Hyppää sisältöön

Vanhempia kuin pyramidit: Tšekistä ja Espanjasta löytyi Euroopan iäkkäimpiä monumentteja

Kivikauden eurooppalaiset käyttivät paljon aikaa ja vaivaa ojien kaivamiseen ja paasien pystyttämiseen syistä, joita nykypäivänä on vaikea ymmärtää. Uudet löydöt ehkä valaisevat, mitä heillä oli mielessään.

Tällainen on paleotaiteilijan näkemys Euroopan varhaisesta monumentaalisesta arkkitehtuurista. Rondellien jälkiä alkoi paljastua maastosta, kun Keski-Euroopan jokilaaksoja päästiin katsomaan ilmasta drooneilla. Kuva: Tšekin tiedeakatemia

Prahan liepeiltä Tšekistä on löytynyt neoliittisen kivikauden monumentti, joka oli käytössä parituhatta vuotta ennen ensimmäisiä pyramideja. Selvästi nuorempi on myös Euroopan kuuluisin kivikautinen rakennelma, Englannissa sijaitseva Stonehengen kivikehä.

Lounais-Espanjasta joitakin vuosia sitten löytynyt neoliittinen pystykivialue – niin ikään Stonehengen paasia paljon vanhempi – on puolestaan osoittautunut uusissa tutkimuksissa entistäkin laajemmaksi ja monipuolisemmaksi.

Arkeologit toivovat Tšekissä Vinořissa sijiatsevalta rakennelmalta vihjeitä siitä, mihin tarkoitukseen Euroopan varhaiset maanviljelijät moisia alueita rakensivat seitsemäntuhatta vuotta sitten.

Niiden keskuksen ympärillä oli ympyrän muotoinen oja tai useampia, joskus jopa neljä, sekä paaluaitoja portteineen. Rakennelmien ympyriäiseen muotoon viittaava nimi voitaneen suomentaa rondelliksi.

Rondelleja on löytynyt Keski-Euroopasta kaikkiaan parisataa, pääasiassa Elben ja Tonavan jokilaaksoista alueelta, jonka laidasta laitaan on noin 800 kilometriä.

Huvin vuoksi rondelleja ei taatusti tehty, sillä niiden rakentaminen vaati yhteisöltä isoja ponnistuksia. Rautaa ei vielä tunnettu, joten rakentajien työkalut olivat kiveä ja luuta. Vinořin kaivauksissa onkin löytynyt kivityökaluja sekä eläinten luita ja saviastioiden palasia.

Kauppa, kirkko tai molempia?

Yhden hypoteesin mukaan rondellit saattoivat olla aikansa kauppapaikkoja, kertoo Vinořin kaivauksia johtanut Tšekin teknillisen korkeakoulun tutkija Miroslav Kraus Tšekin yleisradion (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.

Yleisin olettamus liittyy uskontoon. Vinořissakin ehkä suoritettiin vuodenaikaan tai yhteisön elämänkulkuun liittyneitä riittejä, Kraus sanoo.

Tšekin tiedeakatemian arkeologi Jaroslav Řídký pitää todennäköisenä, että rakennelmia käytettiin moniin tarkoituksiin, joista tärkein oli juuri sosio-rituaalinen.

– Rondellit todennäköisesti rakennettiin kokoontumispaikoiksi, joissa ihmiset juhlistivat yhteisölleen tärkeitä ajankohtia, Řídký päättelee LiveScience-sivustolla (siirryt toiseen palveluun).

Ensimmäinen rondellilöytö tuntuu tukevan tuota tulkintaa. Saksasta Goseckista vuonna 1991 löytyneen ympyrärakennelman paaluaidan kolmesta portista kaksi osoittaa suuntiin, joista Aurinko nousee kesä- ja talvipäiväntasauksien aikana.

Vuonna 2012 Archaeological Papers of the American Anthropological Association (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Goseckin rondelli pääteltiin aikansa kalenteriksi.

