Hyppää sisältöön

Pohjolan unohtuneet palkokasvit voisivat palata suomalaisten ruokapöytiin – perinnelajit voivat pärjätä paremmin ilmastonmuutoksen keskellä

Tutkija on viljellyt noin 200 perinnekasvia koko kesän koeviljelmällä Turussa. Sadonkorjuu on ollut lupaava, ja uusvanhat lajikkeet voisivat tuoda monipuolisuutta niin pelloille kuin lautasillekin.

Tutkija selvitti muinaisten palkokasvien ilmastokestävyyttä, värikäs sato ihastuttaa
Tutkija selvitti muinaisten palkokasvien ilmastokestävyyttä, värikäs sato ihastuttaa

Perinteisten palkokasvien ilmastokestävyydestä on saatu lupaavia tuloksia Turussa. Keittopavut, maatiaishärkäpavut ja harmaaherneet toisivat maukkaan ja värikkään lisän suomalaisten ruokapöytiin.

Tutkija Valter Weijola muistuttaa, että nykyään esimerkiksi valtaosa peltoherneen ja härkäpavun sekä muiden palkokasvien sadosta menee eläinten rehuksi.

Se pieni osa, joka päätyy ihmisravinnoksi, jalostetaan yleensä johonkin muotoon. Perinteiset lajikkeet ovat sekä kauniita että herkullisia, ja ne voisi nauttia ilman jalostusta.

Weijolan tutkimat lajikkeet ovat sellaisia, jotka viljelijä voi ottaa suoraan käyttöön.

– Jotkut keittopapulajikkeista antoivat hyvän sadon, jopa yli puoli kiloa neliömetrillä. Tämä on enemmän kuin mitä yleensä onnistutaan tuottamaan kaupallisilla viljelmillä Ruotsissa. Ne ovat olleet juhlaruokaa aiemmin Pohjolassa, mutta Suomeen asti niiden viljely ei ole ulottunut.

Suurin osa koeviljelyn kasvilajikkeista on hävinnyt käytöstä maatalouden koneistumisen myötä, mutta siemeniä on saatavilla pohjoismaisesta geenipankista.

Sato on jo pitkälti kerätty syyskuun alkupuolella. Värikäs papu- ja hernesato nostaa veden kielelle. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Alustavat tulokset lupaavia

Perinteiset lajikkeet ovat viihtyneet koeviljelmällä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa hyvin, peura-aidan suojaamina.

Tutkija Valter Weijola on tyytyväinen. Mukana tutkimuksessa on kaikkiaan noin 200 lajiketta.

– Tutkimuksessani oli 80 keittopapulajiketta. Niistä noin 10 ehti kypsyä hyvin. Linssit kasvoivat hyvin, ja osasta kikherneistä tuli lupaavia tuloksia.

Maisseista tuli komeita, tosin koko sato ei ehtinyt kypsäksi.

– Tätä kasvattamaani viljamaissia käytetään kypsänä puuroon, jauhoksi tai polentaan. Se on erilainen kuin vihanneksena tunnettu sokerimaissi, kertoo Weijola.

Viljamaissin tähkä on komea. Siitä syntyy vaikka polentaa eli eräänlaista maissipuuroa Kuva: Minna Rosvall / Yle

Tavoitteena on löytää viljelyominaisuuksiltaan parhaat lajikkeet ja jatkaa niiden koeviljelyä muutama vuosi, jotta pystytään paremmin sanomaan, kuinka luotettavia tämän kesän tulokset olivat.

– Tavoite on myös näyttää Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kävijöille ja suurelle yleisölle, että maassamme on mahdollista kasvattaa hyvänmakuisia ja kauniita palkokasveja, eikä vain niitä hernekeitoksi ja rehuksi käytettyä muutamaa lajiketta.

Revonhäntä on monelle tuttu koristekasvina. Siitä voi käyttää ruuaksi koko kasvin lehtiä myöten, neuvoo Valter Weijola. Kuva: Minna Rosvall / Yle
Revonhäntää voi käyttää kvinoan tapaan. Se näyttääkin kvinoalta. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Suuret monokulttuurit aiheuttavat lajikatoa ja ovat alttiita sään ääri-ilmiöille

Valter Weijola työskentelee Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä ja hän on erikoistunut Tyynenmeren saarten matelijoihin.

Koeviljelmä on hänelle oikeastaan sivuprojekti, joka syntyi pitkäaikaisesta viljelyharrastuksesta ja tahdosta tehdä jotain konkreettista ruoantuotannon kestävyyden parantamiseksi.

Tutkimustyötä tarvitaan, sillä ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat merkittävästi ruoantuotantoon.

– Moderni maanviljely köyhdyttää maaperää, ja on yksi suurimmista ilmastonmuutokseen ja lajikatoon vaikuttavista tekijöistä. Käytössä on pitkälti muutamia lajikkeita ja keinolannoitteiden ja kemikaalien laajamittaista käyttöä. Tämä tekee viljelystä haavoittuvan sään ääri-ilmiöiden yleistyessä ja maailmanpoliittisen tilanteen ollessa epävakaa.

Hän muistuttaa, että olisi hyödyllistä löytää uusia kasveja, jotka eivät vaadi niin suurta viljelypanosta kuin modernit lajikkeet ja jotka selviävät lämpimämmissä oloissa ja vaihtelevissa sademäärissä.

Valter Weijolan tavoite on löytää suoraan jalostamattomana ihmisille maistuvia palkokasvilajikkeita, joiden viljely onnistuu maamme ilmastossa.

