Hyppää sisältöön

Valvo­mattomat käyttötilat

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat huumeidenkäyttäjät joutuvat pistämään usein epähygienisissä ja turvattomissa paikoissa. Osa paikoista on ihan silmiemme edessä.

Syyskuun kylmyys puskee ohuesta takista läpi, ja korviin käyvä tuuli saa kaipaamaan pipoa pään peitoksi. Katri Valan puistossa Helsingin Sörnäisissä on keskiviikkoisena aamupäivänä hiljaista.

Kivimuurin vieressä kasvaa tuuheita pensasmaisia puita, joiden alta lähtee polku muurin viertä. Kallionnyppylältä löytyy ruisku ja sterifilttereitä, jotka suodattavat kuona-aineita. Virtsa haisee.

A-klinikkasäätiön vapaahtoistoiminnan koordinaattori Pihla Putkonen ja sosionomiharjoittelija Noa Rönkkö vievät kierrokselle paikkoihin, joissa he usein kohtaavat huumeita käyttäviä ihmisiä. Vapaaehtoisten ryhmä Vapariväylä kiertää pari kertaa viikossa ja jakaa puhtaita käyttövälineitä, ruokaa, vettä ja hygieniatuotteita.

Ja ennen kaikkea he kysyvät, mitä kuuluu.

Katri Valan puistossa on suojaisia nurkkia, joista on muotoutunut käyttöpaikkoja. Kuva: Silja Viitala / Yle
Pihla Putkosen mukaan koskaan ei voi tietää, milloin on se kohtaaminen, joka muuttaa päihdeongelmaisen ihmisen elämän suunnan. Kuva: Silja Viitala / Yle
Pihla Putkonen ja Noa Rönkkö kohtaavat kierroksillaan useita kymmeniä ihmisiä. Usein ruoka ja aika loppuu kesken. Kuva: Silja Viitala / Yle

Moni nykyisistä käyttöpaikoista on kaupunkitilan huomaamattomia nurkkia, jotka ovat katseelta suojassa mutta silti aivan silmiemme alla. Pensaikon varjostama seinusta Dallapénpuistossa, pieni mäennyppylä Kinaporin puistossa tai suojaisa nurmikkokaistale Katri Valan puistossa.

Täällä käyvät kaikkein huonoimmassa kunnossa olevat riippuvaiset: kadulla aikaa viettävät, pistäen huumeita käyttävät ihmiset.

Päihdetyön asiantuntijat haluaisivat saada heidän huumeidenkäyttönsä pois kadulta. Ratkaisuksi on ehdotettu valvottuja huumeidenkäyttöhuoneita, joista on hyviä kokemuksia maailmalta: niiden avulla on onnistuttu vähentämään yliannostuksia, huumekuolemia sekä vakavia infektioita.

Valvotuissa käyttöhuoneissa on tyypillisesti terveydenhuollon ja päihdetyön ammattilaisia sekä puhtaita käyttövälineitä. Sieltä voidaan ohjata myös hoitoon, jos ihminen haluaa vähentää huumeidenkäyttöä tai lopettaa sen.

Tällä hetkellä Suomessa kuolee viikossa neljä ihmistä huumeisiin. Lisäksi Suomessa kuollaan huumeisiin keskimäärin kymmenen vuotta nuorempana kuin muualla Euroopassa.

Valvotut käyttöhuoneet herättävät myös kiivasta vastustusta. Vastustajat pelkäävät, että käyttöhuoneet normalisoivat huumeidenkäyttöä ja antavat väärän signaalin.

Pihla Putkonen huokaisee.

– Ei kukaan aloita pistämistä sen takia, että on käyttöhuoneita. Eivätkä ne ole mitään bilepaikkoja, vaan siellä kävisivät kaikkein marginaalisimmat, huonoimmassa kunnossa olevat ihmiset, Putkonen sanoo.

Kun löytyy ruisku, naapurit hermostuvat

Jos vihreä vessa on huollossa tai epäkunnossa, se näkyy pian lähiympäristössä: huumeidenkäyttö siirtyy vessan taakse tai lähelle. Kuva: Silja Viitala / Yle
Vihreiden vessojen hanavesi on seisovaa vettä. Siksi sitä ei suositella käytettävän huumeiden liottamiseen, mutta moni tekee niin silti. Kuva: Silja Viitala / Yle

– Täällä on yllättävän siistiä! Välillä tämä on tosi raffissa kunnossa.

Putkonen kurkistaa sisään vihreään yleisövessaan. Olemme Brahenkentän laidalla Helsingin Kalliossa.

Vaikka vessa on melko siistissä kunnossa, siellä näkyy huumeiden suonensisäisen käytön jälkiä: desinfiointilappuja, verisiä papereita ja ruiskujen pakkauskääreitä sekä pieniä muovisia kuppeja, joissa huume liotetaan veteen.

Vessan ruiskuroskis on tukossa. Putkosen mukaan se ei ole ensimmäinen kerta. Huolto ei aina ehdi tyhjentää ruiskuroskiksia niin nopeasti kuin ne täyttyvät.

