Lämpiön puolelta: Mitäs sitten leikittäisiin?

Vaalit ovat ohi, olipahan rypistys! Ei ehkä pitäisi kovin valittaa, kuten uutiskuvista näimme ja Aamu-tv:n lämpiön puolella kuulimme, oli kampanjointi hektistä ja uuvuttavaa jokaisella ehdokkaalla. Kovakuntoisia naisia ja miehiä näyttivät olevan, koko porukka.

Aamu-tv
YLE Uutisgrafiikka

Mutta kyllä koko vaaliprojekti toimittajienkin voimille otti. Jos ei muuten, niin informaatioähkyn muodossa. Jatkuva tiedon tankkaaminen, kysymyskulmien pohtiminen ja ehdokkaiden jokaisen sanan ja otsanrypistyksen syynääminen tuntui luissa ja ytimissä. Itse olin muista työtehtävistä sivussa noin kuukauden ja keskityin pelkästään vaalitentteihin. Täytyy myöntää, että välillä oli iltaisin vaikea saada unta, kun potentiaalisia grillauskysymyksiä päässään väänsi ja käänsi.

Vaikeushan oli siinä, että kaikki me toimittajat koitimme keksiä pyörän uudestaan. Että jos siihen nyt saisi jonkunlaisen erilaisen kitkan. Tai voisiko se olla jonkun toisen muotoinen peräti? Viittaan tietysti siihen, että ei ollut helppoa keksiä ehdokkaille uusia ja yllättäviä kysymyksiä. Nato-kannat, kreikkapaketit, turvaneuvostokuviot, puolustusvoimien säästöt ja kuntauudistukset tivattiin "muutaman" kerran ehdokkailta. Silti jotain uutta kulmaa oli aina kehitettävä, pyrittävä saamaan ehdokas tilille esimerkiksi jostain aiemmista sanomisistaan. Että kun te siellä työväentalolla vuonna yksi ja kaksi tokaisit kahvijonossa Ykälle näinjanäin, niin mitäs te oikein sillä tarkoititte??

Paljon meitä toimittajia syytettiin siitä, että kysyimme epärelevantteja kysymyksiä. Pidettiin kysymyksiä presidentin työhön kuulumattomina. Näin varmasti oli, mutta tavoitteemmehan oli kaikin keinoin kaivaa ehdokkaiden arvoja ja maailmankuvaa esille sliipattujen pintojen ja vastausten alta. Toivottavasti onnistuimme tässä edes jotenkuten. Harmillista kyllä, se oikea henkilö löytyi tietysti paremmin siinä vaiheessa kun kameravalot sammuivat. Ihan tavanomaisessa jutustelussahan ihmisestä eniten oppii.

Kritiikkiä toimittajat saivat tietysti myös siitä, että olimme jonkun tietyn ehdokkaan takana. Milloin oltiin julistamassa Niinistö jo alkumetreillä presidentiksi, milloin oltiin perussuomalaisten suurimpia vastustajia, milloin Haaviston apupoikia ja -tyttöjä. Tämä kritiikki on toimittajille tuttua, sitä saa joka päivä työssään. Vaalien aikana tunteet toki kuumenevat entisestään.

Kovasti koitimme olla objektiivisia, tasapuolisia ja "veemäisiä" kaikille, jos sallitte humoristisen ilmaisun. Kun vastassa on vain yksi haastateltava, ottaa toimittaja silloin helposti kriitikon roolin. Grillataan ja kovistellaan haastateltavaa niin paljon kuin suinkin kyetään. Tarkoitus on tietysti toimia niin sanotusti vastapoolina haastateltavalle. Tämä usein yleisöä ärsyttää, toimittajia pidetään asenteellisina. On täysin oikeutettua herättää keskustelua toimittajien mahdollisesta asenteellisuudesta ja paheksua sitä. Mutta samalla on hyvä muistaa, että toimittaja on haastattelutilanteissa tietyssä roolissa. Osoittaa vankkaa ammattitaitoa osata kriittisesti ja joskus tiukkaankin sävyyn kaivaa haastateltavista suoria vastauksia esille.

Mutta tosiaan - mitäs sitten leikittäisiin? Tämä vaaliprojekti on nyt valmis ja hieman on, vieraskielistä sanontaa lainatakseni, postpartydepression -olo. Kovan rypistyksen jälkeen tulee vaalikrapula. Toimituksessa vitsailtiinkin heti viimeisen tentin ja tuloslähetyksen jälkeen, että jokos ryhdyttäisiin tykittämään kuntavaaleja? Nehän ovat syksyllä ja se on aivan pian!

Vedetään nyt kuitenkin hetki henkeä ja kääritään sitten taas ne hihat, tyylipuhtaaseen tarmoropposmaiseen tyyliin. Kohta aloitetaan taas, toivottavasti olette mukana kanssamme yhtä aktiivisesti kuin näidenkin vaalien aikana.

Lähteet: Annika Damström, Ylen Aamu-tv