Hyppää sisältöön

Tutkimuksen mukaan omaishoidon tuen tarvetta arvioidaan väärin, ja siksi tarpeellinenkin tuki saattaa jäädä saamatta

Omaishoidontuen hakemuksista noin viidennes hylätään. Yleisin syy on vähäiseksi arvioitu hoidon ja huolenpidon tarve.

Kuva: Kasper Heimolehto / Yle

Omaishoidontuki voi jäädä saamatta, koska palvelutarpeen arvioinnissa on merkittäviä puutteita, toteaa Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ulla Halonen tuoreessa tutkimuksessaan (siirryt toiseen palveluun).

Omaishoidon tuen hakemuksista hylätään liki viidennes. Yleisin syy hylkäämiselle oli liian vähäiseksi arvioitu hoivan tarve. Halonen on selvittänyt, millaisilla perusteluilla hylkäämisiä tehdään.

Halosen mukaan erityisesti muistisairaita hoitavien omaishoitajien kohdalla hylkääviä päätöksiä saattaa syntyä väärin perustein. Tutkimuksessa kävi ilmi, että palvelutarpeen arviointi ei huomioi riittävästi hoitotyön sitovuutta, vaan keskittyy hoidettavan fyysiseen toimintakykyyn.

– Arvioinnissa jää huomiotta se, miten paljon ohjausta ja tukea muistisairas saattaa tarvita ihan koko päivän ja kuinka sitovaa se on. Vaikka muistisairas pystyy itse syömään ja käymään pesulla niin hän vaatii silti omaishoitajan jopa jatkuvaa läsnäoloa ja valvontaa, Halonen sanoo.

Toinen epäkohta tutkimuksen mukaan on se, että palvelutarpeen arvioinneissa luotettiin sairastuneen itsensä lausuntoihin ja sivuutettiin omaishoitajan näkemys joko osittain tai kokonaan.

– Omaishoitajan ja sairastuneen käsitykset hoivan tarpeista voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Muistisairaan ihmisen käsitys omasta toimintakyvystään saattaa perustua aiempaan elämään, eikä hänellä välttämättä ole käsitystä nykyisestä todellisesta toimintakyvystään ja miten paljon hän tarvitsee tukea ja hoivaa, Halonen kertoo.

Muistisairauden ominaispiirteiden ei pitäisi olla vieraita omaishoidontuen tarpeen arviointia tekeville. Muistisairaudet ovat yleisin omaishoidontuen myöntämisen peruste.

– Arvion perustaminen pelkästään sairastuneen näkökulmaan on todellakin aika erikoista, tutkija sanoo.

Omaishoidon tuki on tarkoitettu tukemaan kotona tehtävää sitovaa ja vaativaa hoitotyötä ja sitä pidetään keskeisenä keinona vastata kasvaviin hoivatarpeisiin.

Sadat tuhannet suomalaiset hoitavat läheistään, mutta vain harva saa tukea

Ulla Halonen tarkasteli tutkimuksessaan 28 eri puolella Suomea asuvaa sopimusomaishoitajaa tai omaishoidon tukea hakenutta omaishoitajaa. Vaikka tutkimusryhmä on melko pieni Halonen uskoo, että tutkimuksen tulos voi olla merkittävä keskustelunavaus.

– Tämän tutkimuksen perusteella osa omaishoidon tuen palvelutarpeen arvioinnista on puutteellista ja virheellistä, Halonen sanoo.

Arvioiden mukaan vähintään 350 000 suomalaista hoivaa jotakuta läheistään. Kuitenkin vain 50 000 heistä saa omaishoidon tukea.

Virallisten omaishoitajien lisäksi noin 60 000 suomalaisen arvioidaan olevan hyvin sitovassa tilanteessa läheisensä hoitamisen takia. Heistä noin 20 000 voisi täyttää omaishoidon tuen kriteerit
.

Väitöskirjatutkija Ulla Halonen on tutkinut sitä, millä perusteilla omaishoidontuki myönnetään. Kuva: Ulla Halonen

Arviot perustuvat vuoden 2014 Suomalaisten hyvinvointi (siirryt toiseen palveluun) -tutkimusraportissa esitettyihin tietoihin ja kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman loppuraporttiin samalta vuodelta. Väestön ikääntymisen vuoksi hoivaajien määrä on todennäköisesti vain kasvanut raporttien julkaisemisen jälkeen.

Halosen tutkimuksen mukaan monet muistisairaiden omaishoitajat kokivat tuen hakemisen vaikeana, eivätkä kaikki edes yrittäneet hakea sitä. Kielteinen tukipäätös voi olla iso pettymys järjestelmää kohtaan.

– Se saa myös epäilemään omaa kokemusta hoivatyöstä. Että kuvittelenko vain tämän työn sitovuuden ja raskauden, kun joku muu arvioi, että en tarvitsekaan tukea.

Ulla Halosen väitöskirjatutkimuksen keskeinen tulos on, että osa omaishoitajista kokee jääneensä omaishoidon tuen ulkopuolelle puutteellisen palvelutarpeen arvioinnin vuoksi.

Onko sinulla kokemusta omaishoidontuen hakemisesta? Voit keskustella aiheesta 20.9. klo 23.00 saakka.