Kun ruiskuroskis on tukossa, alkaa käytettyjä ruiskuja pian löytyä vessasta ja sen ulkopuolelta. Silloin myös lähialueen asukkaat huolestuvat ja närkästyvät – he pyytävät päihdetyötä tekeviä järjestöjä apuun tai valittavat kaupungille.

Vihreissä yleisövessoissa on ruiskuroskikset. Kuva: Silja Viitala / Yle
Klikkikuppi, jossa huume liotetaan veteen ennen pistämistä. Kuva: Silja Viitala / Yle

Putkosen mukaan yksi valvottujen käyttöhuoneiden etu olisi niiden hygieenisyys. Näin voitaisiin estää vakavia infektioita.

– Kun katsot tätä yleistä vessaa, tämä on äärimmäisen epähygieeninen paikka, suonensisäiseen käyttöön hyvin epäsopiva ympäristö. Turvallisinta olisi käyttää mahdollisimman siistissä paikassa, josta saa puhdasta vettä ruiskuun, Putkonen sanoo.

Käyttäjät toivovat rauhallista paikkaa, jossa ei ryöstetä

Maria ja Toni viettävät päivää Vaasanpuistikossa Helsingissä. Vaasanpuistikko tunnetaan myös nimillä Piritori. Kuva: Silja Viitala / Yle

Vaasanpuistikossa tapaamme Marian, joka on juuri tulossa korvaushoitopolilta Töölöstä. Maria tietää, millaista jälkeä tulehdus voi tehdä.

– Joko värkit olivat likaiset tai pirissä epäpuhtauksia, 28-vuotias Maria sanoo.

Ensin turposi nilkka, sitten kylki kipeytyi ja kuume nousi 42 asteeseen. Lopulta kylki avattiin Meilahden sairaalassa ja mätä imettiin putkella pois. Verenmyrkytys ja sydänläpän tulehdus, Maria kertoo.

Maria kannattaa valvottuja käyttöhuoneita. Silti hän tuskin enää itse kävisi sellaisessa: korvaushoidon ansiosta hän on lopettanut pistokäytön.

– Käyttöhuoneesta saisi heti avun, jos vetää vaikka liikaa. Olisi muutenkin turvallisempaa: nyt kaikki on siellä samassa kopassa [vihreässä vessassa], tulee riitoja ja porukka varastaa toisten kamoja, Maria sanoo.

Vallea ei haittaa, vaikka valvotut käyttöhuoneet olisivat kliinisiä, kolkkoja paikkoja. Kunhan sieltä saa puhdasta vettä ja saisi hoitaa hommansa rauhassa. Kuva: Silja Viitala / Yle

28-vuotias Valle heittää puoliksi vitsillä, että käyttöhuoneita pitäisi olla "joka talon kulmassa".

– Siinä tapauksessa olisin jo vetänyt aamuvedot. Nyt joudun kävelemään tuonne vihreään vessaan, Valle naurahtaa kuivasti.

Vallen tämänhetkisiä käyttöpaikkoja kaupungilla ovat puistot ja vihreät vessat, talvella metron vessa. Häntä ei juurikaan mietitytä paikkojen hygieenisyys, vaan se, että niissä häiritään ja ryöstetään.

– Voin mennä vaikka tohon keskelle katua vetämään vedot, ihan sama. Saan siitä ehkä sakot. Mutta muut eivät ehkä halua katsoa sitä, Valle sanoo ja lähtee kohti läheistä puistoa.

Aina ei jaksa mennä edes piiloon

Joillakin Helsingin alueilla huumeita käytetään avoimesti kadulla. Käyttöä näkee esimerkiksi Kalliossa, Vallilassa, Rautatieasemalla, Kontulassa ja Itäkeskuksessa.

– Porukka vetää aika paljon ihan vaan kadulla. Menee vaikka puun taakse, jos on sellainen tyyppi, että saa nopeasti sen tehtyä, Maria sanoo.

Subutex on kauppanimike puolisynteettiselle opioidille buprenorfiinille, jota käytetään kipulääkkeenä ja riippuvaisten korvaushoidossa. Opioidit ovat yleisimmin käytettyjä kovia huumeita Suomessa. Kuva: Silja Viitala / Yle
Pumpuli suodattaa osan kuona-aineista, jotka voivat pahimmilaan viedä jopa näön. Kuva: Silja Viitala / Yle
Ruiskuroskiksen tulee sijaita hyvin lähellä itse käyttöpaikkaa, jotta ruiskut päätyvät roskikseen. Kuva: Silja Viitala / Yle

Vaasanpuistikon S-marketin seinustalla aurinko jo vähän lämmittää syyspäivää.

35-vuotias Toni toivoo, että poliisi jättäisi käyttöhuoneet rauhaan, jos sellaisia tulee. Moni kuulemma pelkää, että poliisi ottaa kiinni käyttöhuoneesta ulos tulevia ihmisiä.