Maasta rondellit on vaikea hahmottaa, mutta ilmasta katsottuna Vinořin rondellin kolmiporttisen paaluadan ja kaivanteiden muistot näkyvät selvästi. Kuva: Tšekin tiedeakatemia

Vinořin löytö on läpimitaltaan rondellien pienimmästä päätä, 55 metriä. Tavallisimmin mittaa on 60–80 metriä. Ojat ovat leveydeltään yleensä metristä puoleentoista.

Tutkijat ovat löytäneet myös rondellin, jonka läpimitta on valtavat 240 metriä, ja ojista isoimmat ovat 14 metriä leveitä ja kuusi metriä syviä, kertoo Řídký.

Vinořin rondellin kulma löytyi 1980-luvulla, kun alueelle upotettiin kaasu- ja vesiputkia. Syyskuun loppuun jatkuvissa kaivauksissa on määrä saada rondelli kokonaan esiin, siinä määrin kuin se on säästynyt tuhansien vuosien takaa.

Tutkimuksissa on myös otettu näytteitä ajoitusta ja muita analyysejä varten.

Radiohiiliajoitusten perusteella rondelleja rakennettiin varsin lyhyen aikaa, vuosina 4900–4600 ennen ajanlaskumme alkua. Sitten ne yhtäkkiä hylättiin. Syytä ei tiedetä.

Kraus toivoo, että Vinořin rondellin tarkka ikä selviää näytteistä. Samalla ehkä ratkeaa, elettiinkö lähistöltä löydetyllä neoliittisella asuinalueella juuri samaan aikaan.

Avokadotarha yllätti

Rondelleja vielä hieman vanhempi muisto kivikauden eurooppalaisista odotti arkeologeja Lounais-Espanjassa, kun he viime vuosikymmenen lopussa tulivat kartoittamaan mäennyppylää, jonne oli määrä raivata avokadoviljelmä.

Kansan suussa oli kulkenut huhuja siitä, että Portugalin rajan tuntumassa La Torre-La Janeran alueella olisi megaliitteja, ja siksi tutkijat sinne lähtivätkin. Löydettyään muutamia he päättivät jatkaa kartoituksia tällä vuosikymmenellä.

Yllätys oli suuri: toistaiseksi on löytynyt tuhat kivipaatta, eivätkä tutkijat usko sitä lopulliseksi määräksi. Alueella on kokoa 600 hehtaaria, ja monet kivistä ovat hautautuneet syvälle maahan. Tutkimuksia on päätetty jatkaa ainakin vuoteen 2026 asti.

Paasista 526 on pystykiviä, joko yhä pystyssä tai maahan kaatuneina. Muut on aseteltu hauta-arkkujen seiniksi ja katoiksi, vaakakiviksi kahden pystykiven päälle, kehiksi ja riveiksi.

Moinen monipuolisuus yhdellä alueella on koko Euroopassa hyvin poikkeuksellista ja Iberian niemimaalla ainutlaatuista. Alue on myös säilynyt erittäin hyvässä kunnossa, mikä on avaintekijä, kun tutkijat yrittävää selvittää rakennelmien käyttötarkoitusta.

La Torre-La Janeran korkeimmat kivet ovat kolmimetrisiä. Kuva: Linares-Catela et al. /Trabajos de Prehistoria

Megaliittimonumenttien pystyttäminen on arveltu Lähi-idästä tulleeksi käytännöksi, joka levisi uusien asukkaiden mukana aaltoina Eurooppaan.

Trabajos de Prehistoria (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa espanjalaistutkimuksessa arvioidaan että La Torre-La Janerassa ensimmäiset kivet kammettiin pystyyn noin 7 500 vuotta sitten.

Kukkula on erinomainen tähystyspaikka lähellä Guadianajoen suuta ja Atlantin rantaa. Tutkijat uskovatkin, että paikka oli käytössä yli kolmen vuosituhannen ajan. Niiden varrella sinne tehtiin yhä uusia rakennelmia.

Pystykivet näytetään ryhmitellyn kukkulan huipulle linjoiksi ja ympyröiksi katsomaan auringonnousua kesä- ja talvipäivänseisausten sekä kevät- ja syyspäiväntasausten aikana.

