Hyppää sisältöön

Onko syrjäisyys pakon sanelemaa? Pakko sanoa! -taidefestivaali haluaa herättää keskustelua syrjässä elämisestä

Viikonvaihteessa neljättä kertaa järjestettävä taidefestivaali pohtii teatterin, tanssin ja musiikin keinoin, mitä on elää syrjässä, sivussa erilaisista keskustoista ja valtavirrasta.

Reijo Kela ajattelee, että syrjässä oleminen on suhteellista.
Reijo Kela ajattelee, että syrjässä oleminen on suhteellista.

“Olin iltamyöhällä tuossa laiturin päässä narraamassa ahvenia kun mieleeni tulivat Jussi Heikkisen sanat. Onko sinulla hyvin huonot paperit, kun sinä tänne perukkaan tulit?”

Nämä sanat ovat suomussalmelaisen näyttelijä Eero Schroderuksen Rajatapauksia monologista, jota hän esittää 23.–25. syyskuuta Pakko sanoa! -taidefestivaalilla Suomussalmella. Monologi kertoo nuoren, muualta Kainuuseen tulleen papin kokemuksista Vuokin rajaseutukirkossa 1950-luvulla. Jo silloin ihmeteltiin, jos joku muutti maalle.

Taidefestivaalilla pohditaan teatterin, tanssin ja musiikin keinoin, mitä on elää syrjässä, sivussa erilaisista keskustoista ja valtavirrasta. Onko kyse lopulta omasta valinnasta vai pakosta?

– Yhteiskunta on kaupungistunut. Minun mielestä hallintoa on viety siihen suuntaan. Koko Euroopan ja sivistysvaltioiden kehitys on, että mennään kaupunkiin asumaan ja kaikkien pitää olla helposti hallittavissa, pohtii tanssija-koreografi Reijo Kela.

Pohdittavaa riittää myös elämän kiireellisyydestä. Kun tänä päivänä ihmiset odottavat, että palvelut ovat nopeasti saatavilla, Schroderuksen mukaan perukassa asuvan on asennoiduttava siihen, että koko elämänrytmi on toinen.

– Muistan, kun Osulan myymäläauto oli kuusi tuntia myöhässä Vuokinperältä. Lehtitoimittaja ihmetteli silloin, että eikö teitä ala nyt jo kauhistuttamaan, mutta ihmiset sanoivat, että ei se mittään, kuhan se varmasti tulloo, Schroderus naurahtaa.

Neljättä kertaa järjestettävälle Pakko sanoa! -taidefestivaalille odotetaan tuhatta kävijää. Tapahtuma ei anna välttämättä suoria vastauksia, mutta haluaa herättää keskustelua. Pienellä paikkakunnalla se voi tapahtua jopa helpommin kuin isossa kaupungissa, uskoo tapahtuman taiteellinen johtaja Annukka Ruuskanen.

– Koko festivaalin ideana on myös yhteisöllisyys. Pienellä paikkakunnalla tapahtuu väkisinkin kohtaamisia, kun esiintyjät ja yleisö eivät häviä kaupungin humuihin. Keskustelu jatkuu esitysten jälkeen, ja jos esitykset eivät anna vastauksia, niitä voi tulla myöhemmissä kohtaamisissa.

Aiheesta voi keskustella perjantaihin 23. syyskuuta kello 23:een asti.

Lue lisää Kainuun uutisia Yle Uutisten netissä.