– Eduskuntaan terveisiä, että ihmiset menettävät täällä sormia ja raajoja. Käyttöhuoneita tarvitaan, Toni sanoo viitaten tulehdusten pahimpiin seurauksiin.

Tonia ärsyttää, kun nuoret huumeidenkäyttäjät eivät välitä mistään mitään. Vanhemmat käyttäjät ojentavat heitä.

– Minusta on törkeetä, että porukka jättää käyttövälineitä kadulle. Tässä kaupan edessä näkee, että porukka vetää vedot ja sit vain heittää värkit kadulle. Olen monesti kerännyt niitä pois. C'mon, tästä menee koiria ja lapsia, Toni sanoo.

Putkonen huomauttaa, että moni julkisissa tiloissa huumeita käyttävistä ihmisistä on hyvin tunnollinen eivätkä he halua käytöllään aiheuttaa mielipahaa muille ihmisille: he huolehtivat käyttövälineensä roskiin ja siivoavat jopa toisten jälkiä.

Tonin elämää on rauhoittanut korvaushoito ja tukiasunto. Hän ei tarvitse käyttöhuonetta, koska ei enää pistä. Kuva: Silja Viitala / Yle

Hurja näky kaupunkimetsässä

Kallioinen metsikkö Kontulan ostarin lähellä on ollut jo pidempään paikkana huumeidenkäytölle. Kuva: Silja Viitala / Yle

Keskellä pientä kaupunkimetsikköä tulee yllättäen vastaan yksinäinen ruiskuroskis. Vähän matkan päässä pilkottavat kerrostalot ja lasten leikkipuisto.

A-klinikkasäätiön vapaaehtoiset tekevät myös siivouskeikkoja. He saavat kaupunkilaisilta vinkkejä paikoista, joista löytyy ruiskuja ja muuta käyttöroskaa.

Yksi niistä on tämä metsikkö kirkon takana Kontulassa, Itä-Helsingissä. Elokuun lopulla näky oli hurja: roskaa löytyi laajalta alueelta kahden ison jätesäkin verran, ruiskuja puolestaan useita kymmeniä.

Metsikkö on ilmeisesti vakiintunut käyttöpaikka ihmisille, jotka viettävät aikaa läheisellä Kontulan ostoskeskuksella.

Tältä metsikössä näytti elokuussa ennen kuin A-klinikkasäätiön vapaaehtoiset siivosivat alueen. Käyttöroskaa oli laajalla alueella. Kuva: Pihla Putkonen

– Täältä löytyi valtava määrä ilokaasupatruunoita, joita nuoret käyttävät. Alkoholin ja muiden päihteiden kanssa käytettynä ilokaasu voi lamauttaa hengityksen, Putkonen sanoo.

Palaamme paikalle pari viikkoa suursiivouksen jälkeen. Käyttöroskaa on ehtinyt kerääntyä hieman ympäriinsä. Nahkatakkinen mies tulee kallioilta päin aurinkolasit päässä.

Kaupunki toi metsikköön ruiskuroskiksen pitkän väännön jälkeen, nyt paikalle tarvittaisiin tavallinen roskis.

– Täällä tulee toivoton olo, kun mikään siivoaminen ei tunnu auttavan, Putkonen huokaisee.

Ei minun takapihalleni

Huomaamattomasta nurkasta Dallapénpuistossa on viime aikoina tullut käyttöpaikka. Syynä saattaa olla se, että läheinen vihreä vessa oli pitkään huollossa. Kuva: Silja Viitala / Yle

Jos Suomessa jonain päivänä aloitetaan kokeilu käyttöhuoneista, paikan sijainti todennäköisesti herättää vastustusta lähialueen asukkaissa. Käyttöhuoneet eivät myöskään poistaisi huumeita käyttäviä ihmisiä katukuvasta.

Putkonen ymmärtää ihmisten huolta, jos kotinurkalle tulisi käyttöhuone.

– Nyt se käyttötila on ympäriinsä täällä, pitkin puistoja ja metsiköitä. Käyttöhuoneilla saataisiin näkyvät haitat pois ja kaupunkitilasta turvallisempi kaikille.

Ministeriöiden työryhmä selvittää parhaillaan, miten lakeja pitäisi muuttaa, jotta huumeidenkäyttöhuoneita voitaisiin perustaa Suomeen. Työryhmällä on aikaa vuoden loppuun asti.

Pieni mäennyppylä Kinaporin puistossa on katseilta piilossa, kun puiden lehvästö varjostaa sitä. Puistossa on myös ruiskuroskis. Kuva: Silja Viitala / Yle
Pihla Putkonen ja Noa Rönkkö tekevät siivouskierroksia, jotta kaupunkitila olisi turvallinen kaikille. Kuva: Silja Viitala / Yle

Maria, Valle ja Toni ovat jutussa pelkillä kutsumanimillään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Mitä mieltä sinä olet: pitäisikö Suomessa kokeilla valvottuja käyttöhuoneita? Keskustelu on auki kello 23:een asti.

Lue lisää: