Sarajevon tapahtumat alkoivat tulla uniin. Se aiheutti ahdistusta, jota Laine lääkitsi alkoholilla. Se ei tietenkään auttanut.

Oikeaa apua oli 1990-luvun lopulla vaikea löytää virallisista kanavista. Helpotus traumaperäisiin stressioireisiin löytyi norjalaiselta palvelustoverilta. Tämä oli jopa tutkinut aihetta Norjan puolustusvoimille.

– Puhuimme asiasta ja vierailimme toistemme luona. Jokainen kerta, kun sain puhua asiasta, oli äärimmäisen tärkeä. Nyt jälkikäteen ajateltuna stressin oireet olivat pahempi paikka, kuin panttivankeus, Laine painottaa.

Vielä vuosien jälkeen stressioireista puhuminen saa Jarmo Laineen mietteliääksi. Hän pitää jälkistressiä vaikeampana kokemuksena, kuin itse panttivankeutta. Kuva: Mika Moksu / Yle

Ruumiinvammoihin saa apua, mielen ei

Tarina on tyypillinen esimerkki sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä palvelleiden tilanteesta. Oireet voivat alkaa kauan kotiutumisen jälkeen, ja hoitoa saattaa olla vaikea löytää.

Rauhanturvaajaveteraanien tilannetta ja hoidon tarvetta on tutkittu Suomessa ensimmäisen kerran kattavasti Oulunkylän kuntoutuskeskuksen ja Kuntoutussäätiön tutkimuksessa. Se paljastaa, että valtaosa sotilaallisissa rauhanturvatehtävissä olleista kokee fyysisten vammojen hoidon hyvänä. Hoitoon myös hakeudutaan tarpeen vaatiessa.

Psyykkisten oireiden hoidossa sen sijaan riittäisi parannettavaa. Monella on myös korkea kynnys hakeutua hoitoon. Suomessa on arvion mukaan jopa 50 000 rauhanturvatehtävissä ollutta. Tutkimuksen mukaan jopa runsas viidesosa rauhanturvatehtävissä palvelleista koki operaation aiheuttaneen stressioireita kotiutumisen jälkeen.

Tilanne on vaikea, koska puolella heistä stressioireet alkoivat vasta myöhemmin kuin puolen vuoden kuluttua kotiutumisen jälkeen. Nykyisen lain mukaan (siirryt toiseen palveluun) traumaperäisen stressihäiriön toteaminen edellyttää, että oireet havaitaan puolen vuoden sisällä tapahtumasta tai palveluksen päättymisestä.

Valtiokonttori korvaa psyykkisten oireiden hoidon ja kuntoutuksen vuoden ajan hoidon tarpeen toteamisesta alkaen.

– Tukijärjestelmää on kehitetty paljon, mutta se on yhä hajanainen ja rauhanturvaajien on vaikea saada siitä tietoa. Tukijärjestelmän kehittäminen riippuu poliittisista linjauksista ja niihin liittyvästä rahoituksesta, Kuntoutussäätiön johtaja Riikka Shemeikka sanoo.

Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat lämmittää kahdesti viikossa saunan, jossa jokainen voi puhua omista kokemuksistaan. Vertaistuki onkin tutkimuksen mukaan kriisinhallintaveteraaneille tärkeimpiä tuen muotoja. Kuva: Mika Moksu / Yle

Uutistulva herättää muistot

Esimerkiksi uutiskuvat kriisialueilta saattavat laukaista jälkistressin pitkänkin ajan jälkeen. Niin on käynyt nytkin, kun Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on seurattu yli puoli vuotta. Tilanne on huomattu Rauhanturvaajaliitossa, jonka vertaistukipalveluihin tulevien yhteydenottojen määrä on kasvanut.

Liiton vertaistukikoordinaattori Timo Ryhänen sanoo, että näin on käynyt käytännössä jokaisen kriisin yhteydessä. Jälkistressioireiden puhkeaminen voi olla todella raju kokemus, kun on oman operaation jälkeen tottunut turvalliseen arkeen jopa vuosien ajan.

– Yhteydenottojen määrä kasvaa tasaisesti, määrissä ei näy kovia piikkejä. Uutiskuvat tuovat tuntemuksia pintaan mielen syövereistä, Ryhänen summaa.

Barettiveljien saunanlaudeterapia

Selvityksen mukaan rauhanturvaajat kokevat valtaosin "keikkojen" olleen myönteinen kokemus, joka on jopa parantanut elämänlaatua. Kuntoutussäätiön Riikka Shemeikka muistuttaa, että lähtökohtaisesti rauhanturvatehtäviin lähtevät ovat hyväkuntoisia, motivoituneita ja hyvin koulutettuja. Se helpottaa operaatioissa selviytymistä ja niistä toipumista.

Tutkimuksessa nousee selvästi esille vertaistuen tärkeys. Lahtelaiselle Jarmo Laineelle apu löytyi palvelustoverilta ja myöhemmin rauhanturvaajien paikallisyhdistyksestä.

Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat ovat jo pitkään järjestäneet kahdesti viikossa saunaillan, jossa jokaisella on mahdollisuus puhua kokemuksistaan. Arvomerkit eivät näy saunassa, eli kriisinhallintaveteraanit ovat samalla viivalla. Kokemukset ovat myönteisiä.

– Jäseniltä tulee kiitosta, eikä se rajoitu saunaan. Meillä on paljon muitakin kokoontumisia ja tapahtumia. Moni kertoo niiden tulevan tarpeeseen, painottaa Päijät-Hämeen Rauhanturvaajien puheenjohtaja Reijo Juvonen.