Carnagen tarina on tuttu

Ohjaus: Roman Polanski Alkuperämaa: Yhdysvallat 2011 Pääosissa: Kate Winslet, Jodie Foster, Christoph Waltz, John C. Reilly K-7

Aamu-tv

Kaksi poikaa tappelee puistossa, tappelun tiimellyksessä toinen nappaa maasta kepin ja huitaisee vastustajaansa päin naamaa. Seurauksena ovat turvonneet kasvot ja kaksi irronnutta hammasta. Poikien vanhemmat kohtaavat toisensa keskustellakseen asiasta, kuten sivistyneiden ihmisten tulee. Kohtelias tapaaminen venyy ja mutkistuu mitä pidemmälle se etenee. Lopulta sanailu kärjistyy varsin kipakaksi taisteluksi niin perheiden välillä kuin niiden sisällä.

Carnage perustuu arvostetun ranskalaisen näytelmäkirjailijan Yasmina Rezan vuonna 2007 ensiesityksensä saaneeseen näytelmään Le Die du Carnage. Näytelmää on esitetty myös suomalaisissa teattereissa nimellä Vihan jumala. Näytelmän kesto oli nippanappa 80 minuuttia ja samanpituinen on myös tämä Polanskin elokuva.

Elokuvan tarina on tuttu monista keskiluokkaisia ihmisiä kuvaavista näytelmistä, joissa alati kiihtyvän keskustelun tiimellyksessä itse kunkin ylläpitämät sosiaaliset naamiot alkavat rakoilla. Sivistyksen pintakerroksen alta paljastuu pikkusieluisia, elämäänsä enemmän tai vähemmän pettyneitä ihmisiä. Näin on asia myös tässä Roman Polanskin taitavasti toteuttamassa yhden huoneen elokuvassa. Koska juonen kulku on ennalta arvattava, eikä ohjaaja rajoitetun tapahtumapaikan takia juurikaan pysty leikkimään kuvilla, on katsojan mielenkiinnon ylläpitäminen mitä suurimmassa määrin näyttelijöiden varassa.

Carnagen pääosissa nähdään Jodie Fosterin, Kate Winsletin, John C. Reillyn ja Christoph Waltzin muodostama, osaavaksi tiedetty kvartetti. Foster on riemastuttava liberaalia esittävänä, mutta pohjimmiltaan tiukkapipoisena moralistina. John C. Reilly on juureva, asemastaan sivistyneen vaimonsa rinnalla epävarmana, myyntityötä tekevänä aviomiehenä. Heidän vastinparinsa Kate Winslet ja Christoph Waltz ovat aivan yhtä lyömättömiä esittäessään mieheensä kyllästynyttä varainhoitajaa ja tämän, vaimoaan ja lapsiaan laiminlyövää, jatkuvasti puhelimessa roikkuvaa juristi miestä.

Elokuvan näyttelijänelikko on uriensa aikana saanut melkoisen tukun erilaisia tunnustuksia taidoistaan. He ovat kaikki olleet mm. Oscar-ehdokkaina ja ainoastaan yhdelle heistä ei tuota pystiä ole vielä suotu. Niinpä ei ole ihme, että kankaalla nähdään todella osaavaa, pienten eleiden ja nyanssien varaan rakennettua näyttelemistä, joka jo sinällään on hyvä syy mennä katsomaan tämä elokuva.

Lähteet: YLE Uutiset / Esko Rautakorpi