Arkkurakennelmien perusteella aluetta käytettiin myös ainakin kalmistona. Ihmisjäänteitä ei ole löytynyt, mutta hautojen perusteellinen tutkimus on vielä edessäpäin. Maaperä on toisaalta niin hapanta, että mahdolliset luut ovat saattaneet hävitä jäljettömiin jo kauan sitten.

Katso Yle Areenasta: Stonehenge olikin ehkä alkujaan muualla kuin nykyisellä paikallaan. Pystytettiinkö kivipaadet alun perin Walesiin eikä Englantiin Wiltshiren kreivikuntaan? (Tomos TV/Arte/BBC, Britannia 2021)

Vaikka Stonehengeä on epäilemättä tutkittu perusteellisemmin kuin mitään muuta esihistoriallista aluetta, siitäkin paljastuu uusilla tutkimusmenetelmillä yllätyksiä.

Belgialais-brittiläisen arkeologitiimin vastikään julkaisemassa tutkimuksessa selvitettiin Stonehengen alueen maankäyttöä aina siitä saakka, kun viimeisin jääkausi väistyi ja Britanniaan tuli taas asukkaita.

Ghentin ja Birminghamin yliopistojen (siirryt toiseen palveluun) tutkijat löysivät kalkkikivisestä peruskalliosta runsaasti kuoppia, jotka kertovat, miten odottamattoman intensiivisessä käytössä alue oli mesoliittiselta kivikaudelta aina pronssikauden puoliväliin.

Stonehengen kivimonumentin rakentamisen on laskettu alkaneen viitisentuhatta vuotta sitten. Vanhin kuoppa todistaa mesoliittisen ajan metsästäjä-keräilijöiden ryhtyneen hyödyntämään tienoita jo yli viisituhatta vuotta aiemmin.

Heidän jäljiltään maan alta löytynyt kuoppa on neljä metriä leveä ja kaksi metriä syvä. Koko ja muoto viittaavat siihen, että kyseessä oli suurriistan ansakuoppa. Silloisia isoja riistaeläimiä olivat muun muassa alkuhärät. Ne ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta nykyisten nautojen on päätelty olevan niiden jälkeläisiä.

Tähän kuoppaan metsästäjät toivoivat ajavansa alkuhärän tai ehkäpä villisian tai saksanhirven yli kymmenentuhatta vuotta sitten. Kuva: Ghentin ja Birminghamin yliopistot

Ajoitus vuosille 8200–7800 eaa. tekee löydöstä yhden vanhimmista ihmisen kaivamista kuopista, jotka Luoteis-Euroopasta on jäljitetty.

Se on kuitenkin vain yksi 2,5 neliökilometrin alueelta löydetyistä yli 400 suuresta ja tuhansista pienistä kuopista, jotka tutkijat päättelivät ihmisten tekemiksi.

Tuhansien vuosien aikana ihmisten toiminta Stonehengessä muuttui monilla tavoin, mutta kuoppien keskittyminen tietyille paikoille osoittaa, että hyvä näkymä koko alueelle kiinnosti aina, Journal of Archaeological Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan.

Tuloksemme eivät ole vain tuokiokuva yhdestä hetkestä esihistoriassa. Löysimme monimutkaisen jatkumon, joka ulottuu varhaisista metsästäjä-keräilijöistä pronssikauden maanviljelijöihin ja heidän peltoihinsa.

arkeologi Paul Garwood, Birminghmin yliopisto 

Tutkimus yhdisti geofyysisen kartoituksen uudet sähkömagneettiset keinot kymmenien arkelogisten kairausten ja täsmäkaivausten fyysisiin tuloksiin.

Ghentin yliopiston apulaisprofessorin Philippe De Smedtin mukaan geofyysinen kartoitus antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden hahmottaa, mitä kokonaisten maisemien pinnan alla piileskelee.

– Oikein käytettyinä geofyysiset sensorit eivät valehtele. Ne vastaavat fyysistä todellisuutta. Havaintojen kääntäminen tiedoksi muinaisten ihmisten käytöksestä on kuitenkin palapeli, jossa osa palasista vaatii yhä arkeologisia kaivauksia, lisää Birminghamin yliopiston arkeologian professori Henry Chapman.