Hyppää sisältöön

Neljä tutkijaa syyttää Maria Petterssonia plagioinnista – kirjailijan ja kustantantajan mukaan kyse on lainaamisesta

Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirja julkaistiin elokuun lopussa. Hänen ensimmäinen historiallisia naisia koskenut teoksensa julkaistiin kaksi vuotta sitten.

Kuva: Toni Määttä / Yle

Neljä tutkijaa syyttää tietokirjailijaa ja Journalisti-lehden päätoimittajaa Maria Petterssonia plagioinnista.

Tutkijoiden mukaan Petterssonin tuoreessa kirjassa Suomen historian jännät naiset (Atena, 2022) on kopioitua tekstiä muun muassa tieteellisestä artikkelista ja pro gradu -tutkielmasta.

Pettersson ja kirjan julkaissut Atena-kustantamo kiistävät plagioinnin ja sanovat, että kyseessä on lainaaminen, jonka lähteet on ilmoitettu kirjan lähdeluettelossa.

Saman toteavat nimettömät Suomen Kustannusyhdistyksen juristit lausunnossaan, jonka Atena oli yhdistykseltä pyytänyt plagiointisyytösten tultua ilmi. Suomen Kustannusyhdistys on kirjakustantajien edunvalvontajärjestö.

– Pettersson on ilmoittanut lähteen eikä siten ole syyllistynyt plagiointiin. Oli Petterssonin viittaus riittävän tarkka tai ei, alkuperäislähde on helposti löydettävissä, lausunnossa sanotaan.

Plagiointisyytteen julkaisivat Tutkimusyhdistys Suoni ry:n (siirryt toiseen palveluun)sivuilla taiteiden tutkimuksen apulaisprofessori Susanna Välimäki Helsingin yliopistosta, tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik Taideyliopistosta, kulttuurihistorian määräaikainen professori Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta ja musiikkitieteen yliopistonlehtori, dosentti Juha Torvinen Helsingin yliopistosta.

Pettersson: Lainaus on normaali tapa populaarissa tietokirjassa

Kritiikissään tutkijat tarkastelevat yhtä Petterssonin kirjan luvuista. Luku käsittelee säveltäjä Ida Mobergia ja taiteilija Selma Kajanusta. Tutkijat väittävät, että he löysivät kyseisestä luvusta yhteensä 37 plagiointiesimerkkiä neljästä eri lähteestä.

Tutkijoiden mukaan heidän tarkastelemansa luvun tekstikohdat ovat joko suoria, muunneltuja tai epäsuoria lainauksia alkuperäisistä lähteistä. Osa katkelmista taas on heidän mukaansa "lähdetekstin tiivistyksiä".

Tutkijat sanovat Petterssonin työskentelytavan olevan "mosaiikkimaista" ja muistuttavan "leikkaus- ja liimaustekniikkaa".

Pettersson itse sanoo, että kyse ei ole plagioinnista vaan "normaalista tavasta tehdä yleistajuista tietokirjallisuutta". – Tutkimuksessa tehdään tutkimusta, mutta populaarissa tietokirjassa yleistajuistetaan, kootaan, summataan ja muokataan olemassa olevaa tutkimusta, Pettersson sanoo.

Tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik, yksi plagiointisyytteen kirjoittajista, kommentoi Kustannusyhdistyksen juristien lausuntoa Facebookissa torstaina. Hänen mukaansa lausunnossa plagiointi on määritelty liian suppeasti. Lausunnossaan juristit kirjoittavat, että "Plagiointi eli jäljittely on toisen teoksen käyttöä lähdettä ilmoittamatta".

– Etiikan kannalta toteamus ei riitä kattamaan ongelmakenttää, Koivisto-Kaasik kirjoittaa.

– Tällä logiikalla kuka tahansa voisi periaatteessa copypasteta (kopioida) vaikka kokonaisen kirjan ja julkaista sen omalla nimellään kunhan mainitsee lähteen lopussa.

Pettersson kertoi syyskuun alussa Ylelle, että aloitti historiallisten jännien naisten tarinoiden keräämisen jo nuorena. Ensin hän jakoi lyhyitä elämänkertoja Twitter-tilillään, jonka jälkeen koosti ne Historian jännät naiset -kirjaksi, joka julkaistiin vuonna 2020.

Korjattu 23.9.2022. kello 12.01: Nuppu Koivisto-Kaasik työskentelee Taideyliopistossa, ei Suomen Akatemiassa, kuten jutussa aiemmin luki.

Maria Petterssonin vieraili YleX:ssä kertomassa Suomen historian jännät naiset -kirjastaan. Kansien sisältä löytyy uskomattomia hahmoja viinatehtailijoista lentäjättäriin ja vakoojaringin johtajattariin.