– Harmaaherneitä on viljelty Pohjolassa vähintään 1 000 vuotta. Nimestään huolimatta ne ovat usein kirjavan kauniita. Korkean kasvutapansa takia ne katosivat maatalouden koneellistuessa. Esimerkiksi Ruotsissa niitä on taas alettu tuottaa kaupallisesti yhteisviljelyssä esimerkiksi kauran ja ruisvehnän kanssa. Vahvakortinen vilja auttaa pitämään herneet pystyssä edesauttaen puintia. Voimakas ja korkea kasvusto kilpailee tehokkaasti rikkakasveja vastaan.

Keittopapu on tarhapapu, jonka siementen annetaan kypsyä loppuun asti. Sitä viljellään kaupallisesti pohjoisimmillaan Öölannin saarella eteläisessä Ruotsissa.

– Selvitämme, ehtivätkö jotkut nopeasti kypsyvistä lajikkeista tuottaa satoa myös Suomessa. Ainakin tämän ensimmäisen kesän perusteella jotkut norjalaiset, ruotsalaiset ja virolaiset maatiaislajikkeet ehtivät hyvin tuleentua Etelä-Suomessa, kertoo Weijola.

Harmaaherneen, keittopavun ja härkäpavun yhdistelmä voisi paremmin suojata satoja sään ääri-ilmiöiden yleistyessä, sillä kaikilla näillä lajeilla on hieman erilaiset vedentarve- ja lämpötilavaatimukset.

Perinnelajikkeet ovat yleisesti ottaen kestävämpiä ja vaatimattomampia lannoituksen ja vedensaannin suhteen kuin modernit lajikkeet. Ne kilpailevat paremmin rikkakasveja vastaan.

– Osa perinnelajikkeista voi olla haasteellisia korjata koneellisesti ja lisäksi ne voivat olla alttiita joillekin moderneille kasvitaudeille. Niitä voisi kuitenkin risteyttää uusien vastustuskykyisten lajikkeiden kanssa uusien hyvien yhdistelmien tuottamiseksi, pohtii Weijola.

Puutarhaneuvos Arno Kasvi sai maistiaiset viljamaissista. Värikkäät herneet kiinnostivat puutarhakonkaria. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Kokenut hyötyviljelijä kiittää tutkijoita

Vuosikymmeniä hyötykasvien puolesta puhunut puutarhaneuvos Arno Kasvi pitää koeviljelyä onnistuneena. Kasvi on eläkkeellä, mutta toimi vuosikymmeniä Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina.

Arno Kasvi on kannustanut suomalaisia monipuoliseen kasvisten käyttöön. Hän oli innoissaan, kun huomasi kävelylenkillään koeviljelmän.

– Ei siitä ole kuin parikymmentä vuotta, kun meille tuli kesäkurpitsa. Nyt se on ihan yleinen. Spagettikurpitsaa viljellään Suomessa, ja niitä ei kukaan tuntenut 30 vuotta sitten.

Kasvi muistuttaa, että nykyään suomalaisten apuna ovat muun muassa harsot ja sadettajat.

– Tutkijoiden avulla saamme tärkeää tietoa. Täytyy tietää, ovatko ne lyhyen päivän kasveja vai pitkän päivän kasveja.

Puutarhaneuvos Kasvi oli tyytyväinen koeviljelmän käytäviin. Rikkaruohot oli rajattu pois pahvien avulla eikä torjunta-aineita oltu käytetty.

Puutarhaneuvos Arno Kasvi kiittelee, että viljelmän käytävät on päällystetty pahveilla. Rikkakasvit pysyvät poissa ilman myrkytystä. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Suomessa on suuri määrä hyötykasvi- ja ruokatutkimusta

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari Sääksjärvi kertoo, että ruokajärjestelmän muutosta ja siihen liittyen myös monia hyötykasveja tutkitaan tällä hetkellä useissa suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Turun yliopistossa aihepiiriä tutkitaan myös Biodiversiteetti ja kestävyys -temaattisessa kokonaisuudessa, sekä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa BIODIFUL-konsortiossa. Siinä yhtenä pääkohteena on ruokajärjestelmä.

– Pohdimme muun muassa luonnon ja ihmisen kannalta hyvää ”biodiversiteettimenua”. Konsortiossa on mukana neljä yliopistoa tai tutkimuslaitosta, ja yli 40 tutkijaa sekä myös monia yrityksiä, jotka toimivat alalla, kertoo Sääksjärvi.

Ruokatutkimusta tehdään myös esimerkiksi Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa sekä Bioteknologian laitoksella.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä tutkitaan myös esimerkiksi torjunta-aineiden vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin.

Professori Ilari Sääksjärvi uskoo, että huoltovarmuus on yksi tärkeistä kokonaisuuksista, joihin varmasti panostetaan jatkossa.

– Minusta yliopistomaailma on tällä hetkellä hyvin mukana kestävyysmurroksen tutkimuksessa. Ruokajärjestelmän muutos on kiinteä osa tätä laajempaa muutosta. Erityisen mielenkiintoista on se, että eri yliopistot ja tutkimuslaitokset pelaavat myös yhteen pyrkiessään löytämään ratkaisuja esimerkiksi luontokadon pysäyttämiseksi, pohtii Sääksjärvi.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella (siirryt toiseen palveluun) 22. syyskuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

Ilman lannoitteita pärjäävien palkokasvien viljely ja kysyntä ovat kasvaneet

Tästä sadosta riippuu suomalaisten ruokapöydän omavaraisuus – siemenvilja on pakko kasvattaa kotimaassa