Hyppää sisältöön
Mielipide
Instagram

Antti Röngän kolumni: En pysty jättämään Instagramia, vaikka todella yritin

Somen jättäminen osoittautui mahdottomaksi, mutta myös viikon tauko voi riittää, kirjoittaa Rönkä.

Ruotsalaiselta kuvataiteilijalta Ernst Billgreniltä kysyttiin, mitä taiteilijan kannattaa sanoa haastatteluissa. Billgren vastasi, että se on ihan samantekevää, koska julkisuudessa voi kuitenkin välittää vain yhden viestin: ”Tältä minä näytän juuri nyt ja olen hengissä.”

Muistin Billgrenin hauskan vastauksen viime kesänä, kun alkoi tuntua, että Instagram-tilien poistamisesta tuli jonkinlainen trendi. Päättelin, että monet olivat tulleet samantapaiseen johtopäätökseen kuin Billgren ja kokivat, että nuo eivät ole riittäviä syitä päivitysten tekemiseen.

Kiinnitin ihmisten sometaukoihin ja tilien poistamisiin huomiota, koska halusin itsekin pitää sometauon, ellen suorastaan poistua lopullisesti. Ongelma oli vain siinä, etten pystynyt.

Kerran sentään kirjauduin ulos ja elin kokonaisen viikon avaamatta sovellusta. Sillä viikolla olemassaolo tuntui raikkaalta ja liikuttavan yksinkertaiselta. Oli helpottavaa, kun ei tarvinnut väitellä edes itsensä kanssa mistään ”kohusta” tai nähdä algoritmien valitsemia ruuanlaittovideoita ja havahtua puolen tunnin päästä ihmettelemään, miksi katson näitä edelleen.

Sosiaalisen median mielenterveyttä heikentävät vaikutukset on todettu myös tutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun), ja amerikkalainen verkkotutkija Jaron Lanier luettelee kirjassaan 10 syytä tuhota kaikki sometilisi nyt, millä kaikilla tavoin some heikentää elämänlaatua ja näivettää yhteiskuntia.

Miksi minä ja miljoonat muut emme siis noudata neuvoja ja suojele mielenterveyttämme?

Väitän, että vastaus kytkeytyy Ernst Billgrenin kärjistykseen julkisuudessa olemisesta, juuri siihen viestiin, että ”tältä minä näytän juuri nyt ja olen hengissä.” Sosiaalinen mediahan teki siitä viestistä tavallaan itsetarkoituksen. Se ei ollut enää ainoa viesti, joka oli mahdollista välittää, vaan myös ainoa joka haluttiin välittää.

Etäisyys ja viestittelyyn perustuva kommunikaatio antavat parhaimmillaan happea, tilaa ilmaista itseään niin kuin oikeasti tarkoittaa.

Kun liityin Facebookiin vuonna 2011, tunsin ennenkokemattoman olemassaolon tunteen. Yhtäkkiä sain valita juuri ne kuvat, jonka halusin itsestäni näyttää. Sain kommunikoida ihmisten kanssa kirjoittamalla, muotoilla chat-keskustelujen vastauksia niin kauan kuin halusin. Kun sain kontrolloida julkisivua, jonka maailmalle näytän, olin vihdoinkin oma itseni. Tosimaailman satunnaiset tilanteet ja loputtomat muuttujat eivät enää häirinneet ja pilanneet kaikkea.

Lyhyesti sanottuna pystyin, tai saatoin ainakin kuvitella pystyväni, kertomaan kaikille: ”Tältä minä näytän ja olen hengissä!”

Sosiaalisessa mediassa on parasta se, ettei se ole erityisen sosiaalista. Siellä ei kohdataihmisiä niin kuin todellisuudessa kohdataan, vaan toisenlaisella, hyvin epäsosiaalisella tavalla. Voi tuntea olevansa kaikkien seurassa ilman, että tarvitsee olla kenenkään seurassa. Se on erittäin koukuttava tapa pitää ihmisiin yhteyttä.

Joskus tuntuu, että somen epäkohtaamiset ovat paradoksaalisesti suorastaan aidompia kuin kohtaamiset todellisuudessa. Etäisyys ja viestittelyyn perustuva kommunikaatio antavat parhaimmillaan happea, tilaa ilmaista itseään niin kuin oikeasti tarkoittaa. Niin kutsutussa todellisuudessa kaikki tapahtuu usein liian nopeasti ja liian monella kaistalla samaan aikaan.

Eräs ystäväni kysyi kerran vitsaillen, miksi olen tavatessa niin tylsää seuraa, vaikka Whatsapp-viestini ovat hauskoja. En osannut kuin sanoa, että on helpompaa olla hauska puhelimessa kuin todellisuudessa.

Käytän somealustoista vain Instagramia enkä ole sielläkään erityisen aktiivinen. Silti pelottaa, että sieltä lähdettyäni olisin vähemmän olemassa. Joku osa itseä ei olisi enää suojassa todellisuudelta, tallessa nollina ja ykkösinä. Menettäisin myös tärkeän eskapismin muodon (ne ruuanlaittovideot ovat aika rauhoittavia.)

Eikä liene hengenvaarallista, vaikkei somesta pystyisi poistumaan. Olen väsynyt tarpeettomaan vastakkainasetteluun, jossa some on joko roskaväelle (siirryt toiseen palveluun) tai somesta kieltäytyminen boomerointia.

Säännöllistä viikon taukoa suosittelen kuitenkin vilpittömästi ja kaikille. Se tekee oikeasti hyvää.

Antti Rönkä

Kirjoittaja on kirjailija, jonka ruutuaika ei kestä tarkastelua

Kolumnista voi keskustella 21.9. klo 23.00 saakka.