1. yle.fi
  2. Uutiset

Lämpiön puolelta: Kokeneen kasvon tunnustuksia

Olen vanha. Yllätyitkö? Jos lukeudut nuoruuden palvojiin, chättää kiitoksesi maskeeraajillemme Aamu-tv:n Facebook-sivujen kautta. Jaksavat herätä vastaisuudessakin. Jos epäilet vuodatustani, tervetuloa katsomaan kun jynssään toisen aamun jälkeen nassustani kemikaalisatsia, josta ei sitten Greenpeacelle hiiskuta.

Ylen aamu
YLE Uutisgrafiikka

Olen turhamainen. Putsaan ne pakkelitkin vain, koska en kehtaa loikata paikallisjunaan aamun jälkeen meikattuna. Puhtaassa ruttunaamassa on sekin hyvä puoli, että kanssamatkustajat alkavat supista arvuutellen, olenko se vai se eläköityneistä tai peräti edesmenneistä kollegoistani. Legendaaristen nimien juurtuminen ihmisten mieliin todistaa Ylen lujasta yleisösuhteesta.

Eräänä aamuna tyhjentäessäni kolmatta kahvipannullista huomasin pohtivani, miksi sohvalle usein istahtaa muistakin yhteyksistä tuttu ihminen. Vastauksen on pakko olla pitkä ikäni. Mieluiten nimittäin työnnän aiheen vuoksi ajankohtaiseksi muuttuvat tuttavani kollegoiden kohdattavaksi. Mutta kun juontajan hommiin kuuluu bloggaamisen ja erilaisten päivittämisten lisäksi myös studiohaastattelujen tekeminen, osa tutuista pitää jututtaa itse.

Yli kaksi vuosikymmentä valtakunnallisissa, sähköisissä medioissa tutustuttaa jo sinänsä ällistyttävään määrään ihmisiä. Yhtä kohtalokasta on vapaa-aika. Ja henkilökohtaista mikrohistoriaa on piisannut vielä pidempään ennen näitä töitä. Ei ihme jos kontaktiverkon kudelma muistuttaa kasvojen uurteistoa.

Nyt käytän F-sanaa jo toisen kerran, mutta en voi olla lisäämättä, että Facebook pitää huolta siitä, että monet nuoruudesta tutut ihmiset pysyvät mielessä. Nyt katsojat kiireesti Aamu-tv:n Facebook-sivuille. (Siinä vilahti kolmas piiloviesti vielä empiville.)

Useimmiten tutun kasvon kohtaaminen pitkästä aikaa on suorastaan hauskaa. Kuten Kultainen Venla -gaalan jälkeisenä aamuna, kun pääsin onnittelemaan rinnakkaisluokan Johanna Vuoksenmaata vuoden parhaana käsikirjoittajana. Vastahan me juhlimme abikevään päättymistä kasarikuteissamme. Niissä alkuperäisissä.

Erikoisemmalta itsestä tuntuu silloin, kun kyse on kavereista, joiden kanssa on ollut tekemisissä ihan tällä vuosituhannellakin. Jätän nimien pudottelun itsesuojeluvaiston vuoksi sikseen, mutta kun aihe on sanellut, on pitänyt pyytää kylään maratonkaveria (energia-aiheesta), seurakaveria (mainosaiheesta) ja kotikulmien kaveria (autoiluaiheesta). Niin ja sitten olen tarvinnut perhetuttua (kirkollisesta aiheesta) ja siskon miestä (logistiikka-aiheesta). Toisaalta jotkut haastattelut olisivat jääneet tekemättä ilman nuoruuden kaveria (arpajaislakiaiheesta), ilman entistä esimiestä (kulttuuriaiheesta) tai ilman opiskeluajan kaveria (kirjankustannusaiheesta).

Tätä voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Onneksi ette todennäköisesti ole huomannut eroa. Jos aihe vaatii, tiedossa on myös tiukkoja kysymyksiä. Vaikka emmehän me niin kauhean tiukkoja aamuisin ole. Paitsi poliitikoille. Heitä ei entisessä tai nykyisessä kaveripiirissäni ole. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Lähteet: Juha Hietanen, Ykkösen Aamu-tv:n juontaja

Lue seuraavaksi